Matkailuautolla Sleesiassa ja Tšekeissä

Pyörähdimme tässä ennen pääsiäistä matkailuautollamme Puolassa ja Tšekeissä.

Pienenä kuin huomaamatta esiin nousseena teemana reissulla olivat joet: lähdimme Elben rannoilta, sitten seurasivat Spree (Bautzen D) – Neisse (Görlitz D) – Oder (Wroclaw PL) – Elbe (!) (Pardubice CZ) – Vltava eli Moldau (Ceske Budejovice ja Cesky Krumlov CZ) – Tonava (Deggendorf D) – Altmühl (Riedenburg D) – Rein (Speyer D) – Kocher (Schwäbisch Hall D) – Weser (Minden ja Verden D). Moselin lähellä Hunsrückissä oltiin pääsiäisenä.
Keskityn tässä katselmuksessa vain kokemuksiimme Puolassa ja Tšekeissä.

GÖRLITZ

Ajoimme ensin Saksassa Görlitziin, joka oli kylmän sodan aikana jaettu kaupunki. Neissejoki erotti Görtlitzin ja Puolan Zgorzelecin vuodesta 1950 vuoteen 1989, jolloin Saksat yhdistyivät. Görlitz on niin Saksan laidalla, että jää varmaan monelta käymättä. Vaikka kannattaisi, sillä Görlitz säästyi toisen maailmansodan hävitykseltä lähes vahingoittumattomana ja vanhakaupunki on yksi Euroopan parhaiten säilyneitä. Vanhakaupunki sekä Nikolaivorstadt edustavat tyylisuunnaltaan myöhäisgotiikkaa, renessanssia ja barokkia.

Minä oli etukäteen lukenut Görlitzin Jugend-tyyliä edustavasta valtavan tyylikkäästä vuonna 1913 avatusta tavaratalosta (Görlitzer Warenhaus). DDR:n loppuajan ja Saksojen yhdistymisestä aiheutuneen myllerryksen vuoksi tavaratalo on ollut suljettuna vuodesta 2005 lähtien. Nyt näytti siltä, että remontti on saanut vauhtia ja toivoa sopii, että talo saadaan alkuperäiseen loistoonsa. Ikkunoissa on kuvia vanhoilta ajoilta ja kuvissa voi ihailla kauniita portaikkoja, joissa on käsin jalopuista veistetyt ja kaiverretut kaiteet. Tavaratalon atriumin lasikatto on myös koristeellinen taideteos ja valaisee upeasti koko sisätilan. Kantavissa rakenteissa on jugendtyylisiä kaiverruksia. Katosta roikkuvat kattokruunut ovat yhtä hienoja ja isoja kuin monissa kirkoissa.

Historiallisesti koskemattoman vanhankaupungin sekä arkkitehtuurin vuoksi Görlitz on saanut olla useiden elokuvien näyttämönä. 1800-luvun Pariisia Görlitz esitti mm. vuonna 2002 valmistuneessa elokuvassa ”80 päivässä maailman ympäri”. Kate Winsletin tähdittämän elokuvan tapahtumapaikkana elokuvassa Lukija (The Reader) oli myös Görlitz. Kaupungin tavaratalo pääsi myös kuviin leffassa Grand Budapest Hotel (2012-13). Unohtamatta lukuisia saksalaisia elokuvia, joiden kulissina Görlitz on saanut olla.

PUOLA – A4tie – WROCLAW

Me olemme käyneet Görlitzissä jo aiemminkin, joten tällä kertaa tehtiin vain iltapäivän mittainen pyrähdys ennen kuin jatkoimme Puolan puolelle Sleesiaan. Hurautimme kansallistietä (droga krajowa) A4 pitkin noin 170 kilometriä Wroclawiin, josta saksalaiset edelleen puhuvat Breslauna. A4-tiellä oli vilskettä kuin Vilkkilässä, lähinnä rekkoja junamaisina letkoina, jopa enemmän kuin Saksassa. Lisäksi tie on aika huono ja kapeahko. Ehkä se oli siksi vielä ilmainen moottoritie tältä osuudelta, tie jatkuu Wroclawin jälkeen osin maksullisena etelä-Puolan halki kohti Ukrainaa.

Yritimme päästä Wroclawin olympiastadionin leirintäalueelle (camping no 117), mutta kun emme olleet tarkastaneet aukioloaikoja etukäteen, niin portilla huitoi tomera naisihminen, joka sanoi, että leirintäalue avataan vasta toukokuussa! Kello oli 19.00, joten emme etsineet enää sinä iltana muita leirintäalueita vaan jäimme yöksi Morskie-järven urheilualueen pysäköintipaikalle Frederyka Chopina -kadun varrelle. Rauhallista oli eikä kukaan kysellyt, miksi kaksi ulkomaista matkailuautoa seisoo alueella yöparkissa.

Seuraavana päivänä lähdimme heti aamusta etsimään Wroclawin toista leirintäaluetta (camping no 126). Paikka sijaitsee keskellä vanhahkoa asuinaluetta omakotitalojen ympäröimänä. Paikan pitäjät asuvat itse omakotitalossa sisääntuloportin vieressä. Pariskunta on erittäin ystävällinen ja alueella on oikeastaan kaikki, mitä karavaanari tarvitsee. Portti kadulle on tiukasti lukittuna ja alueen ympärillä on aita, joten meillä ainakin oli turvallinen olo. Palvelut: juomaveden täydennys, WC:n ja harmaan veden tyhjennys, tiskipaikka, WC:t ja suihkut. Yöpyminen maksoi 25 euroa/vrk kahdelta henkilöltä ja matkailuautolta sisältäen sähkön.
Osoite: Starodworska 11A, 52-020 Wrocław
Verkkosivut: http://www.camping-wroclaw.pl/de/

Wroclawiin keskustaan pääsee leirintäalueelta ratikalla 3 tai 5, ja kun on körötellyt 10 pysäkkiä, voi hypätä ulos ja ihmetellä, miten puolalaiset ovat ahkeria. He joko entisöivät vanhoja saksalaisrakennuksia tai rakentavat uusia, arkkitehtuuri on monesti rohkeampaa kuin Suomessa tai Saksassa. Me kävelimme tietysti 1200-luvulta peräisin olevalle suurelle kauppatorille ja ihastelimme ensin kuuluisaa raatihuonetta. Sitten teimme kaupunkikiertoajelun pienellä muovisella sähköbussilla, johon mahtuu kyytiin noin 10 henkilöä. Lähtö torin kulmalta. Meitä oli vain neljä, joten saimme yksityisopastuksen. Ystävällinen ja komea kuljettajamme puhui hyvää englantia ja minä tulkkailin tärkeimpiä pointteja saksaksi. Korvakuulokkeista sai kuunnella opastusta saksaksi. Noin tunnin kiertoajelu maksoi 45 euroa. Suosittelen ehdottomasti, oli hauskaa, näki paljon ja matkan aikana oli reilusti valokuvaustaukoja.

Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto. Yliopiston juhlasalia Aula Leopoldinaa sanotaan Puolan maallisen barokin helmeksi. Ostrov Tumskilla eli tuomiokirkkojen saarella on useita kirkkoja, piispanpalatsi ja muita kirkollisia rakennuksia. Raclawicen panoraamamaalaus on erikoinen nähtävyys ja tosi tärkeä puolalaisille. Kerrankin he voittivat taistelussa Venäjän – tämä tapahtui Raclawicessä 4.4.1794. Maalaus on 115 metriä pitkä ja 15 m korkea.

Wroclawissa pitää muistaa katsella maan tai katujen pintaa. Yksi kaupungin tunnusmerkki ovat pienet valurautaiset kääpiöpatsaat (”krasnale”). Pienoispatsailla on poliittinen tausta. 1980-luvulla oppositioliikkeen nimi oli oranssi vaihtoehto ja liikkeen jäsenillä oli tapana pukeutua esimerkiksi kääpiöasusteisiin. Swidnicka-kadulla on ensimmäinen kääpiöpatsas, ”Papa Krasnal”. Vuoden 2001 jälkeen opiskelijat ovat pystyttäneet kääpiöpatsaita sinne sun tänne. Nykyään hahmoja on yli 300.

WROCLAW – E67-tie – KLODZKO – KUDOWA ZDROJ – TŠEKIN RAJA – PARDUBICE (202 km)

Viileähkön 7-asteisen ja pilvisen kevätsään vallitessa lähdimme Wroclawista kohti etelää ja Tšekin rajaa. Ai kun oli jännä tunne olla tuttuakin tutummalla ”Via Balticalla” siis E67-tiellä!! Eihän tie E67 täällä Etelä-Puolassa tietenkään ole nimellä Via Baltica, mutta omaan päähän se on syöpynyt ikuisesti tuolla nimikkeellä. Joka tapauksessa maisemat Wroclawista etelään olivat ensin kuin Baltiassa eli aika lailla aakeeta laakeeta. Tiekin oli kapea eikä piennarta nimeksikään. Tien tuttuusaste senkun vahvistui. Via Baltica oli 1990-luvulla melkoinen kinttupolku… niin ne ajat muuttuvat. Tšekin rajaa lähestyttäessä alkoi olla mutkia ja mäkiä.

Klodzkon kaupunki vaikutti valtavine linnoituksineen tosi mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti kaupunki on tosi rapistunut. Kaupungissa on melkoinen työttömyys, noin 24 % ja monet rakennukset ovat päässeet tosi huonoon kuntoon. Ajoimme kaupungin läpi ja jatkoimme matkaa. Jos Klodzkoon tullaan uudestaan, pitää käydä Minieurolandissa, eli Eurooppaa pienoismalleina esittelevässä teemapuistossa (https://minieuroland.pl/) .  Pitää tietty käydä myös linnoituksella sekä kaupungin maanalaisessa tunnelilabyrintissä. Maanalaiset käytävät on tehty 1200-1600-luvuilla ja ne ovat toimineet niin elintarvike- ja olutvarastoina kuin myös turvana sotien aikana.

Ohitimme myös Kudowa Zdrojin kaupungin, joka on kuuluisa elvyttävistä lähteistään ja kaivoistaan tunnettu terveyskylpyläkaupunki. Kudowa Zdrojin lähellä on Czermnan kylä, jossa on Tšekin Kutna Horan tapaan luukappeli (Kaplica Czaszek), jonka seinillä on 3 000 pääkalloa. Kappeli edustaa barokkia ja on rakennettu 1776. Kappelin luilla kunnioitetaan mm. 30-vuotisessa sodassa kaatuneita mutta myös koleraan, ruttoon ja nälkään kuolleita. Czermnan luukappeli on Puolassa ainut laatuaan.

Tšekin rajan ylitettyämme painelimme suoraa päätä ostamaan maan moottoritietarran tuulilasiin, ettei vaan tule jälkikäteen sakkoja kotiosoitteeseen, kuten nykyään niin monelle on käynyt. Tarra maksoi 310,- CZK eli noin 12 euroa 10 vuorokaudelle, lyhyemmälle ajalle ei tarraa ole saatavilla.

Yöksi jäimme Pardubiceen, Elbe-joen varrelle. Netissä ja kartoissa oli matkaparkki/leirintäalue Autokemp Padubice, osoite Areal vodnich sportu, 530 09 Pardubice, joten eikun sinne. Taas sama kohtalo kuin Wroclawissa: leirintäalue on auki vain kesäisin, turha on huhtikuussa ovia kolkutella. Jäimme yöksi leirintäalueen aidan ulkopuolella olevalle pysäköintipaikalle. Iltaruoka nautittiin tosi eksoottisessa vietnamilaisravintolassa suurten kommunismin aikaisten kerrostalojen sisäpihan kätköissä. Ruoka ja palvelu oli mahtavaa sekä tosi edullista.

PARDUBICE – CESKY KRUMLOV (ajoa 240 km)

Ajelimme tietä 34 (E551) Humpolecin ja Jindrichuv Hradecin (vanha saksalainen nimi Neuhaus) kautta. Koska meillä oli tavoitteena ehtiä illaksi Cesky Krumloviin, jäi Etelä-Böömin helmen Jindrichuv Hradecin nähtävyydet katsomatta. Tämä on hyvä siksi, että onpa aihetta lähteä sinne toistamiseen. Jindrichuv Hradecissa on nimittäin Tšekin kolmanneksi suurin linna, suurin on Prahassa ja toiseksi suurin Cesky Krumlovissa. Linnan alue on yli kolmen hehtaarin kokoinen, huoneita on 320 ja taideteoksia yli 10 000. Jindrichuv Hradecin museossa on Guinnessin ennätyskirjaan päässyt maailman suurin mekaaninen jouluseimi. Seimessä on lähes 1 400 noin 16 cm:n korkuista hahmoa, joista 133 ihmis- ja eläinhahmoa on mekaanisesti liikkuvia. Seimellä on pituutta 17 metriä, leveyttä ja korkeutta kumpaistakin  kaksi metriä.

Jindrichuv Hradecin ja České Budějovicen välisellä tieosuudella (tie 34/E551) Etelä-Böömissä on järviä ja lampia tämän tästä.

České Budějovice (saks. Budweis) oli sitten ihan pakollinen pysähtymisetappi ennen Cesky Krumlovia. Kaupungissa on kuuluisan olutpanimon lisäksi keskiaikaisia rakennuksia sekä mielenkiintoista goottilais-, renessanssi- ja barokkiarkkitehtuuria. Keskusaukio on yksi Böömin suurimpia, 133  x 137 metriä. Tärkeitä maamerkkejä ovat renessanssia edustava raatihuone, Samsonin suihkulähde ja 72 metrin korkuinen Musta Torni. Mutta kaupungissa on myös kesällä avoinna oleva moottoripyörämuseo, jossa on noin 90 historiallista konepyörää.

České Budějovicesta on vain noin 30 km Cesky Krumloviin, joka oli meidän tämän päivän kohteemme. Leirintäaluetta ei ole ihan keskustassa, joten me valitsimme vaatimattoman matkaparkin linja-autojen pysäköintialueella kävelymatkan päässä linnasta. Yöpymisen hinta oli 5 euroa eikä hintaan sisältynyt mitään palveluita tai mukavuuksia.

Cesky Krumlov on Unescon maailmanperintökohde. Asukasmäärältään kaupunki on pieni, mutta vanhassakaupungissa pyörii paljon lähinnä aasialaisia turisteja. Me kiipesimme oitis rinnettä ylös linnalle. Český Krumlovin linna Vltava-joen (saks. Moldau) rannalla edustaa goottilaista tyyliä. Linna on Tšekin toiseksi suurin linna ja uljautta lisää sen sijainti ylhäällä jokitörmän päällä. Linna on 40:n eri rakennuksen kompleksi, joita yhdistää viisi suurta linnanpihaa. Rakennustyöt alkoivat jo 1200-luvulla. Linnan erikoisnähtävyys on naamiosali, saksaksi Maskensaal, joka on rokokoon huippuluomus. Illuusiomaalauksissa on italialaisia ja ranskalaisia Comedia Dell arten hahmoja, naisia ja miehinä espanjalaisissa, turkkilaisissa ja paikallisissa kansanpuvuissa sekä runsaasti muita hahmoja. Linnaan tullaan karhuportin kautta, eli linnan vallihaudassa on pääsisääntuloportin yhteydessä aina ollut ja on vielä nykyäänkin kaksi elävää karhua.

Itävaltalainen boheemi ekspressionistitaiteilija Egon Schiele asusti Cesky Krumolovissa jonkin aikaa ennen kuin hänet karkotettiin kaupungista epäsovinnaisten elämäntapojensa takia. Hänen taidettaan voi ihailla Egon Schiele Art Centrumissa.

BÖÖMIN METSÄN KAUTTA BAIJERIN METSÄÄN

Sää oli valitettavasti matkapäiviemme aikana viilentynyt viilenemistään. Nyt tultiin jo nollarajoille, eli Böhmerwaldiin (tšekiksi Sumava) ajaessamme mittarissa oli 2 astetta.  Kun nousimme mutkia ja mäkiä ja olimme noin 1 000 metrin korkeudella, satoi räntää, ja lunta oli hieman puissa sekä tien pientareillakin. Alla oli kesärenkaat, mutta onneksi tien pinta pysyi sulana.

Maisemat olivat hulppeita, vuoria, kukkuloita, niittyjä, pieniä vuoristojärviä sekä tietysti metsää. Keski-Euroopan suurin metsämaisema löytyy Böhmerwaldin ja Bayerishe Waldin kansallispuistoista.

Böhmerwald siis Böömin metsä on noin 120 km pitkä ja jopa 50 km leveä vuoristoalue, joka sijaitsee Tšekin, Saksan ja Itävallan rajoilla. Korkeimmat huiput ovat Großer Arber Saksan Baijerin puolella (1 456 m) ja Tšekissä sijaitseva Plechy (Plöckenstein) (1 375 m). Yhdessä Saksassa sijaitsevan Baijerin metsän kanssa Sumava muodostaa Keski-Euroopan laajimman metsäisen alueen. Aluetta kutsutaankin ”Euroopan vihreäksi katoksi”.

Tšekin ja Saksan rajan me ylitimme Straznyn (CZ) ja Philippsreutin (D) kautta. Kilometrin korkeudessa sijaitsevilla paikkakunnilla voi harrastaa talviurheilua tai kesäisin patikoida.

Baijerin metsän kansallispuisto (saks. Nationalpark Bayerischer Wald) sijaitsee Itä-Baijerissa lähellä Tsekin rajaa.  1970. Nykyisin sen pinta-ala on 24 250 hehtaaria. Lähinnä metsän Tšekin rajan puoleisessa osassa on jääkauden jälkeensä jättämiä reunamoreenialueita, moreenivalleja sekä jääkauden luomia järviä. Neuschönaussa on Lusenin kansallispuistokeskuksessa erikoinen metsäelämys, Baumwipfelpfad. Metsään on rakennettu yli kilometrin pituinen ja 25 metrin korkeuteen nouseva puiden latvojen tasalla kulkeva patikkareitti. Huippuna on ovaalinmuotoinen näköalatorni, jonne pääsee jopa pyörätuolilla. Linkki: https://www.baumwipfelpfade.de/bayerischer-wald/

Me päädyimme Deggendorfiin Tonavan rannalle. Joimme kahvit ennen kuin jatkoimme matkaa Altmühl-joen laaksoon.

### ### ### ### ### ###

Koko matkan ajokilometrit: 2 620 km, joista

• Puolassa 312 km
• Tšekeissä 240 km ja
• Saksassa 2068 km

Dieselin hinta: Saksassa: 1,18 €/l, Puolassa 1,15 €/l ja Tšekeissä 1,23 €/l

Karavaanarina reissasi Eila

Advertisement

Via Baltica – Saksasta Tallinnaan matkailuautolla kesällä 2016

27.6.-3.7.2016

Ajoimme matkailuautollamme, Bürstner Travel Van, 2155 kilometriä Saksan Ratzeburgista Tallinnaan kesä-heinäkuun taitteessa 2016. Matkaan kului 6 päivää, eli keskimäärin me ajoimme 360 km päivässä.

Tällä kertaa olin ottanut tavoitteeksi valitessani Via Baltica –reitin ajaa Saksasta Tallinnaan suhtkoht nopeasti, eli tarkoituksena ei ollut niinkään tutustua reitin varrella oleviin nähtävyyksiin, vaan kartoittaa sitä, miten nopeasti me selviydymme tuosta ajomatkasta. Olen lukenut useita matkakertomuksia, joissa kerrotaan ajetun Tallinnasta Puolaan ja jopa pitemmällekin parissa päivässä. Me emme koskaan ole olleet kovia kilometrien nielijöitä, vaan verkkainen matkavauhti useine taukoineen on meille sopivin tapa liikkua. Mauno Koiviston siteeraus saksalaisen sosiaalidemokraatin Eduard Bernsteinin lausumasta ”päämäärä ei merkitse minulle mitään, liike on minulle kaikki kaikessa” (”das Endziel ist mir nichts, die Bewegung ist mir alles”) pätee aika lailla meihinkin.

Autoliiton hyvä opaskirja

Olin lukenut huolella Autoliiton tammikuussa 2016 julkaiseman ”Autolla Baltiaan ja Koillis-Puolaan” –opaskirjan. Vaikka olen itse käynyt melko monta kertaa Baltian maissa ja Puolassa, ja vaikka olen kohtalainen Via Baltica –asiantuntija, ei ole Risto Hemmingin voittanutta. Hänellä on ylivertainen taito kertoa aina uusia ja yllättäviä faktoja näiden maiden kielistä, kulttuurista ja historiasta. Laskin, että olen käynyt kirjaan poimituista 81 käyntikohteesta kaikkiaan 38 kohteessa, eli tutustuttavaakin riittää vielä. Tällä matkalla me kävimme vain Kaunasissa, Riiassa ja Pärnussa. Jos joku ei ole vielä tutustunut Autoliiton kirjaan, kannattaa lukea erityisesti kohdevinkkien jälkeen kirjoitetut artikkelinomaiset taustatekstit. Ainakaan minä en ollut kuullutkaan ”Terra Marianasta” ennen tätä kirjaa, myös juutalais- ja venäläisvähemmistöä valottava osuus sekä suomalaisarkkitehtuuriin helmet Via Balticalla ovat todella informatiivisia ja mielenkiintoisia taustatietoja matkailijalle. Via Baltican tietöitä pelkäävän pitää lukea kappale ”Via Baltica tänään ja tulevaisuudessa”.  – Minä palaan aiheeseen ”teiden kunto” hieman tuonnempana…

Saksan puolella me ajoimme Pohjois-Saksan poikki kulkevaa A20-moottoritietä pitkin. Navigaattorin mukaan Puolan puolelle ”Stettiniin”, siis Szcezciniin, oli Lyypekin eteläpuolelta Ratzeburgin kaupungista matkaa 344 km.  A20-tie on oiva valinta, sillä tiellä on vähän liikennettä verrattuna moniin muihiin Saksan autobaanoihin. Huoltoasemia sen sijaan on aika harvassa, usein matkaa seuraavalle tankkauspisteelle on yli 60 km.  Vajaan 350 kilometrin Saksan osuuden me selvitimme taukoineen noin 7,5 tunnissa.

Puolassa me olimme ensimmäisen yön jo edellisvuonna testaamallamme leirintäalueella ”Stettinissä” (Szcezcin puolaksi). Camping Marina on tosi viihtyisä leirintäalue monine kukkaisistutuksineen. Leirintäyön hinta oli 18,50 euroa sisältäen sähkön.

Puolassa on niin erikoinen melko uusi nähtävyys, että se toki piti käydä katsomassa. Olimme muutenkin suuntaamassa A2-moottoritielle, joten suunta oli meille sopiva. Swiebodzinin kaupungissa on maailman korkein Jeesus-patsas. 33-metrinen ja 440 tonnia painava patsas on  muutaman metrin korkeampi kuin Rio de Janeiron vastaava monumentti. Kesällä 2016 patsas oli remontoitavana, eli vain yläosa oli näkyvissä, mutta tulipahan ainakin Jeesuksen pää ikuistettua valokuviin.

Puola on kohtalaisen suuri maa, joten maan halki ajamisesta karttuu noin 1000 kilometriä, tietenkin hieman sen mukaan vaihdellen, millaisen reitin valitseen. Me ajoimme ensimmäisenä Puolan halkiajon päivänä hulppeaa uudehkoa moottoritietä A2, joka on maksullinen tie. Outoa niin suomalaiselle kuin saksalaisellekin on, että tie on rakennettu ja sitä ylläpidetään osittain valtion ja osittain yksityisten tieyhtiöiden toimesta.

Erikoista on, että moottoritiemaksujen hinnoissa on suuri ero yksityisten ja valtion ylläpitämien teiden välillä. Valtion tiet ovat huomattavasti halvempia!

• A2-tie YKSITYINEN – me ajoimme yhteensä 210 km. Maksut yht. 14,22 euroa eli 0,07 €/km
• A2-tie VALTION – meidän ajomatkamme yhteensä 90 km. Maksu 2,15 € eli 0,023 €/km

Valtion tie alkoi KONINin jälkeen Varsovan suuntaan ajettaessa. Puolan tiemaksut maksoivat yhteensä 16,37 €/300 km, eli noin 5 senttiä/km).

Varsovan ohitus

Seuraavan ajopäivän jännitysmomentti oli päättää, mitä kautta Varsova kierretään. Varsovalla on legendaarinen maine eksymiskaupunkien joukossa. 1990-luvulla oli enempi sääntö kuin poikkeus, että Varsovassa menivät ajosuunnat sekaisin ja kaupungista haettiin poispääsyä jopa useamman tunnin ajan. Tuolloin tietysti viitoitus oli olematonta eikä ollut navigaattoreita neuvomassa.

Jotenkin mieleen on siis jäänyt, että jos ei varta vasten halua mennä tutustumaan Varsovaan, se kannattaa ohittaa. Toinen syy tänä vuonna ja vielä tulevinakin vuosina on Varsovan ja Bialystokin välillä olevat tienparannustyöt, jotka suunnitelmien mukaan kestävät vuoden 2018 loppuun saakka.

Onneksi on olemassa SF-Caravan-järjestön verkkosivujen Etuteltan puheet ja minä olen liiton jäsen. Koska tiedän Etuteltalla olevan aina todellisia asiantuntijoita ja karavaanareita, joilla on tuoreita kokemuksia eri puolilta Eurooppaa, laitoin aamulla viestin Etuteltalle ja kysyin, mikä olisi keskustelijoiden mielestä paras reitti ohittaa Varsova.

^^^^ ^^^ ^^^^^ ^^^^ ^^ ^^^ ^^^^^
Tässä on keskusteluni:

29.6.2016 klo 09:29

”Olemme Lodzin kohdilla tulossa kohti Baltiaa ja Suomea. Miten kannattaisi ohittaa Varsova: A2-tietä niin pitkälle kun moottoritietä riittää, eli kaupungin alueelle asti, vai ohittaa Varsova kokonaan? Tiedän että Varsova-Bialystok-tie on työmaata. Lomzan reittiä suositellaan, mutta pitäisikö sinne suunnata jo tien 50, siis Sochaczewin ja tien 62 Nw.Dwor Maz. kautta?”

Eila O.

”Mun kokemusten mukaa A-2 tietä Varsovan kupeeseen ja sieltä edelleen S-8 tietä Ostrów Mazowieckaan asti, joska Łomżaan. Varsovan länsipuolen tie on meille ollut ruuhkaton ja nopea, en lähtisi pienemmille teille.” @timppa

29.6.2016

”Minä ja lähes kaikki rekat ajavat Varsovan kehätietä 50 aina Ostrow Maziin asti. Sieltä kannattaa mennä suoraan Lomzaan. Ei siis Varsova-Bialystok tielle kuin pieni noin 5 km:n pätkä.” (Raimo L)

30.6.2016

”Tuo S8 on ok, ja muutkin kunhan pysyy kaukana keskustasta. Viime perjantaina Wokkiin oli kauhea ruuhka. Samoin kun lähti Varsovasta lauantaina ylöspäin ennen kuin pääsi kääntymään Lomzan tielle.” (Esko H)

30.6.2016 klo 12:37 Minä annoin palautetta Varsovan ohitettuamme näin:

Ajoimme eilen Zgierzissä yövyttyämme pätkän A2-tietä Skiernicwicen liittymään asti. Siitä lähdimme pohjoiselle Varsovan kiertoreitille: tiet 70, 92, 50, 62 ja 61. Ajoa n 350 km ja meidän ajorytmillä plus tauoilla aikaa meni n 7,5 tuntia. Kiva ajaa, hyvät tiet, ei liiemmälti rekkoja eikä yhtään ainutta tietyömaata. Nyt kohti Liettuaa. Kivaa kesää kaikille!

^^^^ ^^^ ^^^^^ ^^^^ ^^ ^^^ ^^^^^

Riian leirintäalueet eivät meitä viehättäneet

Riiassa me nautimme parilla eurolla maittavan kala-aterian vanhoissa zeppelin-halleisssa sijaitsevassa kauppahallissa. Palanpainikkeeksi me hörpimme paikallista virkistysjuomaa, kvassia. Yöpymistarkoituksessa me kävimme katsomassa sekä Riga City Campingin että Riga Riverside campingin ja totesimme molemmat aika kolhoiksi. Emme jääneet, vaan kävimme vielä katsomassa Jurmalankin leirintäaluetarjontaa. Ei miellyttänyt Jurmala campingkään, vaan me jatkoimme matkaa Saulkrastiin, jossa yövyimme 5 euron hinnalla uimarannan pysäköintialueella. Kävin iltauinnilla auringon laskiessa Riianlahteen – olipa hienot näkymät autosta ja edullinen yöpymispaikka.

Halingan automuseo Virossa

Entinen Tallinnan automuseo on muuttanut Halingaan, ihan Via Baltica –tien varrelle. Pienen ajotauon aikana mieheni päätti käydä tutustumassa museon autoihin, häntä kun kaikenlaiset menopelit kovasti kiinnostavat. Museossa on esillä lähinnä neuvostoaikaisia ajoneuvoja, mutta myös muutamia ulkomaisia autoja on näytillä.

Liikenneturvallisuus

Saksassa ja Suomessa ratsioita pitämässä olevat poliisiautot ovat käyneet kovin harvinaisiksi. Puolassa me näimme muutamia poliisipartioita jopa saman päivän aikana. Itse asiassa meno liikenteessä on Puolassa kovasti rauhoittunut takavuosista. Koko tällä matkalla en nähnyt yhtään kamikaze-ohitusta ja vain yhden kerran oli auto suistunut tieltä (kyseessä oli rekka, joka oli luisunut kyljelleen tien penkalle). EU:n liikenneturvallisuustilaston mukaan liikennekuolemat ovat vähentyneet Puolassa 25 % vuodesta 2010 vuoteen 2015. Myös Baltian maissa on samanlainen kehitys: Liettuassa 19 % vähemmän liikennekuolemia, Latviassa 14 % ja Virossa 15 %. Suomessa samana ajanjaksona vähennystä oli 3 %. Toki Suomen lähtötilanne on erilainen kuin ”Via Baltica –maiden”.

Myös rekkojen määrä oli Puolassa vähentynyt selvästi verrattuna edelliseen matkaamme vuonna 2012. Rekkoja alkoi olla runsaammin vasta Liettuan rajaa lähestyttäessä, noin 60 km ennen Augustowia rekkoja oli jonoiksi asti. Lähes kaikki olivat Liettuan rekisterissä. Muutenkin rekkoja oli kaikkein eniten Liettuassa. Taitavat olla liettualaiset autonkuljetusrekat saaneet koko Euroopan autonkuljetusurakat, sillä Saksassakin näkee lähes pelkästään liettualaisia autonkuljetusrekkoja.

Teiden kunto / Tietyöt

Via Baltica on hyvässä kunnossa, missään kohtaa ei ollut suuria hidastavia tietyömaita. Pieniä remontteja on siellä täällä, mutta niistä ei ole juuri minkäänlaista haittaa. Puolassa pitänee välttää Bialystok-Varsova-tietä, sillä siellä on tosi suuret rakennustyömaat. Me kiersimme Varsovan pohjoista reittiä: teitä 62 ja 61 pitkin, siis Lomzan kautta. Reittiä oli oikein ilo ajella ja huomasin muutamien muidenkin suomalaisten valinneen saman reitin. Me näimme yhden suomalaisen matkailuauton sekä muutamia suomalaisia moottoripyöräilijöitä. Baltian maissa suomalaisajoneuvoja oli todella paljon liikkeellä, lähes joka neljäs tai viides ajoneuvo oli suomalainen.

Liettuan Panevezysin kohdalla oli melko syviä uria tiessä. Lisäksi entiset Baltian maiden väliset raja-asemat tuntuvat nykyään olevan ei-kenenkään maata, eli niitä ei kukaan kunnosta. Tiet olivat tosi huonossa kunnossa raja-asemien kohdalla sekä Liettuasta Latviaan että Latviasta Viroon.

Mutta-mutta-mutta: Suomen tiet ovat niin huonossa kunnossa, etten olisi ikinä uskonut, jos joku olisi 20 vuotta sitten väittänyt, että jonain päivänä Puola ja Baltian maat ajavat Suomen ohi teiden laadussa. Tällä matkalla me ajoimme esimerkiksi Vantaalla ihan kamalaa monttutietä pitkin, samoin Mäntyharjussa tiet olivat paikoin aivan säälittävässä kunnossa.

Liikenneministeriön 12.8.2016 päivätyn tiedotteen mukaan ” Liikenneverkon kunto ja laatu laitetaan etusijalle – Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa korjausvelkaan osoitetaan 304 miljoonaa euroa, kun liikenne- ja viestintäministeriön ehdotus oli 100 miljoonaa euroa enemmän. Väylänpidossa panostetaan erityisesti liikenneväylien kuntoon ja laatuun. Tavoitteena on vähentää merkittävästi korjausvelan kasvua. Korjausvelalla tarkoitetaan rahasummaa, joka tarvittaisiin väylien saattamiseksi nykytarpeisiin vastaavaan hyvään kuntoon.”

Nyt vain odottamaan, mitä tapahtuu…

Polttoainehinnat / Maiden yleinen hintataso

Liettuassa ja Puolassa oli kesällä 2016 Via Baltica -reitin halvimmat polttoaineet. Diesellitra maksoi Liettuassa 94 senttiä ja Puolassa halvimmillaan 93 senttiä. Puolassa oli vaihtelua ehkä maan suuren koon vuoksi, sillä kalleimmillaan diesel maksoi 99 senttiä. Viro oli kallein maa tankata: dieselin hinta heinäkuun 2016 alussa oli 1,03 €/litra. Latvia jäi edellisten maiden väliin dieselin litrahinnalla 97 senttiä.

Vertailun vuoksi: Suomessa dieselin litrahinnat vaihtelivat 1,11 – 1,18 euron välillä. (Ruotsissa diesel oli koko matkamme kalleinta: 1,26 €/litra.)

Suomessa ajettiin tosi vähän, keskiarvoksi tulee vain 44 km/vrk, mutta se vain vain hyvä, sillä Suomessa on kalliit polttoaineet samoin kuin kahvila- ja ravintolahinnat. Liettua ja Puola ovat edullisia matkailumaita saksalaisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna. Liettuassa meidän mukanamme ollut pariskunta yöpyi hienossa kartanohotellissa Bistrampolio Dvarasissa 61 eurolla aamiaisineen. Illallisella samaisessa kartanohotellissa lohiannos maksoi 8,90 euroa ja oluttuoppi 2,50 euroa/0,5 litraa. Viron hinnat ovat hämmästyttävästi nousseet edellisen käyntimme (2012) jälkeen ollen jopa joiltain osin Suomea kalliimpia. Esimerkiksi kahvikupponen saattoi maksaa 3 euroa tai ylikin!

Suorat laivamatkat verrattuna ajoon Baltian tai Ruotsin kautta

Lauttaliput, joissa on myös ateriat ja hytit mukana, maksoivat tammikuussa 2016 internetin kautta varattuina yhteensä 428 euroa, sisältäen yhteydet Itämeren ympäri Tallinna-Helsinki, Turku-Tukholma ja Trelleborg-Travemünde.

Noin 2000 kilometrin mittaisen Via Baltica –ajomatkan kustannukset, eli tankkaukset ja ruokailut ym. olivat Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa yhteensä 468,90 euroa. Ruotsin kautta ajaminen Tukholmasta Trelleborgiin (n 870 km) verkkaiseen tahtiin viiden vuorokauden aikana maksoi 172,10 euroa.

Finnlinesillä olisi yksi suunta Travemünde-Helsinki maksanut 628 euroa ilman aterioita (tammikuussa 2016 tehdyn selvityksen mukaan). Ajokilometrejä ei tietysti olisi tullut juuri lainkaan, mutta paljon olisikin jäänyt näkemättä ja kokematta.

Ajokilometrit

• Saksassa 772 km (2 vrk)
• Puolassa 1005 km (2 vrk, 19 t –   3 yöpymistä)
• Liettuassa, Latviassa ja Virossa 1149 km (2 vrk 7 t – 3 yöpymistä)
• Suomessa 976 km (22 vrk – 22 yöpymistä)
• Ruotsissa 871 km (6 vrk – 6 yöpymistä)

• Yhteensä 4773 km

 

Yhteenvedon kokosi EILA