Piipahdus Portugalin keväässä

Toukokuinen Portugali osoittautui täydelliseksi matkakohteeksi työntäyteisen talven jälkeen. Viikon pituisella matkalla ehti nähdä paljon ja todeta että tänne pitää päästä uudestaan.

Oma matkani alkoi perjantain varhaislennolla Lissaboniin. Kiiruhdin kentälle aamuviideksi huomatakseni että koneen ilmoitettu lähtöaika oli siirtynyt tunnilla eteenpäin. Onneksi vain sen verran.
Perillä Lissabonissa olin ennen puoltapäivää ja kun matkustin käsimatkatavaroilla, seisoin taksijonossa jo puoli tuntia laskeutumisen jälkeen. Taksi vei minut Campo Grandelle, linja-autoasemalle, jossa ystävällinen taksikuski etsi minulle Ericeiraan menevän bussin ja katsoi vielä perään että kävelin oikealle pysäkille.
Bussimatka Lissabonista Ericeiraan maksoi 6,50 e ja kesti reilun tunnin. Kiersimme kaikki mahdolliset pikkukylät matkan varrella ja kyytiin nousi ja poistui koululaisia ja paikallisia mummoja ja pappoja.

Ericeirassa minua oli vastassa Ville, joka oli surffannut kylässä jo viikon verran. Säät olivat olleet vaihtelevat, mutta olivat juuri muuttumassa lämpimän kesäiseksi. Otimme haltuun airbnb-asuntomme, joka osoittautui mainioksi valinnaksi. Tilaa oli kahdessa kerroksessa ja terassilta avautui näkymä merelle. (www.airbnb.fi/rooms/18147677?guests=1&adults=1&sl_alternate_dates_exclusion=true&source_impression_id=p3_1557554582_SqVug09o%2BpTwq6VM).
Lounaan nautimme Sunset Bambuu Bar -kahvilassa, joka on kuuluisa voileivistään. Minulle maistui salaatti kahvilan pienellä terassilla.

Iltapäivällä käveltiin ja minä tutustuin surffarien suosimaan pieneen ja todella kauniiseen Ericieran kylään. Elämä keskittyy kauniin keskusaukion ympärille, ja rantaa hallitsevat jyrkät kalliot.
Ensimmäisen illan maukas illallinen syötiin italialaisessa Pedra Dura -ravintolassa (https://sites.google.com/view/pedradurarestaurante), jossa minä söin scampi-curryn, Ville vegelasagnen. Molemmat hyviä, samoin viini – ja laskun loppusumma 40 euroa.

Lauantaina Villen surffaillessa tein pitkän kävelyn rantaa pitkin. Ericeiran rannat sopivat mainiosti kävelyyn ja pyöräilyyn, ja fillarivuokraamoja näyttikin olevan useita. Maisemat ovat huikeita eikä rantateillä ollut liian kuuma kävellä, kun leuto merituuli puhalteli sopivasti.
Ericeira on ensisijaisesti surffauspaikka, mutta parin päivän vierailuun se sopii rauhaa, patikointia ja kauniita maisemia etsiville. Myös hyviä ruokapaikkoja löytyy useita.
Edellämainittujen lisäksi me ehdimme tutustua The Mill Ericeira -kahvilaan (https://themill.pt/en/), jonka aamiaistarjotin näytti olevan suosituin annos. Lauantai-illan ruokapaikaksi valikoitui Tik tapas – ravintolaan, jonka tapakset maistuivat kyllä. (www.facebook.com/tapas.tik/).

Sunnuntaina päätimme bussin sijaan matkata Lissaboniin uberilla. Matka maksoi 40 euroa ja pääsimme vaivatta ovelta ovelle. Lissabonissa meitä odottivat Maija ja Aarni, jotka olivat jo ehtineet ottaa airbnb-asunnon haltuun. (www.airbnb.fi/rooms/27823487?guests=1&adults=1&sl_alternate_dates_exclusion=true&source_impression_id=p3_1559048504_TAL268dvi3%2FB7Vih).

Tämäkin airbnb oli hyvä valinta, kolme makuuhuonetta, kolme vessaa, olohuone, hyvin varusteltu keittiö ja iso terassi. Vieressä oli hyvätasoinen Continente-ruokakauppa, josta löytyi tuoreiden leipien ja vihannesten lisäksi muun muassa erittäin laaja viinivalikoima ja runsaasti gluteenittomia tuotteita.
Sunnuntailounaan söimme ranskalaisessa Chipie la Calette -kahvilassa (www.facebook.com/chipielagalettelisboa), jonka galetit (ohuet pitsimäiset letut) olivat iloiseksi yllätyksekseni gluteenittomia. Vuohenjuusto-hunaja-pähkinä -galette vei kielen mennessään.
Matkan ainoa draama koettiin iltapäivällä, kun Villen matkalaukun lukko oli jumiutunut ja laukun väkivaltaiseen avaamiseen tarvittiin meidät kaikki neljä. Asunnosta kun ei yllättävää kyllä, löytynyt sahaa, jolla lukko olisi voitu tiirikoida.
Edessä oli uuden laukun etsintä ja sellainen löytyi El Corte Ingles -tavaratalon laukkuosastolta. Valituksi tuli tällä kertaa vetoketjullinen versio.

Sunnuntain illallinen oli matkan ainoa ei niin hyvä -ruokakokemus. Menimme turistien suosimalle ravintolakadulle ja söimme ylihinnoitellun ja melko mauttoman illallisen. Mutta ilta oli ihanan leppeä ja oli kiva istua ulkona ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Ja viini oli sielläkin hyvää.

Viisi päivää Lissabonissa kuluivat nopeasti. Sää suosi meitä, lämpötila oli päivisin noin + 30 ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.
Kävelimme paljon ylös alas Lissabonin katuja ja nautimme vilkkaasta katuelämästä. Kävellen kaupungin saakin parhaiten haltuun, tosin jyrkkien katujen ylös-alas -kävely edellyttää myös kohtalaista kuntoa ja hyviä kenkiä.
Ravintolavalinnat olivat kasvispainotteisia emmekä joutuneet pettymään missään. Joissain paikoissa asiakaspalvelu oli lievästi välinpitämätöntä, mutta todella huonoa se ei ollut missään.

Erityisesti mieleen jäi AO26 -ravintola (m.facebook.com/ao26veganfoodproject), ja Dear Breakfast (dearbreakfast.com), joka nimensä mukaisesti erikoistunut aamiaisiin mutta jonka listalta löytyi myös mainioita lounasruokia. Nämä ravintolat sijaitsivat Portugalin vanhassa keskustassa, jonka kapeat kadut kiemurtelevat ylös ja alas kukkuloita.
Ihania aamiais/lounaspaikkoja olivat myös Zenith( http://www.zenithcaffe.pt) ja Fauna & Flora (www.instagram.com/faunafloralisboa/).

Lähellä meidän airbnb-asuntoamme löysimme vegaanisen PSI-ravintolan (www.restaurante-psi.com/), jonka tunnelmallisessa paviljongissa illastimme tiistaina. Pieni miinus tuli siitä, ettei ravintolassa myydä alkoholia. Hyvä ruoka korvasi sen puutteen.
Iltapaikoista mieleen jäivät nepalilainen ravintola Casa Nepalesa (www.casanepalesa), joka sijaitsi
keskustan ulkopuolella Avenida Elias Garcialla. Paikka oli tosi suosittu ja pöytävaraus ehdoton. Nepalilaista ruokaa on tullut ennenkin nautittua eri puolilla maailmaa, mutta tämä jäi kyllä mieleen yhtenä parhaimmista. Myös viimeisen illan italialainen ravintola Al Garage (http://algarage.pt)/oli iloinen yllätys. Gluteeniton aglio y olio -pasta oli hieno makuelämys eikä peruspastakaan hullumpaa kuulemma ollut.
Puolivahingossa löytyi myös tiibetiläinen vegeravintola Los Tibetanos (www.tibetanos.com), joka oli lounasaikaan tupaten täynnä. Saatiin kuitenkin pöytä ja herkulliset lounasannokset tulivat nopeasti. Viiniä kaadettiin ronskilla kädellä, lasillista pyytäessäni sain noin 20-25 cl.

Lissabonin nähtävyyksistä ehdimme katsastaa vanhan kaupungin lisäksi Hieronymoksen luostarin, joka on Unescon maailmanperintökohde. Matkasimme sinnekin uberilla ja luostari häikäisi kauneudellaan. Vaikka turisteja oli paljon, tunnelma luostarissa oli rauhallinen. Luostarin kirkosta löytyy myös Vasco da Caman hauta. Kannattaa kyllä olla tarkkana, mekin pällistelimme ensin ihan väärää hautaa, joka näytti ihan samanlaiselta kuin vastapäätä oleva oikea hauta. Takaisin tulimme paikallisella tuk tukilla, joka on yksi turistien suosimista kulkuvälineistä.
’Pakollisiin’ tekemisiin Lissabonissa kuuluu myös ratikalla ajelu. Valittavana on joko sight seeing- ratikka numero 28, joka kiertää pidemmän reitin tai lyhyempiä ylös alas yhtä katua kulkevia ratikoita.

Villen kanssa ehdimme käväistä myös Carcavelosin kylässä, joka on surffailu- ja rantapaikka noin 30 km päässä Lissabonista (lisbonlisboaportugal.com/lisbon-beaches/Praia-Carcavelos-beach-Lisbon.html).
Kylän elämä keskittyy rantaan. Surffi- ja perhelomailupaikaksi se soveltuu hyvin, muuten tekemistä näytti olevan rajallisesti. Junayhteys Lissabonista on näppärä ja edullinen.

Poikien reissu loppui päivää aikaisemmin ja Maijan kanssa vietimme perjantaina äiti-tytär-päivän. Lentomme lähti vasta 23.15 illalla, ja airbnb – asunto piti luovuttaa jo aamupäivällä, joten olin varannut meille ’päiväpaikan’ läheisestä Universo Romantico -guesthousesta. (http://universoromantico.com/). Jätimme laukut säilöön ja läksimme kävelemään kohti Castelo de Sao Jorgea, upeaa keskiaikaista linnaa lähes Lissabonin keskustassa (castelodesaojorge.pt/en/). Linnalle kävelee ylämäkeen puolisen tuntia- Pääsymaksu linnan alueelle on 10 euroa. Lippuja voi ostaa myös ennakkoon, jolloin välttyy jonoilta. Me tulimme paikalla 11 aikaan ja jonotimme alle 10 minuuttia.
Linna on peräisin 1100-luvulta ja sen historia liittyy kristittyjen ja muslimien taisteluun kaupungin herruudesta. Alueen kiertämiseen kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Vanhan linnoituksen muureilta voi ihastella upeita näkymiä, ja pienessä museossa voi tutustua vanhoihin esineisiin.

Päivän päätteeksi asetuimme hetkeksi lepäämään guesthouseemme. Huone oli pieni ja pimeä, mutta siisti. Vessat ja suihkut olivat käytävällä. Ihanan airbnb -kokemuksemme jälkeen huone tuntui tunkkaiselta ja omiin mukavuuksiin tottuneena parinkin tunnin oleskelu huoneessa, jonka seinän takaa kuului selvästi yhteisen vessan kaikki äänet, alkoi ahdistaa. Minun vaatimuksesta oleskelu Universo Romanticossa jäi huomattavasti suunniteltua lyhyemmäksi, ja läksimme odottelemaan paluulentoa kentälle.
Vajaan viiden tunnin paluulento saapui Helsinki-Vantaalle vähän ennen kuutta aamulla. Olo oli llevästi ryytynyt, mutta ihanasta matkasta onnellinen.

Portugalin keväässä Maijan, Aarnin ja Villen kanssa matkasi Tiina

Leppoisa Ljubljana

Perinteisen kesäretkemme kohde kolmen aikuisen lapseni kanssa suuntautui tänä vuonna Slovenian Ljubljanaan. Kohde oli kaikille uusi, mutta hyvää oltiin kuultu monelta suunnalta.
Lensimme kaupunkiin Finnairin suoralla lennolla ja perillä Ljubljanassa oltiin iltakuuden aikoihin. Vaikka olen olevinani kokenut reissaaja, niin menin kentällä retkuun. Taksikyyti kentältä airbnb-kohteeseemme maksoi huikean ylihinnan, kun en etukäteen älynnyt kysyä hintaa. Tyhmyydestä sakotetaan.

Huoneistomme sijainti oli hyvä, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta modernissa valoisassa talossa. Tilaa oli neljälle hengelle riittävästi ja kämppä toimi koko reissun ajan mainiona tukikohtana. (www.airbnb.fi/rooms/14307181).

Ensimmäisen illan ainoa ohjelmanumero oli ruokailu, ja illallista lähdimme etsimään Ljubljanan keskustasta joen varrelta. Tripadvisorin opastamana päädyimme Most-ravintolaan, josta oli upea näkymä joen yli iltatorille ja Ljubljanan linnaan. (http://www.restavracija-most.si/index.php/en/).

Tarjoilija oli tehtäviensä tasolla ja osasi kertoa meille kasvis- ja gluteenittomat vaihtoehdot. Illan hämärtyessä söimme mainion illallisen, alkupalaksi sieni/juusto –lautasen ja pääruoaksi kahdelle vegapastaa ja kahdelle seafood -risottoa. Jälkkäriksi tilattu creme brylee oli täydellinen.
Tuloiltana olin ehtinyt käväistä kaupassa, joten aamulla nuorison nukkuessa keitin kahvit ja söin pienen aamiaisen huoneistomme terassilla. Aurinko paistoi, elämä tuntui hyvältä.
Nuorison herättyä lähdimme yhdessä kaupungille kahvilan etsintään. Vanha kunnon tripadvisor ohjasi meidät Le Petit Cafeseeen, josta löytyi ihania aamiaisvaihtoehtoja (munakkaita, voileipiä, croissanteja) ja hyvää kahvia. (www.lepetit.si)
Konsta lähti omille teilleen tapaamaan Ljubljanassa vaihdossa olevaa kaveriaan, me kolme läksimme kipuamaan Ljubljanan linnaa kohti. Ylhäällä kiersimme linnan ja kipusimme vielä linnan korkeimpaan torniin (perhelippu maksoi 19 e), ja ihailimme upeita maisemia. Linnan sisäpihan kahvilassa joimme kahvit ja palasimme melko jyrkkää mäkeä pitkin takaisin kaupunkiin.

Lounaspaikkamme lauantaina oli Aroma, jossa Villen vegelasagne oli paras osuma. Maijan lohisalaatti ok, minun seafood –salaattini öljyinen pettymys. Viini ja tunnelma oli hyvää. Lähipöytiin tilatut pizzat näyttivät hyviltä, joten luultavasti teimme ruoan suhteen hieman vääriä valintoja. (www.aroma-ljubljana.si).
Lyhyen ostoskierroksen jälkeen palasimme huilimaan kämpille. Iltariennoille kiersimme viereisen Tivoli-puiston kautta. Nimestään huolimatta mitään Tivolia ei puistossa ole, mutta sen sijaan paljon ihania nurmikoita ja erilaisia liikuntapaikkoja. Viikonloppuisin suosittu picnic-paikka.
Ennen illallista kävimme paikallisessa skyscraperissa (peräti 12 kerrosta!) drinksuilla. Paikka oli tupaten täynnä, mutta löysimme pöydän ja pian seuraamme liittyi Konsta ystävänsä Binin kanssa. (www.neboticnik.si/)

Illallinen syötiin intialaisessa Namaste –ravintolassa, ruoka oli hyvää, mutta parissa annoksessa potkua olisi saanut olla enemmän, Konstan ja Binin annokset puolestaan olivat melko kuivia. Muttei haitannut, leppeässä kesäillassa nautimme hyvästä seurasta ja kuuntelimme Binin tarinoita vaihto-opiskeluajaltaan. (www.restavracija-namaste.si/en/).
Sunnuntai käynnistyi edellisen päivän tapaan. Nuorten aamiaiskahvilaksi valikoitui tällä kertaa Cafe Robba, josta minulle löytyi gluteenitonta leipää. Paahdettuna erinomaisen hyvää, kuten myös nuorten jogurtti-, kananmuna-, paahtoleipä-aamupalat. (robbarestaurant.com/en/)
Aamupäivä kului autovuokraamon etsinnässä. Ensimmäinen ei tärpännyt, mutta Hertzin vuokraamosta meille löytyi iso tila-auto – kaikki pienet olivat jo varatut. Rattiin tarttui ensin Ville ja lähdimme kohti Bled-järveä, yhtä Slovenian kauneimmaksi mainittua paikkaa. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia ja tie oli erittäin hyvä.

Bledin pikkukaupunki oli ruuhkainen emmekä löytäneet heti isolle autollemme parkkipaikkaa, joten jatkoimme järven toiselle puolelle, joka näytti olevan suosittu retkikohde. Keskellä Bled-järveä on pieni saari ja siellä kirkko, ja kun rannassa näytti olevan soutuvenevuokrausta, päätimme lähteä saarelle veneellä.
Vuokraussysteemi oli hieman epämääräinen, mutta uskaltauduin kuitenkin antamaan passini veneen pantiksi. Läksimme matkaan, Konsta souti. Edettyämme noin 30 metriä toisesta airosta kuului raksahdus ja hups, se oli poikki. Onneksi ei oltu keskellä järveä, joten paluu yhdellä airolla onnistui jotenkuten. Vähän pitkin hampain keski-ikäinen vuokraajasetä ja hänen iäkäs äitinsä (näytti olevan perheyritys) antoivat meille uuden airon.

Hisilicon K3

Tällä kertaa saarelle soutu onnistui. Jätimme veneen – kuten kaikki muutkin – pieneen laituriin ja kapusimme ylös kirkolle. Palattuamme laiturille huomasimme että veneemme oli kadonnut. Samanlaisia vuokraveneitä oli tietty useampi kiinni laiturissa, mutta meidän numerolla varustettu vene oli sieltä hävinnyt. Vuokra-aikamme oli lopussa eikä rannalla ollut ketään jolta olisi voinut kysyä apua. Niinpä oli pakko laittaa vahinko kiertämään ja napata jonkun toisen vene. Vuokrasetä ja äitinsä olivat luonnollisesti näreissään ja pelkäsin jo passini puolesta, mutta lopulta sain passini ja poistuimme paikalta melko sukkelaan. Lounaalla taivastelimme vuokrasysteemin epämääräisyyttä – ja luulen että tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Sen verran sävyisästi väärän veneen palautus kuitenkin toimi.
Venesähläyksen (josta kyllä riitti paljon nauruakin) ajoimme vielä autolla ylös Bledin linnalle, josta oli henkeäsalpaavat näkymät alas järvelle ja ympäröiville vuorille. Paljon maailmaa kiertäneet matkakumppaninikin menivät miltei sanattomiksi.

Paluumatkalla yritimme vielä käydä katsomassa Vintgarin kuuluisaa luonnon rotkoa (http://www.vintgar.si/), mutta pihiys iski portilla ja tyydyimme vain kurkkimaan sisäänpääsyn kohdalla alhaalla kuohuvaa koskea. Ehkä väsymyskin jo painoi.
Ljubljanaan palattuamme päädyimme syömään La Paninoteca –ravintolaan, jossa alkupaloiksi nautimme monipuolisen vege-lautasen ja pääruoaksi ensimmäisen illan tapaan pastaa ja risottoa. Ruoka huuhdeltiin hyvällä kuohuviinillä. Tunnelmallinen paikka ja palvelu pelasi hyvin – toisin kuin useissa muissa ravintoloissa. (www.facebook.com/Paninoteka.Restaurant)

Maijan ja Konstan vatsaan mahtui vielä jäätelöt, joten kävimme Cacao-kahvilassa vielä ihastelemassa jokivarren ihmisvilinää. Skyscraperin drinkkibaarissa, jonne vielä jaksoimme, oli sen sijaan sunnuntai-iltana jo hyvin hiljaista. (cacao.si/en/).
Maanantai oli lähtöpäivä. Airbnb –emäntämme oli joustava ja niinpä saimme jättää matkatavarat huoneistoon lähtöhetkeen asti. Aamiainen syötiin Bazilica Bistrossa, joka oli viihtyisä ja josta löytyi jokaiselle jotakin (gluteenitonta tosin heikohkosti).

Päivä kului kävellessä, Konsta tosin piipahti läheisessä ostoskeskuksessa. Shoppailu jäi tällä reissulla vähäiseksi, osin lämpimän sään (ei maltettu hengailla kaupoissa), osin melko korkean hintatason vuoksi. Hinnat ovat merkkituotteissa suurin piirtein Suomen tasoa.
Ruoka on jonkin verran edullisempaa, neljä henkeä söi illallisen noin 80-100 eurolla. Palvelutasossa on vielä parantamisen varaa, mutta luultavasti sekin ajan kuluessa – ja turismin lisääntyessä – paranee.
Retken viimeinen lounas syötiin tutussa aamiaispaikassa Le Petit Cafeessa, auringon lämmittäessä ihanasti. Taksi kentälle maksoi puolet siitä mitä olin maksanut kyydistä kentältä kaupunkiin.
Helsinkiin palattiin yhdentoista aikoihin illalla. Totesimme jälleen kerran tehneemme onnistuneen yhteisen matkan – ja jatkoa on varmasti luvassa.

Suosittelen Ljubljanaa viikonloppukohteeksi. Se on rento, helposti lähestyttävä, kaunis ja vielä kohtuullisen hintainen. Gluteenittomalle suht vaivaton. Englannilla pärjää mainiosti.

Ljubljanassa retkeili nuorten kanssa Tiina