Kööpenhaminassa hyggeilemässä

Marraskuinen pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa tarjosi lomasen, josta riitti elämyksiä kaikille aisteille.

Reissu alkoi iltapimeässä Mikkelin Matkakeskuksesta bussilla edullisella nettilipulla. Kentältä hilpaisimme Hilton Inn -hotellille taksilla. Hotellista löytyy saunaosasto ja uima-allas, jotka ovat auki iltayhteentoista ja aamulla aamiaispöytään pääsee jo neljältä eli sikäli varsin kätevää. Netin kautta varattu vähän alle 100 euroa maksanut kahden hengen huone muistutti kesähotellin huoneita. Voisi kuvitella, että huoneeseen majoittuu pidemmäksi aikaa reppureissaajia ja komennusmiehiä. Huoneen lämpötilaa voi säädellä, minkä äkkäsimme tosin vasta aamulla Hotellin oma shuttle-bussi kiikuttaa terminaalille kolme kertaa tunnissa.

Matkakamu oli ehtinyt näppäränä tyttönä varata netistä meille lennot jo useampaa kuukautta aiemmin, joten reilusti alle satasella selvittiin menopaluumatkasta. Norwegianin lento Boeing-suihkukoneella kestää hivenen yli puolisentoista tuntia. Aamuseitsemältä kun istuu koneen kyytiin, perillä on pelivaraa kokonainen päivä.

Tavarat kannattaa pakata käsimatkatavaroihin ja varautua siihen, että osa niistä poimitaan ruumaan, jos matkustamossa tulee ahdasta. Kentällä voi vaihtaa valuuttaa tai nostaa sitä automaatista pankkitililtä tai Visa-kortilta. Tanskan valuutan kanssa pelaamista helpottaa, kun muistelee seitsemän kertotaulua eli yksi euro oli 6,7 paikallista kruunua.

Lentokentän juna-asemalta löytyy myös automaatteja, joista voi ostaa kolmipäiväisen turistikortin, jolla pääsee matkaamaan julkisissa välineissä Suur-Kööpenhaminan alueella (ei kuitenkaan Louisiana-museoon asti, mistä myöhemmin lisää). Kortteja on myynnissä joko päiväksi (noin DKK 80) tai kolmeksi (DKK 200).

Kentältä on helppo körötellä alle puolessa tunnissa ydinkeskustaan. Päärautatieasema on Tivolia vastapäätä. Aamiaista rantauduimme syömään Andersen bakery-kahvilaan rautatieasemaa vastapäätä ja kuinka ollakaan valinta oli parempi kuin arvasimmekaan. Aamiaiseksi on tarjolla valmiiksi tuotteistettuja paketteja sen mukaan, mitä vatsa vetää. Päivällä paikassa kannattaa poiketa nauttimassa kahvileipiä, juustokakkuja ja lagekage- eli kermakakkuhoukutuksia.

Majapaikkamme matkakamu oli varannut rauhalliselta ns. suurlähetystöalueelta Østerportista (ö). Kivitalossa sijaitseva pinnoiltaan valkeaksi remontoitu kaksio oli pohjaratkaisultaan jännä. Eteisen ja vaatehuoneen virkaa toimitti kokonainen pikkiriikkinen huone, avokeittiö löytyi olohuoneesta ja ilmeisesti jälkikäteen oli tehty vielä yksi makuuhuone. Puulattiat narisivat kodikkaasti ja kaikki toimi. Sisustus oli matkakaverin mukaan takuuvarmaa kamaa Ikeasta, mutta vaikea sanoa, kun oma Ikea-neitsyys on vielä tallella.

Itse räätälöidyllä turistikierroksella

Ensimmäisen aidon turistipäivän ykköskohde löytyi läheltä asuntoa eli Pieni merenneito -patsas. Aurinkoisessa marraskuun viimassakin patsasta oli ihailemassa väkeä niin, että pieni väistely oli tarpeen. Patsas on kellottanut paikoillaan yli sata vuotta, eikä sen ympäristöä oli tuotteistettu pilalle saakka. Sen sijaan patsasparkaa on käynyt sahailemassa useampikin ja vieläpä onnistunut siinä. Patsas nousi myös some-uutiseksi, kun Facebook tulkitsi siitä otettujen kuvien sisältävän liikaa paljasta pintaa eli kuvia on jäänyt julkaisematta siitä syystä.

Patsaalta löytyy mukava kävelylenkki kohti keskustaa Kastellet-linnoituksen kautta. Varmasti viehättävä kävelykohde vähän lämpimämmällä kelillä. Joskus kannattaa myös mennä sinne minne kaikki muut menevät. Niinpä päädyimme seuraamaan loppuosaa kuninkaanlinnan vahdinvaihdosta.

Nyhavn eli uusi satama on nykyään värikkääksi maalattuine taloineen kohde, jossa matkailijan kannattaa poiketa ihmettelemässä kahviloita ja baareja. Vedimme hyvät lounaat ulkokahvilassa eli omalla lautasellani oli kaksi mehevää paneerattua kalafilettä, katkarapuja, parsaa, kaviaaria ja alimmaisena leipä salaattilisukkeineen. Vinkki tähän valintaan tuli, kun älysin kuolata, mitä paikalliset vanhat rouvat olivat tilanneet naapuripöydässä. Kanavan varrella oli kokonainen joulutori. Tuotevalikoima oli varsin tyylikäs, ja pääpaino oli tanskalaisialla tuotteilla. Glögin ystävää hemmoteltiin. Toiselta puolen kanavaa löytyy laiva, jossa oli kirjasto ja meneillään Levende menneskerettigheder -näyttely, joka oli jo ehtinyt sulkea ovensa siltä päivältä.

Pääkohteeksi tulikin sitten Kunsthal Charlottenberg, jossa oli An Age of Our Own Making eli laaja näyttely, jossa pohdittiin modernin aikamme kansalaisuutta ja näytettiin kuinka kansalaiset voivat itsekin vaikuttaa kehityksen suuntaan. Kierrätystaide oli esillä niin kuvina kuin filmeinä. Kierrätystaiteeksi oli muuttunut myös Kunsthal itsekin, sillä se oli kääritty kauttaaltaan gambialaisista juuttisäkeistä tehtyyn huppuun.

Seuraava sukellus tanskalaiseen kahvilakulttuuriin tehtiin Royal Copenhagenin lippulaivaliikkeen sisäpihalla sijaitsevassa Royal Smushi Cafessa. Itsepalvelutiskeihin tottuneina vaikeinta oli päätellä, tuleeko palvelua pöytään vai tuleeko. Viihtyisä ja tupaten täynnä kävijöitä oleva kahvila oli kuitenkin odottelun väärti ja palvelua tuli, kun keskityimme vinkkailemaan ainoalle nuorelle miestarjoilijalle. Myös paikan sisäterassin vierestä löytyvä vessa on käymisen arvoinen, sillä sinne on jemmattu seinille kunnioitettava määrä keramiikkatehtaan vuosilautasia. Käytävästä löytyi myös joulupukin pesussa käynyt puku roikkumasta pyykkinarulta ja varsin sammaloitunut reki.

Royal Copenhagenin lippulaivamyymälä levittäytyy koko taloon ja sen eri kerroksista löytyy hivenen erityylistä myytävää. Joulun kunniaksi suunnittelijat olivat kattaneet nimikkopöytiään. Liika makeilu oli vältetty, joten vähemmälläkin jouluhössötyksellä yleensä hyvin pärjäävä ihminenkin kesti innosta piukkana koko kierroksen. Yritys on vuodesta 2013 ollut Fiskarsin omistuksessa. Suomalaisuudesta kertoivat siellä täällä olleet Iittalan lasiesineet.

Ensimmäisen päivän kallistuessa iltaan oli pakko vetäytyä ajoissa kämpille. Kulmakunnan kantapizzeria pisti pakettiin kelpo iltapalat ja mØrk mumme -talvioluiden jälkeen päivä olikin valmiiksi taputeltu.

Black Friday täytti kadut

Perjantaista säätiedotus lupaili säiden puolesta viikonlopun parasta. Sisämaan kasvattien on syytä muistaa, että vaikka luvassa olisi aurinkoa ja mittari näyttäisi ihan kohtuuasteita, meren rannalla voi tuulla ja ilman kosteus tekee tepposensa, jos kerrospukeutuminen on päässyt unohtumaan.

Ensimmäinen kohteemme oli vapaakaupungiksi vuonna 1971 julistautunut Christiania. Noin 34 hehtaarin maapläntti näytti marraskuun kelmeässä valossa kaikkea muuta kuin houkuttelevalta. Tarjolla oli kaikenlaista rihkamaa pienissä kojuissa ja yhden naisten pyörittämän käsityöpajan löysimme vanhasta tehdasrakennuksesta, mutta muuten nähtävä jäi aika vähäiseksi. Remonttia alueella kuitenkin tehtiin siellä sun täällä. Graffitit julistivat, että kovat huumeet ovat alueella kiellettyjä, mutta pössyttely on liitetty vapaakaupunkiin koko sen historian ajan. Kierrätystaidetta Christianiassakin on, mutta vihreyden hiuduttua, yleisvaikutelma jäi varsin karuksi. Paikallinen kahvila taikoi meille kuitenkin huippukahvin ja kaakaon kaikilla mausteilla.

Ihan Christianian vieressä on yksi Tanskan tunnetuimmista kirkoista, Vor Frelsers kirke, vapahtajan kirkko, jonka torniin pääsee kiipeämään ylös saakka pientä maksua vastaan. Paikka on todella suosittu ja portaat kapenevat tornia kohden siinä määrin, että heikkohermoista voi alkaa hirvittää. Tornin eri kerroksissa on tarjolla myös taide-elämyksiä, mikä on aika hämmentäväkin kokemus. Osuimme paikalle myös aikaan, jolloin kirkonkellot pistivät parastaan pitkän kaavan mukaan. Se on muuten elämys, jota en suosittele, vaikka kieltämättä kumajavien kellojen näkeminen lähietäisyydeltä on sinänsä ainutlaatuinen kokemus.

Matkakamu oli ottanut selvää kaupunginosista ja matkasimme seuraavaksi bussilla Fredriksbergiin. Muodin ja hipstereiden kaupunginosaksi leimattu kolkka tarjoaa vaikka mitä, mutta hintoja ei voi edullisiksi sanoa. Kävimme syömässä maukasta aasialaista ruokaa huipputyylikkäässä paikassa.

Sieltä paarustimme illan pimetessä kohti Tivolin jouluvalaistua ihmemaata. Vaikka jouluvalaistusta oli ennätysmäärin, tyylikkyydestä ei oltu tingitty. Tanskalaisen lastenvaatemerkin paita oli jo aiemmin päätynyt matkakamun mukaan. Nyt Tivolista lähti mukaan viikinki-logoilla varustettuja paitoja ja mekko.

Meneillään oli Black Friday, joten väkeä piisasi kaupungilla ja materia vaihtoi omistajaa. Matkakamu paljasti Lego-putiikin kohdalla halunneensa pienenä Lego-suunnittelijaksi ja uppoutui rakennuspalikoiden maailmaan ihan kunnon toviksi.

Paluubussilla kämpille mentiinkin sitten pitkän kaavan mukaan, kun mennä töräytettiin viimaa karkuun aiemmin testaamattoman linjan bussiin. Linja vei merenneitopatsaalle, ja kuljettaja oli sopivan ärhäkällä päällä iltamyöhällä. Tässä bussissa ei sattumoisin ollut digitaalista näyttöä, että siitä olisi voinut päätellä, missä tarkalleen kurvaillaan.

Louisiana-taidemuseossa vierähtää aikaa

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme lauantaina kohti nykytaidetta laajasti esittelevää Louisiana-taidemuseota. Kööpenhaminasta noin 35 kilometrin päässä sijaitsevaan taidemuseoon pääsee kätevästi Helsingørin junalla, eikä reissuun kulu kuin puolisen tuntia. City pass tai turistikortin nimellä myytävät kolmen päivän kortit eivät enää ulotu
Humlebæk
in pikkukaupunkiin asti.

Asemalla on viitat ja sieltä käy tasainen pyhiinvaellus museolle, joten ei tarvitse muuta kuin heittäytyä virran vietäväksi.

Taidemuseo näyttää kartanon päärakennukselta ja ensimmäinen ajatus olikin, että miten tänne mitään mahtuu. Rakennusrypäs kuitenkin myötäilee ajoittain kahdessa kerroksessa laajaa pihaa ja rajoittuu liki merenrantaan.

Näyttelytiloissa oli Louise Bourgeoisilta teoksia. Hänellä oli laaja näyttely Malagassa vuosi sitten, joten osa töistä oli juttuja teemoiltaan.

Toinen vaikutuksen tehneistä taiteilijoista oli Taryn Simon, amerikkalaistaiteilija, joka tekee tutkivaa työtä välineenään valokuva. Nelikymppinen kuvaaja onkin onnistunut pääsemään kohteisiin, joihin yleensä ei ole pääsyä ja nostamaan esille monia yhteiskunnallisia teemoja keskusteluun The Hidden and Unfamiliar -näyttelynsä teoksilla.

Sen sijaan päänäyttelynä pidetyn Daniel Richterin loputtomasti tilaa saanut näyttely oli todella nopeasti kävelty läpi. Pysyväisnäyttelyistäkin löytyy moneen makuun nähtävää.

Museon kahvilassa voi nauttia omaleimaisia voileipäannoksia ja näköala on suoraan merelle. Piha-alueelta löytyy veistostaidetta ja kesällä paikka palkitsee varmasti ulkoilijan. Kävijälle voi vinkkinä oikeastaan antaa vain sen, että aikaa kannattaa varata kunnolla ja varmistaa, että tulee käyneeksi läpi kaikki sokkeloisen rakennuskokonaisuuden osiot.

Iltapäivän kruunasi erikoiskohde eli tuttu journalisti kutsui meidät tutustumaan ydinkeskustassa sijaitsevaan Tanskan vanhimpaan kriisikeskukseen, Danneriin. Sen rakennutti kuningas aikanaan omalle rakastajattarelleen ja hän – köyhästä kodista kotoisin ollut nainen – tuki säätiön kautta uupuneita työväenluokan naisia vuodesta 1873. Aika ajoi ohi rakennuksen alkuperäisestä tarkoituksesta ja vuonna 1979 talossa asui enää neljä naista, joten säätiö lopetettiin ja talo pistettiin myyntiin. Feministiryhmät valtasivat talon saman vuoden marraskuussa, ostivat sen aikanaan ja keräsivät rahaa sen kunnostukseen. Operaatio on edelleen suurin naisten järjestämä maan historiassa ja yhden valtauksessa mukana olleen pioneerin näimmekin täydessä touhussa.

Nyt rakennus toimii kriisikeskuksena ja turvapaikkana vaikeuksissa oleville naisille. Alkuperäiseen ulkoasuunsa palautetussa rakennuksessa asuu parisenkymmentä perhettä. Edustettuna on monta kansallisuutta. Yleensä naiset asuvat talossa kolmisen kuukautta ennen kuin siirtyvät jatkamaan elämäänsä. Kriisi- ja koulutuskeskusta pyörittää yksityinen yhdistys, joka toteuttaa myös kehitysapuhankkeita ja tuottaa koulutusmateriaalia. Paikka sisällytetään nykyään monien valtiovierailujen ohjelmaan.Nämä valtiovieraat suunnistivat kuitenkin keskustakierroksen jälkeen jälleen kämpän lämpöön.

Lähtöpäivänä sunnuntaina raivailimme kämpän ja pakkailimme kaikessa rauhassa. Kentällä jäi hyvin aikaa shoppailuun. Sieltä löytyi jopa Hygge-niminen huonetuoksu, jolla selviää varmaan aika pitkälle jouluvalmisteluista. Ja mitäkö se hygge oikeasti tarkoittaa? Tanskalaiskamu aikanaan valisti, että se on se kodikkuuden äärimmäinen olotila eli se hetki, kun koko suku istuu joulupöydän ääressä ja lasten silmistä kuvastuvan pöytäkynttilöiden liekit. Johtuneeko tästä vai mistä, mutta tanskalaiset ottavat selvästi suomalaisia vakavammin joulukoristelun.

Kentältä matkakaverin mukaan lähti pari pulloa Gammel Dansk -katkeroa, joka on eräänlainen either you hate it or love it -tuote. Asuin syksyllä 2006 kaksi kuukautta Tanskassa Århusissa, mutta vielä sinä aikana en ehtinyt innostua siitä perinnejuomasta.

Helsingissä ehdimme vielä sietaista kentällä iltapalat menemään ja sitten paluubussilla Mikkeliin. Bussi oli täpötäynnä ja pääsin istumaan 80+ -rouvan viereen, joka kertoili viimeaikaisista reissuistaan ja harrastuksistaan. Vaihdoimme hänen kanssaan jopa yhteystiedot. Hänen kokemuksensa vahvisti sen, että sopiva määrä reissuja lähellä ja kaukana pitää sopivassa vireessä, olipa mittarissa vuosia enemmän tai vähemmän.

Kööpenhaminassa kerrankin pidempään aikaa vietti Päivi

Linkkivinkkejä:

Andersen bakery: http://andersen-danmark.dk/jul-nytar/

Tivolin joulu: http://www.tivoligardens.com/en/jul

Pieni merenneito: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pieni_merenneito_

rantapallo.fi:ssä tarinaa Kööpenhaminan nähtävyyksistä kuvineen: http://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2015/04/23/koopenhaminan-nahtavyydet/

Royal Smushi Cafe: http://www.royalsmushicafe.dk/

Royal Copenhagen: http://www.royalsmushicafe.dk/

Christiania Wikipediassa, kun alueen oma kotisivu oli alhaalla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Christiania

Louisiana-museo: https://en.louisiana.dk/

Gammel dansk: http://www.gammeldansk.dk/ (vain 18 vuotta täyttäneille)

#Kööpenhamina #viikonloppumatka #Tivoli #Louisianamuseo #pienimerenneito #royalcopenhagen #royalsmushicafe #christiania #Danner # VorFrelserskirke

Perheen kanssa automatkalla Pohjoismaissa

Automatkalla Pohjoismaissa

2004: Ruotsi – Norja – Tanska – Pohjois-Saksa – Ruotsi. Lähtö 2.6., paluu 17.6.

Keski-Euroopan reissujen jälkeen alkoi hiipiä ajatus siitä, että ovathan tässä naapurimaatkin vielä koluamatta. Niinpä perhe päätti suunnistaa kerrankin vähän lähemmäs. Ja kun Skandinaviaan suunnattiin, päätimme keskittää yöpymiset Scandic-hotelleihin.

Lähtö 2.6. oli Mikkelistä mökin kautta Helsinkiin Ruotsin-laivalle. Tukholmasta matka jatkui Södertäljeen. Ensimmäinen etappi oli Strängnäs, missä ihmettelimme Mälaren-järven lähellä tuulimyllyä ja satamaa.

Hehkeä alkukesän maisema teki vaikutuksen: kaikkialla oli niin kuvankauniin siistiä, tuuheat sireenipuskat kukkivat ja punamullatut rakennukset lisäsivät tunnelmaa. Seuraava pysähdyspaikka oli Ässundetin kesäkahvila Hjälmaren-järven rannalla, rentouttava idyllinen paikka. Sieltä köröttelimme sitten ensimmäiseen yöpaikkaan Karlstadtiin Scandic-hotelliin, joka sekin sijaitsi – kuinka ollakaan – järven rannalla.

Siitä köröttelimme sitten Osloon viikonlopuksi eli kahdeksi yöksi. Saimme kaksi hotellihuonetta käyttöömme, joten tilaa piisasi. Oslossa kolusimme perusnähtävyydet parissa päivässä. Tietullit olivat ainoa vastoinkäyminen, niihin oli vaikea varautua, eikä niiden maksaminenkaan ollut ihan helpoimmasta päästä.

Kävimme testaamassa mäkisimulaattorin Holmenkollenilla, kuljeskelimme Vigelandin puistossa kuvaamassa patsaita ja kiipeilemässä (http://www.vigeland.museum.no/en). Kävimme myös Thor Heyerdahlin retkiltä tuttuja kaislaveneitä Kon-Tiki-museossa (http://www.kon-tiki.no/e_aapning.php). Myös viikinkimuseo (http://www.khm.uio.no/english/) laivoineen teki vaikutuksen, ja löysin sieltä pronssiset viikinkilaivan muotoiset korvakorut. Valitut nähtävyydet osuivat hyvin koko porukalle; toiminnallisuutta ja menoa piisasi sopivasti.

Viime kesänä kävin uudelleen Oslossa pikaisesti. Jos nyt tekisimme reissun, niin kävisimme varmasti kiipeilemässä uuden oopperatalon katolla ja ihmettelemässä norjalaista modernia arkkitehtuuria eli talon sisätilat eivät kovin suurta vaikutusta tehneet minuun viime kesänä. Myös Nobel Peace Center -museon sisällyttäisin nyt ohjelmaan (http://www.nobelpeacecenter.org/en/).

Oslosta matka jatkui vuorten ja vuonojen kohti Bergeniä. Maisemat matkalla olivat ainutlaatuiset, vaikka pilvet roikkuivat matalalla. Yövyimme majatalossa vuonon pohjukassa Eidfjordissa kuvankauniissa paikassa Vik Pensjonatissa vihreiden tuntureiden keskellä. Vuorenpeikkojen tunnelma tuli liki, kun ympärillä olevat tunturit näyttivät kuin nukkuvilta vuorenpeikoilta. Matkamusiikiksi sopikin hyvin Grieg.

Seuraava matkapäivä yllätti kestoltaan meidät. Ajelimme Hardangerviddan kansallispuistossa Kinsarvin kautta eteenpäin. Valitun ajoreitin varrella oli useita lauttamatkoja, oli vilakkaa ja sateli ajoittain. Reittimme oli ihan omatekoinen. Kuten meikäläiseen matkantekoon kuuluu, niin lähtöpiste ja päätepiste ovat tiedossa, muuten mennään fiilispohjalta. Nyt oli sentään Norjan kartta käytössä. Luvalla sanoen en ole edes muistanut merkitä tarkkaa reittiä ylös.

Maisemat jatkuivat kertakaikkisen upeina, mutta sitten alkoi jo vähän hermostuttaa, että ehditäänkö varmasti yöksi serpentiiniteitä kurvaillen Bergeniin. Olisi ollut fiksumpaa yöpyä tunturissa toisen kerran ja matkata kaikessa rauhassa. Norjassa matkailuautoilu olisi ollut fiksua tällaisilla etapeilla.

Kun lopulta saavuimme, Bergeniin, majapaikan löytymisen kanssa otti aikaa. Lopulta saimme Scandicista ison huoneiston, joka oli varsin päreinä. Selitys oli, että kansainväliset rokkibändit majoitetaan sinne. Kämppä haisi tupakalle ja oli supernuhjuinen, mutta parempi sekin kuin taivasalla sateessa.

Bergenin päänähtävyys on satama ja siellä olevat satamamakasiinit. Käppäilimme kaupungilla ja jatkoimme sitten seuraavana päivänä pitkin rannikkoa kohti etelää. Matka yllätti jälleen kestollaan ja lauttamatkojen määrällä. Mitään tarkkoja suunnitelmia meillä ei onneksi ollut.

Haugesundin ja Stavangerin kautta matkasimme kohti etelää pysähdellen, kun siltä tuntui. Stavangerin lähistölle osui tämän etapin vaikuttavin nähtävyys; valtavat kolme kivestä tehtyä viikinkikuninkaan miekkaa, jotka muistuttavat rauhasta (http://www.stavanger-web.com/touristinfo/swords_in_rock.htm). Kävimme myös uimassa muistomerkin lähistöllä.

Alkuperäinen tavoite ehtiä Kristiansandiin yöksi oli kerta kaikkiaan epärealistinen ja jopa turhakin. Lopulta kuukahdimme Flekkefjordiin, mistä löytyi yksityinen kelpo majapaikka. Illalla kiertelimme satama-alueella rauhoittumassa päivän reissuista. Takana oli vaikuttavien maisemien reissupäivä.

Kun sitten ehdimme seuraavana päivänä Kristiansandiin, kävimme jälleen kirpputorilla ostamassa mukeja, tinaisia kynttilänjalkoja ja muuta perinteistä norjalaisroipetta. Vietimme puistopäivää, söimme hyvin ja sujahdimme sitten iltalauttaan kohti Tanskan Hirtshalsia.

Takana oli vaikuttava reissu Norjassa. Emme kauhistelleet turhaan hintoja, vaan söimme silloin ulkona, kun tarvetta oli ja nautimme täysin siemauksin ainutlaatuisista maisemista. Mieleen jäi ruskea aamiaisjuusto, joka takertuu kitalakeen. Kaikki ruoka maistui koko pesueelle. Norjasta jäivät todella hyvät muistot.

Lauttamatka Tanskaan on vain noin 136 kilometriä. Saavuimme iltaa vasten Jyllannin pohjoiskärkeen ja ohjelmassa oli majoittuminen saman tien. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Vapaita paikkoja kyllä olisi ollut maatiloilla, mutta sikaloiden lietelannan lemu teki maalaistaustaisillekin ihmisille tepposet ja oli pakko jatkaa matkaa. Lopulta päädyimme majoittumaan erittäin vaatimattomaan leirintämökkiin Jyllannin pohjoispuolella, mutta ainakaan siellä ei lemunnut.

Seuraavana päivänä köröttelimme dyyneille saakka Esbjergin ulkopuolelle. Siellä majoituimme viihtyisään perheen ylläpitämään majapaikkaan. Vahinko vain, että keli oli sen verran kurja, ettei rantaloma dyyneillä onnistunut.

Edessä oli kuitenkin yksi reissun kohokohdista eli Legoland, jonne ehdimme hyvin ajella. Kumma kyllä pesue ei piitannutkaan Legolandista, kurkkasi kyllä paikan läpi, mutta sitten alkoi pienessä tihkusateessa marina, että pitäisi päästä eläinlääkärituttuni luokse Saksan puolelle. Olin vahingossa jossain sivulauseessa tullut vastanneeksi, että ei sinne täältä enää kovin pitkä matka olisi. Niinpä siis soitan sinkkukaverilleni, joka selvästikin panikoituu puhelimessa, mutta toivottaa tervetulleeksi.

Lähdemme ajamaan ja päädymme vuosisadan ruuhkaan Kielissä olevalle siltatyömaalle. Jono on käytännössä paikallaan tuntitolkulla. Nyt paistaa aurinko, mikä ei tuo lisäarvoa matkantekoon. Lopulta pääsemme illan suussa Volzendorfiin, ja kaverini on onnistunut varaamaan meille samasta kylästä vuokrattavan loma-asunnon muutamaksi yöksi, mikä osoittautuu mainioksi ratkaisuksi.

Lehmiä, kanoja, hevosia, koiria, kissoja. Lähipäivien ohjelman peruselementit ovat tutut ja paikoillaan. Käymme ostoksilla läheisessä Lüchowin kaupungissa ja katselemme vaihtoautoja entisen idän puolella sijainneessa Salzwedelin kaupungissa. Hintaero idän ja lännen välillä näkyy selvästi. Viikonloppuna käymme tutulla kirpputorilla Gastowissa. Parin päivän kyläilyn jälkeen pistetään taas kaasu pohjaan, sillä odotettu rantaloma on edelleen tekemättä.

Ajelemme kohti Saksan rannikkoa pitkin ja löytyyhän sieltä helmi, kun kurkkaillaan nähtävyysmerkintöjä. Kühlungsbornin rantakaupungista (http://en.wikipedia.org/wiki/K%C3%BChlungsborn) löytyi kallis luksushotelli ja sieltä juuri sopiva huoneisto yhdeksi yöksi Strandalleen varrelta. Majapaikka kustansi perheeltämme tinkimisen jälkeen 112 euroa yö, mutta oli se sen väärtikin mahtavine aamupaloineen.

Pääsimme kelluttelemaan meduusojen sekaan pohjoissaksalaiselle hiekkarannalle, jossa vuokrataan veikeitä puisia auringonottokoppeja. Olemme sittemmin käyneet Kühlungsbornissa myöhemminkin ja aina on jäänyt hyvä mieli. Rantakaupunki on kyllä leimallisesti rikkaiden eläkeläisten lomanviettopaikka. Keskikesällä siellä on varsin välimerellinen meininki; katubasaari ja minirautatie.

Yhdellä myöhemmistä matkoista mieltämme lämmitti, kun olin miehen kanssa kahden Rostockissa tavaratalossa ja kysyimme jotakin Kühlungsborniin liittyen nuorelta naismyyjältä ja hän vastasi, että teille on sopivampi kaupunki naapurikaupunki, siellä on juuri sopivia rantabileitä teille.

Puttgardenissa ajoimme lautalle ja Tanskan puolelle. Kööpenhaminassa ehdimme kurkata nähtävyyksiä koko päivän. Pienen merenneidon ja  keskustan kadut ehti hyvin kurvailla, eikä jäänyt tunnetta, että jotain oleellista olisi jäänyt näkemättä.

Yöpaikat vaikuttivat sen verran kalliilta, että päätimme ajaa Juutinrauman sillan yli Malmön kaupunkiin yöksi. Edullinen yöpaikka jäi kuitenkin haaveeksi ja maksoimme itsemme liki kipeiksi kansainvälisen Ramada-ketjun hotellissa. Malmöstä jatkoimme heti aamulla matkaa pitkin Ruotsin rannikkoa Öölannin saarelle, söimme siellä hyvin ja katselimme ympärillemme. Päätimme kuitenkin yöpyä muualla kuin tuulisella saarella. Yösija löytyi Blankaholmens Gastgiveri -nimisestä paikasta (http://www.blankaholmsgastgiveri.se/) meren rannalta. Maaseudun kehittämiseenkin tuli vinkki. Heillä oli tietotupa nettiyhteyksineen laiturin päähän rakennetussa kylätuvassa. Ruotsalaista maalaisidylliä parhaimmillaan.

Seuraavan päivän pääkohde oli Kolmårdenin eläinpuisto. Se onkin automatkailijalle suunnattu kohde, jossa voi ajella oman safarikierroksen omassa autossa, kunhan pitää ikkunat visusti kiinni. Käynti puolusti hyvin paikkaansa reissullamme. Yöksi ajelimme lauttasataman viereen valmiiksi ja yövyimme Tukholmassa Scandic Ariadnessa. Tyyris majapaikka, mutta säästi monta hermosäiettä. Laivamatkalla koko porukka pääsi elpymään ja ehdimme sinä vuonna taas viettää juhannusta tuttujen kanssa mökillä. Juhannuksena satoi sinäkin vuonna, mutta se ei harmittanut yhtään, kun oli ehditty jo lomailla monenlaisissa maisemissa.

Reissun kirjasi Päivi