Vapaaehtoisena työleirillä Latviassa ja Islannissa

Vapaaehtoistyössä ulkomailla: kansainväliset työleirit

Vapaaehtoisleirimatkailu ei tarkoita aina pitkää komennusta kehitysmaihin. Auttaa voi halutessaan lähempänäkin lyhyempiä aikoja.

Yksi lyhyiden, muutaman viikon työleirien järjestäjä on Allianssin Nuorisovaihto (nuorisovaihto.fi). Nimestään huolimatta organisaatio välittää eri-ikäisten hakemuksia ja useimmilla leireillä yläikäraja on 60-99 vuotta. Olen ollut leireillä, joissa nuorimmat olivat vajaa parikymppisiä ja vanhimmat lähestyivät 40 ikävuotta, mutta naapurileirillä oli yli kuusikymppisiäkin osallistujia.

Allianssin leirikäytäntöihin kuuluu, että vapaaehtoinen maksaa ja järjestää itsensä kohteeseen, mutta saa leirimaksua vastaan perusmajoituksen ja ruokailun. Perusmaksun lisäksi voi olla ylimääräisiä maksuja, mutta perushinta on tavallisesti noin 150 euroa.  Yleensä vapaaehtoisten isäntä järjestää myös jonkin retken tai illanvieton ilmaiseksi.

Itse olen osallistunut työleireille Liettuassa ja Islannissa. Liettuaan saa matkaliput edullisesti tai halutessaan voi ottaa ensin lautan Tallinnaan ja jatkaa siitä bussilla Baltian maiden läpi. Liettuaan mennessä aikaa kannattaa jättää joko ennen tai jälkeen leirin ainakin pääkaupungin Vilnan tutkimiseen, jossa hintataso on varsin edullinen ja lukuisat kirkot näkemisen arvoisia.

 Islantiin lentää kohtuulliseen hintaan, jos on valmis pitkään välilaskuihin esimerkiksi Kööpenhaminan kautta. Islannissa kannattaa varata aikaa vierailla Reykjavikin lisäksi esimerkiksi Kultaisella kierroksella sekä kokeilla mahdollisuuksien mukaan islanninponivaellusta, koskenlaskua tai ekskursiota jäätelötehtaaseen.

Kansainvälisten työleirien kirjo on todella laaja, ja vuosittain leirivaihtoehtoja on yleensä noin 3000 ja 60 eri maassa. Omien kiinnostusten kohteiden mukaan voi valita ympäristöleirin, arkeologisia leirejä, lasten leirejä tai kunnostus- ja rakennusleirejä. Leirin tarkoituksena voi yhtä hyvin olla toteuttamassa paikallisia festivaaleja tai mediaprojektia. Yleensä mitään erityistaitoja ei tarvita, vaan kiinnostus riittää. Leirikoneesta kannattaa kuitenkin tarkastaa, vaaditaanko erityistä kokemusta jostakin.

Osallistuin Liettuassa leirille, jolla opetettiin lapsille kieliä. Liettuassa majoitusolosuhteet olivat melko alkeellisia, mutta työnkuva sitäkin liikuttavampi. 150 lapsen joukossa oli ryhmä orpolapsia, joista osa puhui hämmästyttävän hyvää englantia. Paremmin puhuvat tulkkasivat myös toisten lasten riipiviäkin tarinoita. Osa oli ns. euro-orpoja, joiden vanhemmat olivat lähteneet määrittelemättömäksi ajaksi töihin esimerkiksi Englantiin ja jättäneet lapsensa lähtömaahan joko isovanhempien huomaan tai orpokotiin. Muutamat lapset olivat taas juurettomia, kun kotimaita oli 3. Osa näistä lapsista ikävöi joka ilta toiseen maahan. Työmme lasten parissa oli vapaamuotoista ja leikimme heidän kanssaan esityksen valmistelemisen lisäksi loppujuhlaa varten. Leirillä oli myös paikallisia, jotka opettivat lapsille erilaisia urheilutaitoja sekä taideaineita.

Islannissa työhön kuului esimerkiksi puiden ja kukkien istuttamista sekä kitkemistä. Työtä oli kuitenkin sen verran vähän, että järjestimme itsellemme töitä yksityisten henkilöiden luokse kahtena päivänä. Ensimmäisenä korjaisimme kiviaidan, joka oli sortunut maanjäristyksestä ja toisena maalasimme hevosfarmin terasseja. Vastineeksi majatalo tarjosi meille yksityisiä kylpytilojaan ja hevosfarmi puolipäiväisen hevosvaelluksen. Viikonloppuina ehdimme retkeillä useisiin kohteisiin nähden Islannin huikean ympäristön.

Nimensä mukaisesti työleireillä työskennellään. Yleensä tämä tarkoittaa työskentelyä viisi päivää viikossa yhteensä noin 30 tunnin ajan, mutta jokainen leiri on tietenkin oma lukunsa. Paikallinen isäntä kertoo työnkuvan, johon kaikki osallistuvat sovitun mukaisesti. Oman mielensä mukaan ei voi siis päättää jättää joitain työskentelypäiviä väliin, vaan muu matkailu on hoidettava vapaa-ajalla joko iltaisin tai vapaapäivinä. Yleensä ryhmän omatoimisuudesta riippuu, kuinka paljon oheisohjelmaa järjestetään.

Osan työvarusteista tarjoaa isäntäorganisaatio, mutta leireille kannattaa kuitenkin varautua vaatetuksen ja kenkien puolesta hyvin. Työtä tehdään yleensä säästä riippumatta, ja sehän on tunnetusti hyvinkin vaihtelevainen. Islannissa esimerkiksi kunnolliset vaelluskengät ja vettä ja tuulta kestävä varustus on ehdoton. Muutama leiriläinen oli varustautunut kertakäyttösadetakilla, lenkkareilla ja farkuilla, mutta tuloksena oli nopea vilustuminen ja sadesäällä paleleminen. Islannissa muutenkin ympäristö on arvaamaton: viikko ennen leiriä oli isompi maanjäristys, maa järisi leirin aikana päivittäin ja sää vaihteli välillä erittäin polttavasta auringosta viimaan ja sateeseen.

Kansainvälisillä leireillä työskennellään monikulttuurisissa tiimeissä ja useimmiten leirillä on yhtä kansallisuutta vain yksi henkilö. Kaverinkin kanssa on kuitenkin mahdollista hakea leirille. Kielenä toimii yleensä englanti, mutta maasta riippuen kieli saattaa olla myös ranska tai espanja. Työleireillä pääseekin hiomaan kielitaitoaan, mutta sitä ei kannata toisaalta arastella. Suomalaisilla on yleensä parempi kielitaito kuin he arvaavatkaan ja tarvittaessa pärjää aina elekielen ja piirrosten avulla. Tämän olen todennut käytännössä kummallakin leirillä niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Leireillä porukka hioutuu nopeasti kasaan ja työmaan lisäksi oppii muista kulttuureista yllättävän paljon. Usein leireiltä jää myös ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu vuosia.

Työleirien etuna on lisäksi se, että paikalliseen kulttuuriin on mahdollista tutustua astetta syvällisemmin ja samalla tulee antaneeksi oman työlahjansa paikallisen yhteisön hyväksi. Paikallisilta isänniltä voi kysellä helposti mieltä askarruttavia asioita, minkä lisäksi ainakin pienissä kylissä paikallisiin tulee väistämättäkin tutustuttua.

Ruokakulttuuri tulee tutuksi muuallakin kuin ravintolaympäristössä ja turistikohteiden lisäksi pääsee tutustumaan tuntemattomampiinkin nähtävyyksiin. Esimerkiksi Islannissa alkuun paikalliset olivat hieman varautuneita, mutta jo muutaman päivän päästä he innostuivat kansainvälisestä vahvistuksesta järjestäen esimerkiksi vierailun massiivisiin kasvihuoneviljelmiin ja jäätelötehtaaseen.

Tekstin kirjoitti Heta, kuvat Islannista