Veneillen Saimaan maisemissa

Veneretkeen valmistautuminen vaatii aina hieman enemmän kuin normireissulle lähtö. Sääennusteiden tutkiminen alkaa jo hyvissä ajoin, ja erikokoisia nyssäköitä rupeaa kertymään vaatehuoneen nurkkaan. Mukaan on otettava sekä lämmintä vaatetta että hellehepenet, jotakin sateen pitävää ja tietenkin lenkkivaatteet, ettei loma mene ihan laiskotteluksi. Kirjoja pitää olla paljon!
Omien vaatteiden ja muiden tarvikkeiden lisäksi pitää muistaa tarkistaa, mitä n ruokia ja muuta roinaa veneeseen tulikaan edelliskesältä jätettyä ja miten vanhoja makaroneja ja riisipusseja sieltä nyt löytyy. Ja sitten tietenkin pakataan muutaman päivän ruokatarpeet ja juomavarasto, jos ei kauppoja ihan heti matkan varrelle osuisikaan. Kuohuviini ei saa päästä kesken matkaa loppumaan!
Kaikki mahdolliset laturit on oltava mukana ja tietenkin myös läppäri, että pystyy niitä sääennusteita tutkailemaan myös matkan varrella.
Venematkailijana olen itse noviisi, ja tämän vuoden reissu oli omassa historiassani neljäs. Miehellä matkoja on kertynyt huomattavasti enemmän, minkä kyllä huomaa. Varsin pienillä sanomisilla on kuitenkin selvitty ja joka reissusta sitä itsekin jotakin uutta oppii.

Tänä vuonna venematkan ajankohta oli heinäkuun alku, mikä osoittautuikin kesän yhdeksi lämpimimmäksi viikoksi. Aikaa meillä oli reilu viikko, ja reissuun lähdettiin tuttuun tapaan kotilaiturilta. Tänä vuonna tosin mies otti varaslähdön ja ajoi päivää aikaisemmin Ristiinan Kallioniemeen, josta minä hyppäsin kyytiin seuraavana päivänä.
Veneemme on yhdeksänmetrinen Scand 29, jossa etuhytissä on ruokapöydän lisäksi kaksi pistopunkkaa. Avotilassa on ohjaamon lisäksi pieni keittiö ja takahytissä nukkutila kahdelle ja pieni vessa. Siis ihan riittävästi kahdelle aikuiselle ja parille sorjalle nuorelle.
Tänä vuonna nuoret messityttömme tulivat mukaan vasta Puumalasta, jonne saavuimme toisena matkapäivänä. Veneelle löytyi sopiva kolo vieraslaiturista, ja tyttöjen bussia odotellessa teimme pitkän kävelylenkin Puumalan maastossa. Rauhassa saatiin kävellä eikä satamassakaan kovaa vilskettä ollut.
Jälkikäteen tuli todettua, että Puumalan vierasvenesatama on varustukseltaan yksi Saimaan parhaita. Vessat ja suihkut olivat siistejä ja tilavia, ja pesukonekin löytyi ja siististä isosta pesuhuoneesta. Mies kävi kokeilemassa saunan, jossa kuulemma oli oikein hyvät löylyt.
Puumalasta jatkoimme Lappeenrantaan, jossa viimeksi käydessämme oli täysi hulina. Nyt vieraspaikoissa oli runsaasti valinnan varaa ja menimme vaihteeksi Kasinon laituriin. Oli ehkä väärä valinta, sillä Kasino on remontissa ja vessaan joutui puikkelehtimaan virolaisten työmiesten keskeltä. Eivät kyllä olleet moinaankaan, kun pyjama päällä hiukset sojottaen ryntäilin aamupissalle. Vessa oli työmaakoppi, ahdas ja tunkkainen ja suihkuun piti mennä kasinon kylpylään. Pyykinpesumahdollisuuksista ei ollut tietoakaan. En tykännyt!

Messityttöjen pikareissu päättyi Lappeenrantaan ja kippari ryhtyi auringonpaisteessa ’parin tunnin’ moottoriöljyn vaihtoon. Lopputulema oli se, että mies ähki helteessä mahallaan äänekkäästi kiroillen veneen pohjalla puolitoista päivää, ja minä makasin kannella, lueskelin kirjaa ja kävin välillä viemässä hikiselle miehelle juotavaa. Lopulta saatiin ainakin osa öljyistä vaihdettua, ja päästiin jatkamaan matkaa.

Välietappi oli Imatran kylpylä, jonka rantaan saavuimme illan suussa. Taksi vei meidät tutustumaan Imatran Big Band –festareihin, jotka totesimme huomattavan ylihinnoitelluiksi. Esiintyjät olivat kyllä hyviä, mutta mitään huikaisevan ihmeellistä emme tunteneet kokevamme, vaikka Voca People ja Seminaariväen Mieslaulajat osasivat kyllä kohottaa tunnelmaa.
Seuraavana päivänä patikoimme ihmettelemään Lappeenrannan Vapaa-ajan messutaloja. Hienoja olivat, mutta kummastelimme sitä, että talot oli rakennettu yhteen ryppääseen, tontit melko pieniä eikä yksikään ollut Saimaan rannalla. Rantaviiva oli yhteistä aluetta. Meikäläinen ainakin kaipaisi omaa rantaa, jos kerran asunnon Saimaan rannalta hankkisi.
Väkeä messuilla oli yllättävänkin vähän, mikä teki taloihin tutustumisen mukavaksi. Miestä taisi kiinnostaa eniten hiihtolaite, jonka avulla voisi kesälläkin harjoitella tasatyöntöjä. Hinta lähes 4000 euroa, ei onneksi ostanut!

Imatran jälkeen matka jatkui upeassa kelissä kohti Savonlinnaa, jossa yövyimme ensimmäisen yön tuttavan saunalaiturissa Savonlinnan kupeessa. Isäntäväki oli itse vielä töissä, joten nautiskelimme yksityissaunasta ja ihanasta rauhasta omissa oloissamme.
Hyvä niin, sillä seuraava ilta sattui olemaan perjantai ja Savonlinnan Törninpyörän vieraslaituri oli tupaten täynnä. Aidan ensi-ilta osui samaksi illaksi, mikä entisestään lisäsi kaupungin humua. Meidän iltaohjelmaan kuului pitkä lenkki pitkin Savonlinnan rantoja (suosittelen, ne ovat hyvin hoidettuja ja maastoltaan vaihtelevia), saunominen Hospitzin varsin kosteassa saunassa ja saman ravintolan herkulliset lohileivät.
Yöuni jäi hieman vajaaksi, sillä läheinen puisto osoittautui nuorison jatkomestaksi. Vielä aamukahdeksalta, kun itse – jälleen kerran pyjamassa ja hiukset pystyssä – kipitin aamutoimille Hospitzin vierasvessoihin, muutamia väsähtäneitä nuoria istui yhä juopottelemassa leikkipuiston penkeillä.

Savonlinnasta ajoimme kohti Punkaharjua, keli pysyi edelleen upeana eikä bikinejä kummempaa vaatetusta juuri tarvinnut. Venematkalla vähäisestä vaatetuksesta on suuri etu – pyykinpesuun kun ei joka satamassa ole mahdollisuuksia, ja käsinpyykkäys kyykkyasennossa uimatasolla vaatii vähän tasapainoilua.
Punkaharjun Harjun portin vierasvenesatama Tuunaansaaressa uusittiin viime talvena ja sitä mainostettiin korkeatasoisena ja viihtyisänä paikkana. Ehkä se olisi sitä ollutkin, ellei hieman liian pieneksi mitoitettuja huoltotiloja olisi joutunut jakamaan karavaanareiden kanssa. Ei mitään karavaanareita vastaan, mutta kun vaunuja on kymmenittäin ja vessoja huoltorakennuksessa vain kaksi eikä ilmastointi suihkutilassa toiminut, niin alkoi vähän ahdistaa.
Huomasimme tosin valinneemme väärän laiturin, sillä vierasvenepaikkoja oli kahdessa laiturissa, toisen päähän oli rakennettu huoltotilat pelkästään veneilijöille. Ei kuitenkaan viitsitty vaihtaa enää paikkaa, köysien kanssa temuaminen isolla veneellä kun on aina oma souvinsa.
Iltasaunaan päästiin leirintäalueen miesten saunaan, mikä oli ihan siisti, mutta uimapaikka saunan edestä puuttui. Niinpä tyydyimme suihkuttelemaan ja ihailemaan pieneltä (ja vähän nuhjuiselta) terassilta kaunista iltamaisemaa.
Punkaharjuun tutustuimme perusteellisemmin seuraavana päivänä, kun kävelimme Tuunaansaaresta Punkaharjun keskustaan ja takaisin. Matkaa taisi tulla liki 17 kilometriä, mutta maisemat olivat kyllä upeita ja kävellen näkee aina erilaisia asioita kuin auton ikkunasta.

Punkaharjun jälkeen oli aika aloittaa kotiinpaluu ja ajoimme pitkähkön päiväreissun takaisin etelää ja kotia kohti. Viimeinen ilta vietettiin Mikkelin Pursiseuran tukikohdassa Pönnön saaressa.
Pursiseuralaisten retkisatamat ovatkin sitten ihan oma lukunsa, mikä vaatii myös melkoisen paljon sosiaalista luonnetta.
Retken loppuvaiheessa meikäläisen eväät sillä rintamalla alkoivat olla jo aika lopussa, ja kun Pönnön laiturilla rantautumista seurasi viisi silmäparia, niin rupesin vajoamaan yhä syvemmälle sisälle hyttiin.
-Sauna lämpiää jo ja grillipaikalle mennään sitten saunan jälkeen makkaranpaistoon, kuului iloinen ääni naapuriveneestä. Pyysin miestä virittämään television kanavat kohdilleen, ja päätin jäädä yhteisistä riennoista sivuun.
Alkukärttyily oli kuitenkin vähän turhaa, porukka osoittautui ihan mukavaksi eikä kukaan (tai en ainakaan huomannut) katsonut kieroon, vaikken yhteiseen grillihetkeen osallistunutkaan. Kukin lomailee tavallaan ja toisille uusiin ihmisiin tutustuminen on yksi veneretkeilyn jutuista.

Pönnöstä ajoimme kotiin jo hieman tuuliseksi ja viileäksi muuttuneessa kelissä, ja illalla rantauduimme kotisatamaan jo melko kovassa tuulessa. Vesi oli reissun aikana noussut entisestään, ja jouduimme tekemään hieman poikkeuksellisen rantautumisen veden alle joutuneelle laiturille. Hieman haastavaa oli kantaa kaikki tavarat kahlaten maihin, mutta hitaasti joutuen sekin onnistui.
Ja ei että oli ihanaa lämmittää oma rantasauna ja käydä nukkumaan omaan leveään sänkyyn, josta yöllä pääsi vaivatta.

Lokikirjaa reissulla piti Tiina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s