Leppoisa Ljubljana

Perinteisen kesäretkemme kohde kolmen aikuisen lapseni kanssa suuntautui tänä vuonna Slovenian Ljubljanaan. Kohde oli kaikille uusi, mutta hyvää oltiin kuultu monelta suunnalta.
Lensimme kaupunkiin Finnairin suoralla lennolla ja perillä Ljubljanassa oltiin iltakuuden aikoihin. Vaikka olen olevinani kokenut reissaaja, niin menin kentällä retkuun. Taksikyyti kentältä airbnb-kohteeseemme maksoi huikean ylihinnan, kun en etukäteen älynnyt kysyä hintaa. Tyhmyydestä sakotetaan.

Huoneistomme sijainti oli hyvä, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta modernissa valoisassa talossa. Tilaa oli neljälle hengelle riittävästi ja kämppä toimi koko reissun ajan mainiona tukikohtana. (www.airbnb.fi/rooms/14307181).

Ensimmäisen illan ainoa ohjelmanumero oli ruokailu, ja illallista lähdimme etsimään Ljubljanan keskustasta joen varrelta. Tripadvisorin opastamana päädyimme Most-ravintolaan, josta oli upea näkymä joen yli iltatorille ja Ljubljanan linnaan. (http://www.restavracija-most.si/index.php/en/).

Tarjoilija oli tehtäviensä tasolla ja osasi kertoa meille kasvis- ja gluteenittomat vaihtoehdot. Illan hämärtyessä söimme mainion illallisen, alkupalaksi sieni/juusto –lautasen ja pääruoaksi kahdelle vegapastaa ja kahdelle seafood -risottoa. Jälkkäriksi tilattu creme brylee oli täydellinen.
Tuloiltana olin ehtinyt käväistä kaupassa, joten aamulla nuorison nukkuessa keitin kahvit ja söin pienen aamiaisen huoneistomme terassilla. Aurinko paistoi, elämä tuntui hyvältä.
Nuorison herättyä lähdimme yhdessä kaupungille kahvilan etsintään. Vanha kunnon tripadvisor ohjasi meidät Le Petit Cafeseeen, josta löytyi ihania aamiaisvaihtoehtoja (munakkaita, voileipiä, croissanteja) ja hyvää kahvia. (www.lepetit.si)
Konsta lähti omille teilleen tapaamaan Ljubljanassa vaihdossa olevaa kaveriaan, me kolme läksimme kipuamaan Ljubljanan linnaa kohti. Ylhäällä kiersimme linnan ja kipusimme vielä linnan korkeimpaan torniin (perhelippu maksoi 19 e), ja ihailimme upeita maisemia. Linnan sisäpihan kahvilassa joimme kahvit ja palasimme melko jyrkkää mäkeä pitkin takaisin kaupunkiin.

Lounaspaikkamme lauantaina oli Aroma, jossa Villen vegelasagne oli paras osuma. Maijan lohisalaatti ok, minun seafood –salaattini öljyinen pettymys. Viini ja tunnelma oli hyvää. Lähipöytiin tilatut pizzat näyttivät hyviltä, joten luultavasti teimme ruoan suhteen hieman vääriä valintoja. (www.aroma-ljubljana.si).
Lyhyen ostoskierroksen jälkeen palasimme huilimaan kämpille. Iltariennoille kiersimme viereisen Tivoli-puiston kautta. Nimestään huolimatta mitään Tivolia ei puistossa ole, mutta sen sijaan paljon ihania nurmikoita ja erilaisia liikuntapaikkoja. Viikonloppuisin suosittu picnic-paikka.
Ennen illallista kävimme paikallisessa skyscraperissa (peräti 12 kerrosta!) drinksuilla. Paikka oli tupaten täynnä, mutta löysimme pöydän ja pian seuraamme liittyi Konsta ystävänsä Binin kanssa. (www.neboticnik.si/)

Illallinen syötiin intialaisessa Namaste –ravintolassa, ruoka oli hyvää, mutta parissa annoksessa potkua olisi saanut olla enemmän, Konstan ja Binin annokset puolestaan olivat melko kuivia. Muttei haitannut, leppeässä kesäillassa nautimme hyvästä seurasta ja kuuntelimme Binin tarinoita vaihto-opiskeluajaltaan. (www.restavracija-namaste.si/en/).
Sunnuntai käynnistyi edellisen päivän tapaan. Nuorten aamiaiskahvilaksi valikoitui tällä kertaa Cafe Robba, josta minulle löytyi gluteenitonta leipää. Paahdettuna erinomaisen hyvää, kuten myös nuorten jogurtti-, kananmuna-, paahtoleipä-aamupalat. (robbarestaurant.com/en/)
Aamupäivä kului autovuokraamon etsinnässä. Ensimmäinen ei tärpännyt, mutta Hertzin vuokraamosta meille löytyi iso tila-auto – kaikki pienet olivat jo varatut. Rattiin tarttui ensin Ville ja lähdimme kohti Bled-järveä, yhtä Slovenian kauneimmaksi mainittua paikkaa. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia ja tie oli erittäin hyvä.

Bledin pikkukaupunki oli ruuhkainen emmekä löytäneet heti isolle autollemme parkkipaikkaa, joten jatkoimme järven toiselle puolelle, joka näytti olevan suosittu retkikohde. Keskellä Bled-järveä on pieni saari ja siellä kirkko, ja kun rannassa näytti olevan soutuvenevuokrausta, päätimme lähteä saarelle veneellä.
Vuokraussysteemi oli hieman epämääräinen, mutta uskaltauduin kuitenkin antamaan passini veneen pantiksi. Läksimme matkaan, Konsta souti. Edettyämme noin 30 metriä toisesta airosta kuului raksahdus ja hups, se oli poikki. Onneksi ei oltu keskellä järveä, joten paluu yhdellä airolla onnistui jotenkuten. Vähän pitkin hampain keski-ikäinen vuokraajasetä ja hänen iäkäs äitinsä (näytti olevan perheyritys) antoivat meille uuden airon.

Hisilicon K3

Tällä kertaa saarelle soutu onnistui. Jätimme veneen – kuten kaikki muutkin – pieneen laituriin ja kapusimme ylös kirkolle. Palattuamme laiturille huomasimme että veneemme oli kadonnut. Samanlaisia vuokraveneitä oli tietty useampi kiinni laiturissa, mutta meidän numerolla varustettu vene oli sieltä hävinnyt. Vuokra-aikamme oli lopussa eikä rannalla ollut ketään jolta olisi voinut kysyä apua. Niinpä oli pakko laittaa vahinko kiertämään ja napata jonkun toisen vene. Vuokrasetä ja äitinsä olivat luonnollisesti näreissään ja pelkäsin jo passini puolesta, mutta lopulta sain passini ja poistuimme paikalta melko sukkelaan. Lounaalla taivastelimme vuokrasysteemin epämääräisyyttä – ja luulen että tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Sen verran sävyisästi väärän veneen palautus kuitenkin toimi.
Venesähläyksen (josta kyllä riitti paljon nauruakin) ajoimme vielä autolla ylös Bledin linnalle, josta oli henkeäsalpaavat näkymät alas järvelle ja ympäröiville vuorille. Paljon maailmaa kiertäneet matkakumppaninikin menivät miltei sanattomiksi.

Paluumatkalla yritimme vielä käydä katsomassa Vintgarin kuuluisaa luonnon rotkoa (http://www.vintgar.si/), mutta pihiys iski portilla ja tyydyimme vain kurkkimaan sisäänpääsyn kohdalla alhaalla kuohuvaa koskea. Ehkä väsymyskin jo painoi.
Ljubljanaan palattuamme päädyimme syömään La Paninoteca –ravintolaan, jossa alkupaloiksi nautimme monipuolisen vege-lautasen ja pääruoaksi ensimmäisen illan tapaan pastaa ja risottoa. Ruoka huuhdeltiin hyvällä kuohuviinillä. Tunnelmallinen paikka ja palvelu pelasi hyvin – toisin kuin useissa muissa ravintoloissa. (www.facebook.com/Paninoteka.Restaurant)

Maijan ja Konstan vatsaan mahtui vielä jäätelöt, joten kävimme Cacao-kahvilassa vielä ihastelemassa jokivarren ihmisvilinää. Skyscraperin drinkkibaarissa, jonne vielä jaksoimme, oli sen sijaan sunnuntai-iltana jo hyvin hiljaista. (cacao.si/en/).
Maanantai oli lähtöpäivä. Airbnb –emäntämme oli joustava ja niinpä saimme jättää matkatavarat huoneistoon lähtöhetkeen asti. Aamiainen syötiin Bazilica Bistrossa, joka oli viihtyisä ja josta löytyi jokaiselle jotakin (gluteenitonta tosin heikohkosti).

Päivä kului kävellessä, Konsta tosin piipahti läheisessä ostoskeskuksessa. Shoppailu jäi tällä reissulla vähäiseksi, osin lämpimän sään (ei maltettu hengailla kaupoissa), osin melko korkean hintatason vuoksi. Hinnat ovat merkkituotteissa suurin piirtein Suomen tasoa.
Ruoka on jonkin verran edullisempaa, neljä henkeä söi illallisen noin 80-100 eurolla. Palvelutasossa on vielä parantamisen varaa, mutta luultavasti sekin ajan kuluessa – ja turismin lisääntyessä – paranee.
Retken viimeinen lounas syötiin tutussa aamiaispaikassa Le Petit Cafeessa, auringon lämmittäessä ihanasti. Taksi kentälle maksoi puolet siitä mitä olin maksanut kyydistä kentältä kaupunkiin.
Helsinkiin palattiin yhdentoista aikoihin illalla. Totesimme jälleen kerran tehneemme onnistuneen yhteisen matkan – ja jatkoa on varmasti luvassa.

Suosittelen Ljubljanaa viikonloppukohteeksi. Se on rento, helposti lähestyttävä, kaunis ja vielä kohtuullisen hintainen. Gluteenittomalle suht vaivaton. Englannilla pärjää mainiosti.

Ljubljanassa retkeili nuorten kanssa Tiina

Advertisement

Joulun viettoa ja hyvää ruokaa Koh Samuilla

Elämäni ensimmäinen joulu ulkomailla toteutui, kun päätimme lasten kanssa viettää joulua yhdessä Thaimaassa, Koh Samuin saarella. Nuoret lähtivät matkaan kukin hieman eri aikaan ja minä lensin viimeisenä. Matkaan lähdin jouluaatonaattona. Reitti kulki Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta Koh Samuille ja aikataulun mukaan olisin perillä aattoaamuna klo 9.30.

Vähän taisi olla matka jännitystä ilmassa, kun uni maistui edellisyönä huonosti, ja puoli kolmesta lähtien kurkin jo kelloa. Kentällä olin heti puoli viiden jälkeen aamulla.
Lento Amsterdamiin oli aikataulussa, joten Schipholissakin jäi hyvin aikaa juoda kahvit ja nauttia lasi viiniä loman alun kunniaksi. Jatkotsekkaus Kuala Lumpurista Koh Samuille sen sijaan ei onnistunut, mikä toi lisäjännitystä jatkolennolle. Aikaa vaihtoon oli Kuala Lumpurissa vajaat kaksi tuntia, mikä ei ole pitkällä matkalla ja isoilla kentillä paljon.
Amsterdam-Kuala Lumpur –välille olin ostanut itselleni normaalia paremman istumapaikan (160 euroa), enemmän jalkatilaa ja enemmän kaltevuutta selkänojassa, olihan kyseessä kuitenkin 12 tunnin lento. Investointi kannatti ja matka sujui mukavasti.

Kuala Lumpurin kentältä etsin ensi töikseni transfer-tiskin. Tovin jouduin odottelemaan, koneet olivat epäkunnossa ja minulle kirjoitettiin boarding pass -kortti käsin. Portilla sentään passi vaihdettiin sähköiseen ja menomatkan viimeinen lento saattoi alkaa.
Perillä ihanan helteisellä Koh Samuin saarella oltiin aikataulussa ja tropiikin kuumuudesta pääsin nauttimaan välittömästi, kun seisottiin reilu tunti passijonossa ulkoilmassa. Tulevan vuokraisäntämme etukäteen tilaama taksi odotti kuitenkin minua kärsivällisesti ja puolen tunnin automatkan jälkeen olimme perillä Villa Lamaissa, joka sijaitsi korkealla kukkulalla Lamai Beachin eteläpuolella.

Olin vuokrannut talon airbnb:n kautta ja vuokraisäntä Marco oli minua tullessani vastassa. Jonkin ajan päästä pihaan pärähtivät matkaseuralaiseni, omat lapset ja pari heidän ystäväänsä. Vähän myöhemmin meille tuotiin kolme skootteria ja kuusi kypärää. Joulunvietto saattoi alkaa.
Talo oli ihastuttava, kaksikerroksinen kolmen makuuhuoneen ja kolmen kylppärin kokoinen kivitalo. Samanlaisia taloja oli kaikkiaan viisi, ja kokonaisuutta yhdisti tilava piha ja uima-allas. Maksoin kahdeksasta yöstä 1480 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen hinta. Talo oli erittäin hyvin varusteltu, ilmastoitu ja se siivottiin kahdesti viikon aikana. (https://www.airbnb.fi/rooms/6506598)

Ensimmäinen tehtävä nuorten kanssa oli luonnollisesti ruoan etsiminen. Päräytimme skoottereilla Lamai Beachille ja söimme perusthairavintolassa perusthaiannokset. Ihailimme meren maininkeja ja nautimme!
Paluumatkalla kävimme kaupungin isoimmassa Metro-ruokakaupassa ostamassa aamiaistarpeet. Jouluillan ohjelmaan kuului levyraati, jonka aikana alkoi sataa. Emme jaksaneet lähteä sateessa hakemaan ruokaa, joten kaivoimme jääkaapista kananmunia, juustoa, leipää ja hedelmiä. Onneksi olimme ostaneet myös viinipullon ja olutta. Siinä meidän jouluillallinen!
Seuraavana aamuna heräsimme vastoin sääennustetta ihanaan auringopaisteeseen. Aamupäivä kului uima-altaalla. Iltapäivällä hyppäsimme uudestaan skoottereiden selkään ja läksimme ajamaan kohti saaren pohjoispäätä.
Pysähdyimme turistien suosimassa Fisherman’s Villagessa ja jatkoimme saaren isoimman Buddha-patsaan Big Buddhan luo. Meillä naisilla oli tietenkin liian paljastavat vaatteet mutta ei hätää. Aukiolta löytyi vaatetanko, jossa roikkui aamutakin näköisiä kaapuja. Niihin pukeutuneina kävimme ihailemassa Big Buddhaa lähempää.
http://www.kosamui.com/bophut/fishermans-village.htm
http://www.kosamui.com/big-buddha-beach/big-buddha-temple.htm

Joulupäivän illallinen Tandoori-ravintolassa Lamai Beachilla oli täysosuma. Ruoka oli herkullista ja edullista, myös aika tulista. Illallisella ja sen jälkeen jokainen sai vuorollaan kertoa, mikä oli ollut vuodessa parasta ja mitä odottaa tulevalta vuodelta. Oli ilo kuulla, että kaikilla oli ollut takana hyvä vuosi ja tulevaan vuoteen lähdettiin odottavin ja positiivisin mielin.
https://www.facebook.com/Tandoori-Nights-172108822948434/

Tapaninpäivän lähdimme etsimään vesiputouksia, joita saarella oli useampia. Ensimmäinen putous oli vaatimattomampi, mutta sitten löytyi etsimämme, iso ja huikea putous, jonka juurella saattoi uida. Nuoriso pulikoi, minä tyydyin seuraamaan tilannetta rannalta.
http://www.kosamui.com/attractions/namuang-waterfall.htm

Kotiin palattuamme huilasimme ja ryhdyimme miettimään illallispaikkaa. Päädyimme Second Nature –ravintolaan, jossa söimme länsimaalaisittain pastaa, hampurilaisia, minä kanaa. Erinomaista ja turvallista länkkäriruokaa.
http://www.second-nature-samui.com/

Tiistai oli rantapäivä, menimme Lamai Beachille. Minä kävin jalkahieronnassa, nuoriso nautiskeli rannalla ja kävi vähän shoppailemassa. Lounasta söimme yhdessä rannalla. Iltapäivä sujui levätessä ja illalliselle pääsimme muutaman säätämisen jälkeen Romantic Bamboo – ravintolaan, jonka italialaisen omistajan suosituksesta enemmistö päätyi jälleen pastaan. Gluteenitonta pastaa ei ollut, joten minä valitsin lounaan tapaan thai-annoksen – enkä pettynyt.
http://www.facebook.com/Romantic-Bamboo-in-Lamai-to-ko-Samui-394514640669266/

Keskiviikkopäivä meni rennosti altaalla, hieronnassa, kävelyllä.
Illalliselle menimme ravintola KobThai -ravintolaan, joka sijaitsi hieman Lamai Beachin keskustasta sivussa. Keskellä ravintolaa oli kahluuallas ja jokaisen pöydän yläpuolella oli oma katos. Omistaja oli ranskalainen herra, joka tervehti vieraita henkilökohtaisesti, ruoka jälleen kerran maistuvaa thaimaalaista.
http://www.facebook.com/KobThaiRestaurant

Torstaina päätimme tehdä retken viereiseen Koh Phanganin saarella, joka oli Villelle tuttu aiemmilta reissuilta.
Ajoimme skoottereilla Fishermans Villageen ja ostimme liput lauttaan. Päästyämme satamaan huomasimme, että muutama muukin oli lähdössä saarelle. Suoraan sanottuna ihmisiä oli todella paljon ja aikamme seisoskeltuamme totesimme, että lautta ei todellakaan ollut aikataulussa ja että oleskeluaika saarella jäisi hyvin lyhyeksi. Hetken tuumailtuamme päätimme jättää saariretken väliin ja palasimme takaisin Fishermans Villageen. Söimme lounaan hyvin vaatimattomassa thairavintolassa. Ruoka oli jälleen kerran loistavaa, hintaa viiden hengen lounaalla tuli yhteensä noin 10 euroa.

Lounaan jälkeen läksimme paluumatkalle viidakon läpi. Jännittävimmät hetket koettiin todella jyrkässä ylämäessä, jossa tyttöjen skootteri hyytyi ja oli vähällä kaatua. Veljien avustuksella päästiin jatkamaan matkaa ja matkan varrella nähtiin upeita maisemia. Suosittelen tällaista omatoimiretkeä, viidakossa saa ajella rauhassa ja saa tuntuman Aasian ’villiin’ luontoon.
Illallispaikaksi valikoitui jo tuttu Tandoor-ravintola Lamai Beachilla. Tuttu tarjoilija otti meidät iloisesti vastaan eikä ruoka pettänyt tälläkään kertaa. Myös ruoan mausteisuus oli kohdallaan.

Perjantai oli pilvisempi ja tuulisempi mutta edelleen lämmin päivä. Päivä kului mukavasti lomatouhuissa, osa kävi hieronnassa, osa ajelulla ja kävelyllä. Uima-allas oli ahkerassa käytössä, kuten muinakin päivinä.
Illalliselle menimme Tropicana-ravintolaan Lamai Beachin keskustaan. Valintaan vaikutti se, että vuokrahuvilamme ja Tropicanan omistaja oli sama mies, joten saimme 10 prosentin alennuksen ravintolan ruoista ja juomista. Muut ottivat pizzaa, myös Ville, joka huonojen kokemusten vuoksi yleensä välttää pizzaa Aasiassa. Minä sain gluteenittoman simpukkapastan. Hyvältä maistui ja bonuksena saatiin vielä jutustella mukavia ravintolan isännän kanssa.
http://samui.samuiweb.net/tropicana-italian-restaurant-pizzeria/

Illan päätteeksi nuoret menivät katsomaan thai-nyrkkeilyä, jossa kuulemma mätkittiin oikein kunnolla. Minä vetäydyin nukkumaan.

Viimeinen päivä valkeni vastoin säätiedotuksia aurinkoisena ja lämpimänä, kuten kaikki muutkin päivät. Lounaspaikaksi Konsta oli löytänyt meille Imchai-ravintolan, vähän syrjässä Lamain keskustasta. Jälleen kerran saimme nauttia herkullista thai-ruokaa!
http://www.facebook.com/ImchaiThaiFoodLamaiBeach/

Iltapäivällä pakkailtiin, laiskoteltiin ja valmistauduttiin uuden vuoden iltaan. Ville oli käynyt varaamassa meille tutusta Kob-ravintolasta pöydän yhdeksäksi. Sinne menimme taksilla, koska skootterit oli jo luovutettu pois.
Muut söivät taattua thaita, mutta Konsta kokeili tällä kertaa kalaa. Uutta vuotta menimme vastaanottamaan rannalle, jonne oli kerääntynyt runsaasti väkeä ja jossa näimme puolen yön aikaan ilotulituksen. Luultavasti tavallista vaatimattomampi, olihan kuninkaan kuolemasta kulunut vasta muutama kuukausi.
Hyvissä ajoin ennen yhtä palasimme kotiin nukkumaan. Minä heräsin puoli kuudelta ja kyyti tuli hakemaan seitsemältä. Sitä ennen hyvästeltiin Marcon kanssa. Nuorten lähtö oli vasta kympin aikoihin, ja vähän haikein mielin jätin rakkaat nuoreni nukkumaan.
Saavuin kentälle puoli kahdeksan aikoihin ja ilokseni sain paikan kahdeksalta Bangkokiin lähtevästä koneesta. Alun perin minulle oli paikka 9.55 lähtevään koneeseen. Vaihtoaika Amsterdamin koneeseen piteni tunnista kolmeen tuntiin, mikä oli yksinomaan hyvä asia.
Kotimatka Koh Samui – Bangkok –Amsterdam –Helsinki sujui mukavasti ja kotona Kalliossa olin puoli yhden aikoihin.

Havaintoja:
Tämä oli tekemistäni matkoista yksi parhaimpia eikä vähiten matkaseuran ansiosta. Nuorekkaat ja rennot matkakumppanini tekivät matkasta helpon ja stressittömän.
Meille oli tärkeää kiireetön yhdessäolo ja hyvä ruoka ja ne tavoitteet saavutettiin. Ravintoloita etsittiin ahkerasti Tripadvisorin avulla ja taisimme onnistua käymään TOP 10 –listan melko tarkkaan läpi. Yhtään pettymystä ei tullut, kasvissyöjille löytyi runsaasti vaihtoehtoja eikä gluteenittomuuskaan ollut ongelma.
Skootterit (jotka itse asiassa olivat kevytmoottoripyöriä) aiheuttivat minulle pientä sydämentykytystä. Liikenne on aika vilkasta ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen otti aikansa. Itse olin tosin kyytiläisenä ja kuski oli luotettava, mutta silti välillä vähän hirvitti. Siitä huolimatta, skootteri on ehdottomasti helpoin tapa liikkua ja tutustua saareen.
Säiden suhteen olimme onnenkantamoisia. Ennen ja jälkeen vierailumme Samuin saari kärsi rankkasateista ja tulvista, mutta meidän lomamme aikana sadetta tuli vain muutaman kerran ja tiet pysyivät kuivina.

Samuin saarella joulua vietti Tiina ja nuoriso