Kööpenhaminassa hyggeilemässä

Marraskuinen pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa tarjosi lomasen, josta riitti elämyksiä kaikille aisteille.

Reissu alkoi iltapimeässä Mikkelin Matkakeskuksesta bussilla edullisella nettilipulla. Kentältä hilpaisimme Hilton Inn -hotellille taksilla. Hotellista löytyy saunaosasto ja uima-allas, jotka ovat auki iltayhteentoista ja aamulla aamiaispöytään pääsee jo neljältä eli sikäli varsin kätevää. Netin kautta varattu vähän alle 100 euroa maksanut kahden hengen huone muistutti kesähotellin huoneita. Voisi kuvitella, että huoneeseen majoittuu pidemmäksi aikaa reppureissaajia ja komennusmiehiä. Huoneen lämpötilaa voi säädellä, minkä äkkäsimme tosin vasta aamulla Hotellin oma shuttle-bussi kiikuttaa terminaalille kolme kertaa tunnissa.

Matkakamu oli ehtinyt näppäränä tyttönä varata netistä meille lennot jo useampaa kuukautta aiemmin, joten reilusti alle satasella selvittiin menopaluumatkasta. Norwegianin lento Boeing-suihkukoneella kestää hivenen yli puolisentoista tuntia. Aamuseitsemältä kun istuu koneen kyytiin, perillä on pelivaraa kokonainen päivä.

Tavarat kannattaa pakata käsimatkatavaroihin ja varautua siihen, että osa niistä poimitaan ruumaan, jos matkustamossa tulee ahdasta. Kentällä voi vaihtaa valuuttaa tai nostaa sitä automaatista pankkitililtä tai Visa-kortilta. Tanskan valuutan kanssa pelaamista helpottaa, kun muistelee seitsemän kertotaulua eli yksi euro oli 6,7 paikallista kruunua.

Lentokentän juna-asemalta löytyy myös automaatteja, joista voi ostaa kolmipäiväisen turistikortin, jolla pääsee matkaamaan julkisissa välineissä Suur-Kööpenhaminan alueella (ei kuitenkaan Louisiana-museoon asti, mistä myöhemmin lisää). Kortteja on myynnissä joko päiväksi (noin DKK 80) tai kolmeksi (DKK 200).

Kentältä on helppo körötellä alle puolessa tunnissa ydinkeskustaan. Päärautatieasema on Tivolia vastapäätä. Aamiaista rantauduimme syömään Andersen bakery-kahvilaan rautatieasemaa vastapäätä ja kuinka ollakaan valinta oli parempi kuin arvasimmekaan. Aamiaiseksi on tarjolla valmiiksi tuotteistettuja paketteja sen mukaan, mitä vatsa vetää. Päivällä paikassa kannattaa poiketa nauttimassa kahvileipiä, juustokakkuja ja lagekage- eli kermakakkuhoukutuksia.

Majapaikkamme matkakamu oli varannut rauhalliselta ns. suurlähetystöalueelta Østerportista (ö). Kivitalossa sijaitseva pinnoiltaan valkeaksi remontoitu kaksio oli pohjaratkaisultaan jännä. Eteisen ja vaatehuoneen virkaa toimitti kokonainen pikkiriikkinen huone, avokeittiö löytyi olohuoneesta ja ilmeisesti jälkikäteen oli tehty vielä yksi makuuhuone. Puulattiat narisivat kodikkaasti ja kaikki toimi. Sisustus oli matkakaverin mukaan takuuvarmaa kamaa Ikeasta, mutta vaikea sanoa, kun oma Ikea-neitsyys on vielä tallella.

Itse räätälöidyllä turistikierroksella

Ensimmäisen aidon turistipäivän ykköskohde löytyi läheltä asuntoa eli Pieni merenneito -patsas. Aurinkoisessa marraskuun viimassakin patsasta oli ihailemassa väkeä niin, että pieni väistely oli tarpeen. Patsas on kellottanut paikoillaan yli sata vuotta, eikä sen ympäristöä oli tuotteistettu pilalle saakka. Sen sijaan patsasparkaa on käynyt sahailemassa useampikin ja vieläpä onnistunut siinä. Patsas nousi myös some-uutiseksi, kun Facebook tulkitsi siitä otettujen kuvien sisältävän liikaa paljasta pintaa eli kuvia on jäänyt julkaisematta siitä syystä.

Patsaalta löytyy mukava kävelylenkki kohti keskustaa Kastellet-linnoituksen kautta. Varmasti viehättävä kävelykohde vähän lämpimämmällä kelillä. Joskus kannattaa myös mennä sinne minne kaikki muut menevät. Niinpä päädyimme seuraamaan loppuosaa kuninkaanlinnan vahdinvaihdosta.

Nyhavn eli uusi satama on nykyään värikkääksi maalattuine taloineen kohde, jossa matkailijan kannattaa poiketa ihmettelemässä kahviloita ja baareja. Vedimme hyvät lounaat ulkokahvilassa eli omalla lautasellani oli kaksi mehevää paneerattua kalafilettä, katkarapuja, parsaa, kaviaaria ja alimmaisena leipä salaattilisukkeineen. Vinkki tähän valintaan tuli, kun älysin kuolata, mitä paikalliset vanhat rouvat olivat tilanneet naapuripöydässä. Kanavan varrella oli kokonainen joulutori. Tuotevalikoima oli varsin tyylikäs, ja pääpaino oli tanskalaisialla tuotteilla. Glögin ystävää hemmoteltiin. Toiselta puolen kanavaa löytyy laiva, jossa oli kirjasto ja meneillään Levende menneskerettigheder -näyttely, joka oli jo ehtinyt sulkea ovensa siltä päivältä.

Pääkohteeksi tulikin sitten Kunsthal Charlottenberg, jossa oli An Age of Our Own Making eli laaja näyttely, jossa pohdittiin modernin aikamme kansalaisuutta ja näytettiin kuinka kansalaiset voivat itsekin vaikuttaa kehityksen suuntaan. Kierrätystaide oli esillä niin kuvina kuin filmeinä. Kierrätystaiteeksi oli muuttunut myös Kunsthal itsekin, sillä se oli kääritty kauttaaltaan gambialaisista juuttisäkeistä tehtyyn huppuun.

Seuraava sukellus tanskalaiseen kahvilakulttuuriin tehtiin Royal Copenhagenin lippulaivaliikkeen sisäpihalla sijaitsevassa Royal Smushi Cafessa. Itsepalvelutiskeihin tottuneina vaikeinta oli päätellä, tuleeko palvelua pöytään vai tuleeko. Viihtyisä ja tupaten täynnä kävijöitä oleva kahvila oli kuitenkin odottelun väärti ja palvelua tuli, kun keskityimme vinkkailemaan ainoalle nuorelle miestarjoilijalle. Myös paikan sisäterassin vierestä löytyvä vessa on käymisen arvoinen, sillä sinne on jemmattu seinille kunnioitettava määrä keramiikkatehtaan vuosilautasia. Käytävästä löytyi myös joulupukin pesussa käynyt puku roikkumasta pyykkinarulta ja varsin sammaloitunut reki.

Royal Copenhagenin lippulaivamyymälä levittäytyy koko taloon ja sen eri kerroksista löytyy hivenen erityylistä myytävää. Joulun kunniaksi suunnittelijat olivat kattaneet nimikkopöytiään. Liika makeilu oli vältetty, joten vähemmälläkin jouluhössötyksellä yleensä hyvin pärjäävä ihminenkin kesti innosta piukkana koko kierroksen. Yritys on vuodesta 2013 ollut Fiskarsin omistuksessa. Suomalaisuudesta kertoivat siellä täällä olleet Iittalan lasiesineet.

Ensimmäisen päivän kallistuessa iltaan oli pakko vetäytyä ajoissa kämpille. Kulmakunnan kantapizzeria pisti pakettiin kelpo iltapalat ja mØrk mumme -talvioluiden jälkeen päivä olikin valmiiksi taputeltu.

Black Friday täytti kadut

Perjantaista säätiedotus lupaili säiden puolesta viikonlopun parasta. Sisämaan kasvattien on syytä muistaa, että vaikka luvassa olisi aurinkoa ja mittari näyttäisi ihan kohtuuasteita, meren rannalla voi tuulla ja ilman kosteus tekee tepposensa, jos kerrospukeutuminen on päässyt unohtumaan.

Ensimmäinen kohteemme oli vapaakaupungiksi vuonna 1971 julistautunut Christiania. Noin 34 hehtaarin maapläntti näytti marraskuun kelmeässä valossa kaikkea muuta kuin houkuttelevalta. Tarjolla oli kaikenlaista rihkamaa pienissä kojuissa ja yhden naisten pyörittämän käsityöpajan löysimme vanhasta tehdasrakennuksesta, mutta muuten nähtävä jäi aika vähäiseksi. Remonttia alueella kuitenkin tehtiin siellä sun täällä. Graffitit julistivat, että kovat huumeet ovat alueella kiellettyjä, mutta pössyttely on liitetty vapaakaupunkiin koko sen historian ajan. Kierrätystaidetta Christianiassakin on, mutta vihreyden hiuduttua, yleisvaikutelma jäi varsin karuksi. Paikallinen kahvila taikoi meille kuitenkin huippukahvin ja kaakaon kaikilla mausteilla.

Ihan Christianian vieressä on yksi Tanskan tunnetuimmista kirkoista, Vor Frelsers kirke, vapahtajan kirkko, jonka torniin pääsee kiipeämään ylös saakka pientä maksua vastaan. Paikka on todella suosittu ja portaat kapenevat tornia kohden siinä määrin, että heikkohermoista voi alkaa hirvittää. Tornin eri kerroksissa on tarjolla myös taide-elämyksiä, mikä on aika hämmentäväkin kokemus. Osuimme paikalle myös aikaan, jolloin kirkonkellot pistivät parastaan pitkän kaavan mukaan. Se on muuten elämys, jota en suosittele, vaikka kieltämättä kumajavien kellojen näkeminen lähietäisyydeltä on sinänsä ainutlaatuinen kokemus.

Matkakamu oli ottanut selvää kaupunginosista ja matkasimme seuraavaksi bussilla Fredriksbergiin. Muodin ja hipstereiden kaupunginosaksi leimattu kolkka tarjoaa vaikka mitä, mutta hintoja ei voi edullisiksi sanoa. Kävimme syömässä maukasta aasialaista ruokaa huipputyylikkäässä paikassa.

Sieltä paarustimme illan pimetessä kohti Tivolin jouluvalaistua ihmemaata. Vaikka jouluvalaistusta oli ennätysmäärin, tyylikkyydestä ei oltu tingitty. Tanskalaisen lastenvaatemerkin paita oli jo aiemmin päätynyt matkakamun mukaan. Nyt Tivolista lähti mukaan viikinki-logoilla varustettuja paitoja ja mekko.

Meneillään oli Black Friday, joten väkeä piisasi kaupungilla ja materia vaihtoi omistajaa. Matkakamu paljasti Lego-putiikin kohdalla halunneensa pienenä Lego-suunnittelijaksi ja uppoutui rakennuspalikoiden maailmaan ihan kunnon toviksi.

Paluubussilla kämpille mentiinkin sitten pitkän kaavan mukaan, kun mennä töräytettiin viimaa karkuun aiemmin testaamattoman linjan bussiin. Linja vei merenneitopatsaalle, ja kuljettaja oli sopivan ärhäkällä päällä iltamyöhällä. Tässä bussissa ei sattumoisin ollut digitaalista näyttöä, että siitä olisi voinut päätellä, missä tarkalleen kurvaillaan.

Louisiana-taidemuseossa vierähtää aikaa

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme lauantaina kohti nykytaidetta laajasti esittelevää Louisiana-taidemuseota. Kööpenhaminasta noin 35 kilometrin päässä sijaitsevaan taidemuseoon pääsee kätevästi Helsingørin junalla, eikä reissuun kulu kuin puolisen tuntia. City pass tai turistikortin nimellä myytävät kolmen päivän kortit eivät enää ulotu
Humlebæk
in pikkukaupunkiin asti.

Asemalla on viitat ja sieltä käy tasainen pyhiinvaellus museolle, joten ei tarvitse muuta kuin heittäytyä virran vietäväksi.

Taidemuseo näyttää kartanon päärakennukselta ja ensimmäinen ajatus olikin, että miten tänne mitään mahtuu. Rakennusrypäs kuitenkin myötäilee ajoittain kahdessa kerroksessa laajaa pihaa ja rajoittuu liki merenrantaan.

Näyttelytiloissa oli Louise Bourgeoisilta teoksia. Hänellä oli laaja näyttely Malagassa vuosi sitten, joten osa töistä oli juttuja teemoiltaan.

Toinen vaikutuksen tehneistä taiteilijoista oli Taryn Simon, amerikkalaistaiteilija, joka tekee tutkivaa työtä välineenään valokuva. Nelikymppinen kuvaaja onkin onnistunut pääsemään kohteisiin, joihin yleensä ei ole pääsyä ja nostamaan esille monia yhteiskunnallisia teemoja keskusteluun The Hidden and Unfamiliar -näyttelynsä teoksilla.

Sen sijaan päänäyttelynä pidetyn Daniel Richterin loputtomasti tilaa saanut näyttely oli todella nopeasti kävelty läpi. Pysyväisnäyttelyistäkin löytyy moneen makuun nähtävää.

Museon kahvilassa voi nauttia omaleimaisia voileipäannoksia ja näköala on suoraan merelle. Piha-alueelta löytyy veistostaidetta ja kesällä paikka palkitsee varmasti ulkoilijan. Kävijälle voi vinkkinä oikeastaan antaa vain sen, että aikaa kannattaa varata kunnolla ja varmistaa, että tulee käyneeksi läpi kaikki sokkeloisen rakennuskokonaisuuden osiot.

Iltapäivän kruunasi erikoiskohde eli tuttu journalisti kutsui meidät tutustumaan ydinkeskustassa sijaitsevaan Tanskan vanhimpaan kriisikeskukseen, Danneriin. Sen rakennutti kuningas aikanaan omalle rakastajattarelleen ja hän – köyhästä kodista kotoisin ollut nainen – tuki säätiön kautta uupuneita työväenluokan naisia vuodesta 1873. Aika ajoi ohi rakennuksen alkuperäisestä tarkoituksesta ja vuonna 1979 talossa asui enää neljä naista, joten säätiö lopetettiin ja talo pistettiin myyntiin. Feministiryhmät valtasivat talon saman vuoden marraskuussa, ostivat sen aikanaan ja keräsivät rahaa sen kunnostukseen. Operaatio on edelleen suurin naisten järjestämä maan historiassa ja yhden valtauksessa mukana olleen pioneerin näimmekin täydessä touhussa.

Nyt rakennus toimii kriisikeskuksena ja turvapaikkana vaikeuksissa oleville naisille. Alkuperäiseen ulkoasuunsa palautetussa rakennuksessa asuu parisenkymmentä perhettä. Edustettuna on monta kansallisuutta. Yleensä naiset asuvat talossa kolmisen kuukautta ennen kuin siirtyvät jatkamaan elämäänsä. Kriisi- ja koulutuskeskusta pyörittää yksityinen yhdistys, joka toteuttaa myös kehitysapuhankkeita ja tuottaa koulutusmateriaalia. Paikka sisällytetään nykyään monien valtiovierailujen ohjelmaan.Nämä valtiovieraat suunnistivat kuitenkin keskustakierroksen jälkeen jälleen kämpän lämpöön.

Lähtöpäivänä sunnuntaina raivailimme kämpän ja pakkailimme kaikessa rauhassa. Kentällä jäi hyvin aikaa shoppailuun. Sieltä löytyi jopa Hygge-niminen huonetuoksu, jolla selviää varmaan aika pitkälle jouluvalmisteluista. Ja mitäkö se hygge oikeasti tarkoittaa? Tanskalaiskamu aikanaan valisti, että se on se kodikkuuden äärimmäinen olotila eli se hetki, kun koko suku istuu joulupöydän ääressä ja lasten silmistä kuvastuvan pöytäkynttilöiden liekit. Johtuneeko tästä vai mistä, mutta tanskalaiset ottavat selvästi suomalaisia vakavammin joulukoristelun.

Kentältä matkakaverin mukaan lähti pari pulloa Gammel Dansk -katkeroa, joka on eräänlainen either you hate it or love it -tuote. Asuin syksyllä 2006 kaksi kuukautta Tanskassa Århusissa, mutta vielä sinä aikana en ehtinyt innostua siitä perinnejuomasta.

Helsingissä ehdimme vielä sietaista kentällä iltapalat menemään ja sitten paluubussilla Mikkeliin. Bussi oli täpötäynnä ja pääsin istumaan 80+ -rouvan viereen, joka kertoili viimeaikaisista reissuistaan ja harrastuksistaan. Vaihdoimme hänen kanssaan jopa yhteystiedot. Hänen kokemuksensa vahvisti sen, että sopiva määrä reissuja lähellä ja kaukana pitää sopivassa vireessä, olipa mittarissa vuosia enemmän tai vähemmän.

Kööpenhaminassa kerrankin pidempään aikaa vietti Päivi

Linkkivinkkejä:

Andersen bakery: http://andersen-danmark.dk/jul-nytar/

Tivolin joulu: http://www.tivoligardens.com/en/jul

Pieni merenneito: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pieni_merenneito_

rantapallo.fi:ssä tarinaa Kööpenhaminan nähtävyyksistä kuvineen: http://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2015/04/23/koopenhaminan-nahtavyydet/

Royal Smushi Cafe: http://www.royalsmushicafe.dk/

Royal Copenhagen: http://www.royalsmushicafe.dk/

Christiania Wikipediassa, kun alueen oma kotisivu oli alhaalla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Christiania

Louisiana-museo: https://en.louisiana.dk/

Gammel dansk: http://www.gammeldansk.dk/ (vain 18 vuotta täyttäneille)

#Kööpenhamina #viikonloppumatka #Tivoli #Louisianamuseo #pienimerenneito #royalcopenhagen #royalsmushicafe #christiania #Danner # VorFrelserskirke

Albania yllättää monipuolisuudellaan

DSCN7057.JPG

Vuoristojen ympäröimä pikkuruinen Albania tarjoaa tolkullisessa mittakaavassa koko kattauksen sitä, mitä monet matkailijat eniten arvostavat: lumipeitteisiä vuoristoja, pitkiä tyhjiä hiekkarantoja, tuhansia vuosia vanhaa historiaa, tuoretta lähiruokaa, edullisia hintoja, ystävällisiä ihmisiä ja tunnetta, että matkailija on turvassa.

Vaikka kyllähän matkailijaa myös varoitellaan muutamista asioista. Albaniassa ei luottokorteilla voi maksaa. Maata pyöritetään käteisellä. Nyrkkisäännöksi kävi maaliskuussa 2016, että tuhat lekiä vastaa vähän reilua seitsemää euroa. Paikallista valuuttaa voi nostaa pankkiautomaateista ja useimmissa paikoissa voi maksaa myös euroilla, mutta käteistä on joka tapauksessa hyvä olla mukana, sillä pankkiautomatteja ei välttämättä ole joka paikassa kovin tiheässä. Hinnat ovat suomalaisittain alhaiset ja etenkin ruoka tai taksilla huristelu ovat erittäin edullisia. Kaupan on paljon tuontitavaraa etenkin Kiinasta, joten kannattaa olla silmät avoimina kaupoissa. Tyrkyttämiseen en Albaniassa törmännyt.

Matkareittinä oli Tirana-Krujë-Berat-Durres-Tirana. Tiranassa hotellina oli siisti pieni keskustahotelli Vila Alba rauhallisella sivukujalla. Hotellin kattoterassilla voi nauttia aamiaista ja istua iltaa. Beratissa Hotelli Mangalemi on viihtyisä historiallinen rakennus, jonka ravintola tarjoilee perinteistä albanialaisruokaa. Durresin rantabulevardin varrella sijaitseva valtaisa Hotel Bleart puolestaan edustaa jo nostalgiselta tuntuvaa neuvostoliittolaista palvelukulttuuria, mutta huoneet ovat isoja ja siistejä ja parvekkeelta on merinäköala. Hotellien aamiaiset olivat kaikissa hotelleissa monipuolisia ja runsaita, vaikkeivat albanialaiset olekaan itse yhtä hillittömiä aamusyömäreitä kuin me.

Matkatavarat hukassa

Lufthansa lentää Helsingistä Münchenin kautta Tiranaan. Yleensä varaan aina käsimatkatavaroihin yhdet vaihtovaatteet ja yöpymistarvikkeet. Tällä kertaa Euroopan sisällä yhdellä lentoyhtiöllä reissaten se tuntui turhalta varotoimelta. Niin kuitenkin kävi, että Äiti Teresan mukaan nimetyllä Tiranan lentokentällä ei matkalaukkuani ilmestynyt pyörimään hihnalle.

Lost and foundissa paikallinen virkailija otti asian saman tien käsittelyyn. Hän näppäili koko matkaohjelmani kolmine eri hotelleineen omaan järjestelmäänsä, sain pyytämättä Lufthansan yöpymispakkauksen ja lupauksen, että jos ei enää sinä päivänä, niin kuitenkin seuraavana laukku olisi perillä. Siinä vaiheessa ei hänen koneeltaan näkynyt, onko se jäänyt Helsinkiin vai Müncheniin.

Yhden aikoihin yöllä oli tullut tekstari, että matkatavaranne on määränpäässään. Kävin vastaanotossa kysymässä 7.30, onko laukku tullut tai jotain viestiä tullut, ei ollut. Myöskään kentältä ei vielä niin varhain vastattu. 8.30 respa soitti uudelleen lentokentältä saamaani numeroon. Kentällä oli jääty ihmettelemään, että mihin hotelliin laukku pitäisi toimittaa. 20 minuuttia ja laukku oli hotellini vastaanotossa.

Tirana muuttaa muotoaan

Pääkaupunki Tirana leviää joka suuntaan. Ydinkeskustassa on viime vuosina rakennettu niin tiheään tahtiin korkeita rakennuksia, etten ihmettele paikallisten harmia, kun tutut maamerkit katoavat.

Pääkaupungeissa toki kuuluukin olla mahtipontisia rakennuksia. Tiranassa sellaisiin voi lukea esimerkiksi pitkäaikaisen diktaattorin Enver Hoxhan elämäntyön muistoksi hänen arkkitehtityttärensä suunnitteleman Hoxhan-pyramidin eli kansainvälisen kulttuurikeskuksen, jota kurkistelimme illan kävelykierroksella. Albanian ooppera ja balettirakennus reunustaa yhtä keskustan aukioista yhdessä kansallismuseon kanssa. Museon tunnistaa sosialistista realismia edustavasta päätymaalauksesta, joka on ikuistunut myös moniin postikortteihin.

Albania ylpeilee sillä, että siellä uskonnot elävät rauhallista rinnakkaiseloa. Tiranassa kajahtaa illan sinisen hetken aikoihin minareetista kutsuhuuto ja viereinen ortodoksikirkko kutsuu omine kelloineen väkeä kuulemaan sanaa. Vuosikymmeniä kestäneen kommunistisen kauden valtio oli virallisesti ateistinen.  Maa on sunnimuslimienemmistöinen, mutta huiveja en nähnyt naisilla varmaan puolta tusinaa enempää ja niistäkin osa oli vanhojen rouvien valkoisia huiveja. Arviolta kymmenen prosenttia albanialaisista on roomalaiskatolisia, alle seitsemän prosenttia ortodoksikristittyjä, pari prosenttia muslimeihin kuuluvia bektashi-dervissejä sekä muita pienempiä uskontokuntia, kuten juutalaisia.

Kaikkialle levinneistä etenkin ruotsalaisperäisistä vaatekauppaketjuista huomasin vasta Lindexin. H&M:n vaatteita myydään pienissä putiikeissa, mikä tuli tutuksi, kun metsästin ensimmäisenä iltana vaihtovaatteita. Albaniassa valmistettuja vaatteita ei liiemmin silmiin osu pääkaupungissa, mutta niitä voi kysellä historiallisten kaupunkien basaareista ja pikkukaupoista, joissa myyjät saattavat hurrutella ompelukoneillaan myynnin lomassa uusia tuotteita. Sen sijaan albanialaisia kenkiä voi hyvinkin kysellä ja matkalla ollut kollega löysikin italialaiskenkien seasta useita käsin tehtyjä puhvelinnahkaisia albanialaisia miesten kenkiä, joista uuden kodin saivat mustat juhlakengät.

Muiden eurooppalaisten pääkaupunkien kaduilla ärsyttävyyteen asti olevista kansainvälisistä pikaruokapaikoista ei näy merkkejä. Pikaruokaakin on toki, mutta vielä enemmän oman maan perinteisiä herkkuja. Salaatit ovat runsaita ja tuoreita. Erilaisia piiraita tarjotaan usein aterioilla. Reissun aikana oli tarjolla paljon juusto- ja tomaattipohjaisia ruokia, vihanneksia, juureksia, palkokasveja, naudan- ja lampaanlihaa ja maksaa eri muodossa, hienoja valikoimia kaloja ja äyriäisiä sekä jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä. Erikoisin jälkiruoka oli riisipohjainen maustettu makea herkku, jossa oli myös liki näkymättömiksi hiutuneita lihassyitä lampaanniskasta.

Albanialaiset korostavat, että heidän ruokanasa on lähi- ja luomuruokaa. Maatalous tuottaa merkittävän osan bruttokansantuotteesta, vaikkei vientiin liikenekään suuria määriä. Pienimuotoinen eläintalous näkyy myös kaupungeissa, joissa vaatimattomilla joutomaalänteillä laiduntaa nautoja ja jopa historiallisilla linnoituksilla käpeksii lampaita ja vuohia. Vapaat kanat puikkelehtivat laitumilla, pihoilla ja puutarhoissa.

Albania tuottaa olutta, viinejä, konjakkia ja rakia. Viinitiloille voi myös päästä maistelemaan. Ryhmämme kävi Copo Winery -perhetilalla lähellä Beratin kaupunkia.

Baareja, erilaista musiikkitarjontaa ja yöelämääkin löytyy. Lauantai-iltana Tiranan Matrix-yökerho oli omanlaisensa kokemus. Istumapaikkoja yökerhossa ei ollut, sen sijaan oli pieniä pyöreitä pöytiä, jotka oli numeroitu ja varattu kukin ennakkoon tietylle seurueelle. Tarjoilija kysyikin, että onko teillä pöytää varattuna ja haluatteko vesi- vai alkoholipuolelle. Happy hour kesti aina yhteen yöllä ja sinä aikana voi ostaa esimerkiksi 6000 lekillä eli reilulla 40 eurolla kokonaisen ginipullon lantrinkeineen pöytään jääkulhossa. Varsinainen meno alkoi, kun maan ykkösräppäreihin kuuluva 2TON aloitti keikkansa. Yökerhossa käytetään valtaisia video-screenejä animoituine musiikkivideoineen luomassa tunnelmaa. Matrix löytyy myös naamakirjasta.

Tanssin pikkupöydän ympärillä paljain varpain. Naistenhuoneen reissulle pistin taas kengät jalkaan. Tilan sivustat oli porrastettu. Lattia oli tehty mustista isoista keraamisista levyistä. Astuin yhden askeleen tyhjää ja rojahdin pitkin pituuttani niin vauhdilla toisen olkavarteni päälle, etten itsekään älynnyt, mikä iski. Kaaduin sopivasti juuri baaritiskin eteen ja samalla sekunnilla minua siinä jo auteltiin pystyyn ja loppuillasta sitten tuli oman juniorin ikäisiltä nuorilta miehiltä käsimerkkejä, että onko kaikki kunnossa. Mutta kuka siis käskee liikkumaan liian vauhdikkaasti keraamisella laattalattialla maassa, jossa ei reunuksia ole merkkailtu pienillä lamppunauhoilla tai teipeillä, eikä kaiteita löydy yhtä tiheässä kuin meillä.

Albanian-matkalaisia opastetaan, että pieni taskulamppu kannattaa olla mukana ja siinä on vinha perä etenkin, jos on iltakävelyllä historiallisten kaupunkien mukulakivikujilla tai portaikoissa. Albanialainen katukivetyskään ei ole joka paikassa takuuvarmasti ehyt, joten kannattaa katsoa välillä varpaisiinsakin.

Historiasta riittää ammennettavaa

Albanian historia ulottuu antiikin aikoihin. Niiltä ajoilta ovat säilyneet muun muassa Apollonian temppelin rauniot. Antiikin aikaan alueella asui illyrialaisia, joista albaanit polveutuvat. Paikalliset muistavat muistuttaa, ettei heidän kielensäkään muistuta mitään muuta kieltä. Jänniä piirteitä kielessä toki riittääkin. Sana voi alkaa jopa kahdella konsonantilla.

Balkanilla on aina liikuttu paljon ja valloittajia on vyörynyt milloin mistäkin. Itsenäisen Albanian historia alkoi 1371, mutta eipä aikaakaan kun ottomaanit alkoivat levittäytyä maahan. Ottomaanien ajan arkkitehtuurista on säilynyt vuorten ympäröimä Beratin kaupunki, jota sanotaan myös tuhannen ikkunan kaupungiksi. Berat on Unescon maailmanperintökohde yhdessä Gjirokastran historiallisen keskustan kanssa. Sen keskustasta löytyy viehättävä joenrantabulevardi ja patikkareittejä lähistön kukkuloille. Beratin linnoituksessa sijaitsee tunnetun albanialaisen ikonimaalari Onufrin museo. Onufri tunnetaan ikonimaalauksen uudistajana ja luonnonvärien käyttäjänä. Linnoituksella työskentelee käsityöläisiä, jotka myyvät vaikkapa etno-henkisiä naisten puseroita. Täällä laidunsi ainakin kaksi paimenta laumoineen vierailupäivänämme.

Albaanit kokosi ottomaaneja vastaan kansallissankariksi nostettu Georgi Kastrioti Skanderberg, jonka mukaan on myös nimetty konjakki. Skandenberg onnistui yhdistämään albaanit vastarintaan, joka kesti 35 vuotta, mutta hänen kuolemansa jälkeen Albaniasta tuli kuitenkin ottomaanien valtakunnan osa ja sitä perua on islaminuskon asema maassa.

Krujë-nimisen kaupungin linnoitus oli keskeisessä roolissa, kun ottomaaneja vastaan taisteltiin. Linnoitukselle valmistui vuonna 1982 Skandenbergille nimikkomuseo, jonka toinen suunnittelija oli Hoxhan tytär Pranvera Hoxha. Linnoituksella on myös etnografinen museo, jossa voi tutustua vauraan albanialaisperheen kotiin ja ihmetellä kansallispukujen moninaisuutta. Erityisesti jäi mieleen katolisen naisen huovutettu musta mekko, joka painoi vöineen kymmeniä kiloja tai nuoren morsiamen hääpaita sekä hautajaispaita. Oleellinen osa linnoituksen vetovoimaa on basaari, jossa kaupitellaan matkailijoille erilaisia matkamuistoja. Basaarista lähti mukaan muun muassa bunkkerituhkakuppi ja huiveja.

Linnoituksen kiviaidalla istui vanhempi herra, joka tervehti matkailijoita eri kielillä. Myytävänä hänellä oli kirjoja. Paluumatkalla pysähdyin sen verran, että hän ehti kertoa kirjojen olevan omiaan. Hän oli kaupungista kotoisin oleva Baki Dollma, jonka kirjan Historical places and events of Kruja ja Kurbin ostin neljällä eurolla. Myös hänen kirjassaan on kuva kuuluisasta Skandenbergin haarniskaan kuuluneesta kypärästä, jota koristi kokonainen vuohen pää.

Albania itsenäistyi viisi vuotta ennen Suomea eli 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana sen miehitti Italia, jonka vaikutusvalta jatkui miehityksen jälkeenkin vahvana. Mussolinin joukot valtasivat maan jälleen 1939 ja liittivät sen osaksi Italiaa. Toisen maailmansodan aikana sissit – partisaanit – taistelivat naapurimaan Jugoslavian Titon johdolla ja Enver Hoxhan johtamat kommunistit voittivat. Maa julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi 1946. Kun Jugoslavian kanssa välit viilenivät, kaveria haettiin ensin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen Maon Kiinasta. Maon kuoltua Albania eristäytyi, eikä osallistunut edes ETYK:iin Helsingissä 1975.

Hoxhan ympärille syntynyttä henkilökulttia eräs paikallinen kuvasi sanomalla, että Pohjois-Korean nykymeininki on lasten leikkiä siihen verrattuna. Uskonnollisia kohteita purettiin ja kulttiesiteitä tuhottiin. Imaameja, pappeja, munkkeja ja nunnia vangittiin ja teloitettiin samoin kuin poliittisia vastustajia. Hoxhan aikakaudella maa teollistui. Hänen ajastaan muistuttavat edelleen bunkkerit, joista uusin rakennettiin vastikään Tiranan keskustaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Enimmillään bunkkereita arvioidaan olleen noin 750 000. Nykyään ne sijaitsevat ihmisten pelloilla ja metsiköissä, joten niitä on myös räjäytelty ja metalliosia myyty kierrätykseen. Bunkkereita käytetään myös varastoina ja muutama niistä on valjastettu turistien ihmeteltäväksi. Bunkkerien ideana oli maan puolustaminen imperialistien hyökkäyksiltä. Käyttöön bunkkeriverkosto ei koskaan joutunut. Kylmän sodan aikana vakoilu oli kuitenkin vilkasta ja amerikkalaiset pudottivat Albaniaan lentolehtisiä ja päivittäistavaroita.

Hoxha kuoli 1985 ja Albaniassa järjestettiin ensimmäisen monipuoluevaalit 1991. Seuraava suuri myllerrys liittyikin rahaan. Sadat tuhannet albanialaiset menettivät rahansa ja jopa talonsa vuoden 1997 ns. pyramidihuijauksessa, jossa oli mukana maan keskeisiä pankkeja. Albanialaiset pillastuivat kunnolla tilanteesta. Tilannetta nimitetään sisällissodaksi, kun ihmiset lähtivät aseineen kaduille hakemaan kostoa, eikä poliisi tai armeija saanut tilannetta hallintaan. Yli 2000 ihmistä kuoli ja hallinto vaihtui. Tilanteen vakauttamiseksi YK joutui lähettämään 7000 rauhanturvaajaa alueelle, sillä levottomuuksien pelättiin leviävän. Monet aseista päätyivät Kosovaan, minkä arvioidaan osaltaan pohjustaneen Kosovon sotaa, jota käytiin 1996-1999.

Balkan on jatkuvassa liikkeessä

Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja, joten heidän oli sodan aikana helppo hakea turvapaikkaa Albaniasta. Albania yritti kriisin aikana viestiä, että se kykenee ottamaan enintään 200 000 pakolaista. Enimmillään Albaniaan tuli naapurimaasta 4000 pakolaista tunnissa. Huhtikuuhun 1999 mennessä arvioitiin noin 375 000 kosovolaisen siirtyneen Albaniaan, noin kolmen miljoonan asukkaan maahan.

Albanialaisia asuu oman maansa ulkopuolella arviolta saman verran kuin kotimaassa. Monet tapaamistani ihmisistä kertoivat, missä maissa he itse ovat asuneet ja missä maissa heidän lapsiaan tällä hetkellä asuu.

Maaseudulla näkee perinteisiä hulppeita kolmikerroksisia omakotitaloja, joista yhden kerroksen läpi tuuli pyyhkii. Ideana on, että alin kerros on puuhailu- ja varastotilaa, ulkorappusten kautta kiivetään kakkoskerrokseen, jossa asuvat perheen vanhemmat. Heidän kerroksestaan mennään yläkerrokseen, johon muuttaa perheen nuorin poika pitämään huolta vanhemmistaan. Monilla omakotityömailla näkyy sama ilmiö kuin esimerkiksi Liettuassa, että taloja on jäänyt kesken ja asukkaat ovat ehkä ulkomailla tienaamassa rahaa lopputöihin. Kaupungeissa liikekortteleissa on sama tilanne ja oppaamme mukaan kyse on myös verotuksesta eli niin kauan kuin tietty prosentti työmaasta on vielä kesken, ei tarvitse maksaa rakennuksesta veroa.

Siinä kun suomalaiset ovat lähteneet siirtolaisiksi maailmalle ja jääneet sinne, monille albanialaisille ulkomailla asuminen näyttäisi mieltyvän pikemminkin välivaiheeksi. Mennään, ollaan ja palataan sitten kotimaata rakentamaan.

Myös Kosovosta Albaniaan sotaa pakoon tulleet sadat tuhannet albaanit ovat pääosin palanneet tilanteen rauhoituttua kotimaahansa ja ne jotka ovat jääneet, ovat kotoutuneet yhteisen kielen ja kulttuurin ansiosta vaivattomasti. Nyky-Albaniaa riivaa valtaisa työttömyys, mikä toimii myös motivaationa lähteä katsomaan maailmaa kotimaata kauempaa ja muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Viime vuoden kesällä myös Suomea ”markkinointiin” albanialaisille ja turvapaikan hakijoiden määrä kasvoi muutamassa kuukaudessa.

Ystävälliset ihmiset on lopulta aika ympäripyöreä ilmaisu ja sitä heitellään välillä aika keveinkin perustein. Albanialainen vieraanvaraisuus on syvällä kulttuurissa. Moni albanialainen sanoi, että koska hekin käyvät ulkomailla vuosia asumassa, he ymmärtävät, miten tärkeää ystävällisyys on.

Koskaan ennen en ole ollut kaupassa, jossa paikalliset lakoavat kassajonosta ja viittoilevat, että tänne vain kassalle suorinta reittiä. Tai pääkaupungin kadulla jäädään opastamaan perille ja soitetaan kaverille varmemmaksi vakuudeksi, että löytyy suorin tie. Tai tarjoudutaan itse kuvattavaksi, että tule sinä tähän viereen ja ottakaa te muut meistä yhteiskuvia.

Kirjailija Ismail Kadere kuvaa kirjassaan Särkynyt huhtikuu verikoston perinnettä vuoristokylissä. Sananlaskun mukaan ”albanialaisen talo on Jumalan ja vieraan talo”. Entisaikoina vieras saateltiin kylän ulkopuolelle. Jos joku olisi murhannut vieraan vierailun aikana, isännän velvollisuus oli hyvittää teko murhaamalla tekijä. Kirja kuvaakin vuosikymmeniä jatkunutta verikoston kierrettä, joka sai alkunsa juuri tällaisesta tapauksesta, jonka yksityiskohtia kukaan ei ollut enää vuosikymmeniin muistanut. Verikostoa on yritetty suitsia lainsäädännöllä, mutta jossain mittakaavassa se jatkaa edelleen olemassaoloaan.

Albania kehittyy nyt vauhdilla

Kahden Etelä-Savon maakunnan kokoisella Albanialla on isoja kavereita. Maa on nykyään YK:n, Naton, ETYJ:n ja WTO:n jäsen. EU:n jäsenehdokkaana se on ollut vuodesta 2014. Albanialaiset sanovatkin, että maa rakastaa EU:ta, vaikkei EU vielä rakasta sitä.

Euroopan köyhänä maana pidetty Albania vetää nykyään investoijia. Välejä esimerkiksi arabimaihin on edistänyt vuodesta 2002 Albanian Qatar Center.

Albania on tarjonnut vuosia Kiinalle jalansijan Eurooppaan, ja kiinalaisilla toimi esimerkiksi historiallisessa Beratin kaupungissa valtava, kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistänyt Mao Zedong -tekstiilitehdas. Välit ovat aika ajoin viilentyneet. Yksi viilenemisen aihe oli, kun Albania teki Yhdysvalloille palveluksen tarjoamalla turvapaikan Guantanamon vankileiriltä Kuubasta vapautetuille uiguureille.

Yhdysvallat on lämmitellyt suhteita Albaniaan. George W. Bushin vierailun kunniaksi tehtiin patsas pieneen Fushë Krujën kaupunkiin. Vierailun aikana uutisoitiin, että presidentin kello olisi varastettu, mikä pöyristytti albanialaisia. Patsaassa presidenttihahmo seisoo paitasiltaan ilman kelloa. Albanialaistarinoiden mukaan kello ei ollut alkujaankaan hukassa, vaan se oli turvamiehellä.

Neuvostoliitto oli Albanian läheinen liittolainen diktatuurin aikakaudella, ja sosialistinen realismi on edelleen vallitsevana taidesuuntana Tiranassa valtion taidemuseossa. Entisten mahtihahmojen Leninin ja Stalinin patsaat on sittemmin siirretty sisätiloista takapihalle ja niiltä on siinä mylläkässä katkeillut raajoja.

Vanhaan maailmaan kuuluu myös vapaa tupakointi. Ilmeisesti Albaniassakin on voimassa tupakkalaki, mutta baareissa ja yökerhoilla tuprutellaan kyllä ihan vanhaan malliin.

Erilaisia reissuteemoja riittää

Shoppailumatkailijan paratiisi Albania ei välttämättä ole, ellei ole innostunut vaikkapa yrteistä ja yrttiteestä. Durresissa valmistetaan luomuteesekoituksia, joita voi ostaa paikallisista marketeista ja jopa nettikaupan välityksellä. Albania tuottaa tupakkaa ja sitä myydään toreilla vuokaleivän muotoon taputeltuina tupakkapötkylöinä. On niitä hienoja käsin tehtyjä puhvelinnahkajuhlakenkiä miehille. Naisille ommellaan etnohenkisiä painoja ja mekkoja, joita näkee vaikkapa Beratin linnoituksella. Perinteisiin matkamuistoihin kuuluu kivestä tehty bunkkerin muotoinen tuhkakuppi.

Matkasivustoilla varoitellaan, ettei omalla autolla kannata matkailla Albaniassa, koska tiet ovat huonoja. Jos rehellisiä ollaan, niin meiltä löytyy kotimaasta huonompia valtateitä kuin millä ajelimme tällä reissulla. Omalla autolla tai vuokra-autolla suunnistaisin ehdottomasti seuraavalle reissulle. Maassa toimii myös suppea rataverkko ja bussiliikenne pelittää, vaikkei aikatauluista löytyisikään ennakkotietoja.

Vanha ja uusi limittyvät vielä pääkaupungin kaduilla ja aukioilla. Moderni maailma tulee kuitenkin vauhdilla ja uusia tornitaloja nousee. Kun vielä muutama vuosi sitten sanottiin, että Albania on vanhojen mersujen luvattu maa, nyt pääkaupungin kaduilla näkee ehkä jo enemmän moderneja mersuja. Jos haluaa nähdä vanhaa tunnelmaa, ehkä Albaniaan kannattaa matkustaa juuri nyt.

Vuoristo ja etelän rannat jäivät tällä reissulla näkemättä. Vuoristokylissä pääsee patikoimaan ja etelässä voi omistautua rantalomalle. Etelän rannoille voi matkata Kreikan Korfulta. Maan eteläosassa on jo suomalaisillakin loma-asuntoja.

Tällä reissulla lähimmäs rantalomaa pääsimme Durresin kaupungissa, jossa voi ihmetellä myös Rooman vallan aikuista amfiteatteria, joka löytyi täytenä yllätyksenä yhden rakennusprojektin yhteydessä. Durres on satamakaupunki, josta löytyy ranta- ja kalaravintoloita.

Hotellimme uima-allas ”meni kiinni” iltakuudelta, minkä jälkeen sinne ei ollut asiaa. Suomalaisseurueemme miespuoliset testasivat kelteisillään pikkuruisen saunaosaston kahden kopin kokoisia infrapunasaunoja aiheuttaen yleistä närkästystä, sillä eihän nyt saunaan mennä ilman uimapukua. Kannattaa siis poisoppia tuttuja käsityksiä ja ottaa vähän selvää siitä, millä ohjeistuksilla reissukohteessa mennään. Yksi ryhmästämme tilasi hotellissa drinkin tyyliin ”mitä suosittelette”. Ja siitähän sitä prosessi syntyikin. Säännöllisin väliajoin tarjoilija kävi kertomassa, että homma on hoidossa, nyt on löytynyt drinkkeihin erikoistunut tekijä yms. ja lopulta sitten taisi olla peräti tunnin odotuksen jälkeen pöytään tuotiin… Sininen enkeli.

Mikään paratiisi Albania ei albanialaisille itselleen varmastikaan ole, ja he marmattavat kovasti maansa korruptiosta, hallinnon tavasta suitsia sananvapautta ja rikollisuudesta. Samaan hengenvetoon he kuitenkin muistuttavat, että eihän me tätä maata haukuttaisi, jos me ei tätä niin kovasti rakastettaisi. Matkailijalle Albania tarjoaa harvinaisen seikkailun keskellä Euroopan ydintä.

Albaniassa kulki Päivi

Linkkejä:

Eero Mattilan tältä reissulta editoima matkavideo: https://www.youtube.com/watch?v=cHlXh2Jdjv8&sns=fb

Friis&Tours järjestää reissuja Albaniaan: http://friisresor.eu/Finska.html

Lonely planet Albania: https://www.lonelyplanet.com/albania

Wikitravel antaa vinkkejä kuljetusvälineen valintaan: http://wikitravel.org/en/Albania