Itämeren risteilyllä omalla veneellä

Ajatus oli muhinut mielessämme jo pitkään. Usean Saimaa-kesän ja yhden Helsingin ja Turun saaristossa reissatun kesän jälkeen syntyi ajatus lähteä ylittämään yhdeksänmetrisellä moottoriveneellämme Itämeri ja käydä Tukholmassa.
Valmisteluja tehtiin pitkin kevättä, ja heinäkuun puoliväliin mennessä veneen pohja oli maalattu, merikortit hankittu ja kuivamuinat ostettu.
Sääennuste lupasi suotuisia tuulia ja saimme sovittua veneelle kuljetuksen Helsinkiin. Näin vältimme Saimaan kanavan hitaan ja vähän pitkäpiimäisen ajon.

Ensimmäisen yön vietimme Katajanokan vierasvenelaiturissa, josta starttasimme sunnuntaina 13. heinäkuuta. Sää oli puolipilvinen ja tuuli tuiversi melko lujaa, mutta päätimme silti suunnata Hankoon. Matkalla tuuli yltyi ja venettä keinutti jo melko mukavasti. Pääsimme kuitenkin hyvin perille Hankoon, jossa kiinnityimme Itäsataman laituriin. Sinne tullessamme keulapotkurista kuului ikävä ääni, ja se sanoi sopimuksensa irti. Siitä lähtien olimme ilman keulapotkuria.
Itäsatama oli sunnuntai-iltana melko levoton, johtui ehkä osin jalkapallon MM-kisojen finaalista, jota meidänkin veneessä seurattiin telkkarista.
Aamulla heräsimme sumuiseen keliin, mutta tuuli oli rauhoittunut. Sen verran sumun seasta erottui merta, että lähdimme suunnistamaan kohti Nauvoa. Sinne päästyämme sumu oli hellittänyt, aurinkokin näyttäytyi, ja asetuimme Nauvon tuttuun vieraslaituriin.
Reippaan kävelylenkin jälkeen söimme Nauvon kuulussa rantaravintola L’Escalessa, joka ei pettänyt meitä nytkään. Myös vierassataman saunat ja kylppärit olivat hyvässä kunnossa, siivous tuntui toimivan.
Tiistaina ajoimme jo miltei helteiseksi muuttuneessa kelissä kohti Ahvenanmaata, jossa rantauduimme Lodsuddenin vierassatamaan Degerbyssä. Siellä saimme ensikosketuksen ruotsinkieleen, kun rantaravintolan tarjoilija ei ’ymmärtänyt’ juomatilaustamme. Päätimmekin sitten ruokailla veneessä välttyäksemme väärinkäsityksiltä. Lodsuddenissa pääsimme vierassataman saunaan, jonka totesimme ihan kelvolliseksi. Muut peseytymistilat jättivät kyllä vähän toivomisen varaa.
Aamulenkin jälkeen joimme lähtökahvit viihtyisässä Degerbyn Mat & Cafeessa, josta yllätyksekseni löytyi gluteeniton muffinssi. Jyrki söi herkullisen munkin. Paikallisesta K-extrasta ostettiin uusi veneharja ja Ahvenanmaan vieraslippu.

Seuraava etappi oli Rödhamn, vanha majakkasaari, todella kaunis ja vähän karukin. Satama on rauhallinen ja hyvin suosittu, osa purjeveneistä joutui jäämään kauemmas ankkuriin, kun tilaa laiturista ei löytynyt. Rödhamnissa on pieni majakkamuseo, johon tutustuimme ja illalla saimme oman saunavuoron pieneen, tunnelmallisen hämärään rantasaunaan.
Kiva yllätys Rödhamnissa olivat aamiaissämpylät, jotka tilauksesta tuotiin veneelle asti.
Aamu oli upea, aurinko paistoi ja meri oli lähes tyyni, kun läksimme Ahevenanmeren ylitykseen. Puolen päivän jälkeen saavuimme Furusundiin, viehättävään pieneen saaristokylään Ruotsin rannikolla.
Rödhamnissa meitä oli varoiteltu sinilevästä, ja siellä sitä olikin, mutta Furusundissa saattoi huoletta uida meressä. Jyrki sukelsi katsomaan keulapotkuria, mutta sillä erää mitään ei ollut tehtävissä. Jatkoimme siis edelleen matkaa ilman keulapotkurin apua.
Illalla söimme Furusundin nähtävästi ainoassa ravintolassa Värdshusetissa mainion illallisen. Minulle tarjoiltiin turskakeittoa ja Jyrki valitsi hampurilaisen, joita hän ehti muutenkin matkan aikana syödä useita – eikä kertaakaan pettynyt. Ruotsiin pääsyn kunniaksi veneessä korkattiin vielä veneessä samppanjat.
Perjantaina 18. päivä veneemme kokka suuntasi kohti Tukholmaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin yhden maissa. Rantauduimme Vasamusemin vieressä olevaan Wasahamnin vierassatamaan, jota oli meille kehuttu keskeiseksi paikaksi. Sitä se olikin, mutta palvelu ja varustelutaso jättivät kyllä toivomisen varaa. Isossa vierassatamassa oli tunkkaiset ja ahtaat peseytymistilat ja vessoja oli yhteensä miehille ja naisille vain viisi. Joka kerta sai jonottaa, ja matka vessaan oli isolta laiturialueelta pitkä! Myös kaikki muu palvelu oli niukkaa, ja ruokakauppakin löytyi vasta keskustasta. Illalla teimme pitkän kävelyn ja kiersimme mm. Kaknäsin tornin.
Reissun ainoa epäonninen illallinen syötiin veneessä, kun ICAsta ostetut pihvit osoittautuivat sitkeiksi.
Lauantaiaamun aloitimme eroottisella pläjäyksellä. Sataman vieressä olevassa Sprit Museumissa oli Swedish Sin –näyttely. Pieni, mutta kiinnostavalla tavalla koottu näyttely ruotsalaisesta erotiikasta ja sen maineesta maailmalla oli ihan hauskaa katsottavaa.
Iltapäivän vietimme kunnon turistien tavoin shoppaillen keskustassa ja joitakin löytöjä alennusmyynneistä teimmekin.
Illalla ei jaksettu enää kaupungin humuun lähteä, joten päädyimme Vasamuseumin vieressä olevaan Josefina-nimiseen ravintolakompleksiin, jossa on ruokaravintolan lisäksi myös yökerho. Paikka on todella tyylikäs ja palvelu tasokasta, ruokakin maistui leppeässä kesäillassa kauniita ihmisiä ihaillessa. Yökerhotunneille emme sentään jaksaneet, vaan vetäydyimme keikkuvaan sviittimme.
Aamulle teimme tuttuun tapaan reilun 10 kilometrin kävelylenkkimme, kävimme kurkkaamassa satama-alueella olevan vanhojen veneiden näyttelyn ja ehdimme vielä vieressä olevaan Abba-museoon. Ajan vähyyden vuoksi emme ottaneet kuulokkeita mukaan, mutta Abba-sukupolven kasvatille museo on ilman kuulokkeitakin kiva kokemus. Suosittelen!

Kolmen maissa jätimme Tukholman ja lähdimme ajamaan kohti Mälaren-järveä. Slussenin sululla kului aikaa lähes tunti, kun jouduimme odottamaan sight seeing- venettä, mutta onneksi aurinko paistoi eikä pitkähihaista tarvinnut vetäistä päälle.
Ajelimme rauhassa Mälarenia pitkin kohti Södertäljeä, jonne saavuimme illansuussa ohitettuamme toisen sulun. Södertäljen vierassatama on melko pieni, mutta hyvätasoinen ja suht edullinen. Saunaa ei ollut, mutta suihkut ja vessat olivat siistit ja niitä oli riittävästi.
Södertäljessäkin sai aamulla ostaa veneeseen tuoreet sämpylät, Tukholmassahan sellaisesta oli turha haaveillakaan.
Helteinen keli sen kun jatkui, kun läksimme Södertäljestä kohti Nynäshamnia, tuttu paikka meille edelliskesästä, kun läksimme sieltä lautalla Gotlantiin. Jo silloin ajattelimme, että tähän satamaan olisi kiva tulla omalla veneellä, ja siellä sitä sitten oltiinkin.
Viihdyimme Nynäshamnissa kaksi yötä, vierassatama oli ehkä paras tällä reissulla käymistä paikoistamme, palvelu oli hyvää ja ripeää, satamapalvelut toimivat, kylppäritiloissa on sauna ja tiloja siivotaan säännöllisesti. Sen lisäksi Nynäshamnin satamassa on useampi ihana pieni ravintola ja savustamo, josta myydään tuoretta kalaa, äyriäisiä ja muita ihania ruokatuotteita. Kaupungin keskusta on kivenheiton päässä satamasta, ja sieltä löysimme hyvin varustetun ruokakaupan (gluteenittomia tuotteitakin oli kiitettävästi) ja Systembolagetin, jossa täydensimme kuohuviini- ja olutvarastojamme.
Kävelylenkkimme Nynäshamnissa suuntautui kaupunkilaisten suosimalle virkistysalueelle, joka on pitkä kallioniemi täynnä pieniä suojaisia auringonotto- ja piknikpaikkoja. Sinne näyttivät paikalliset suunnistavan valtavine eväskoreineen. Me tyydyimme proteiinipatukoihin ja kupilliseen kahvia niemen kärjessä olevan majatalon pihassa.

Helle ei vieläkään hellittänyt, kun Nynäshamnin jälkeen kävimme tervehtimässä vanhaa Mikkelin ystäväämme ja hänen perhettään heidän kesäpaikassaan Gåsön saarella lähellä Tukholmaa. Gåsö on kivenheiton päässä Solsidanin kuvausmaisemista, mikä antoi vierailulla oman hauskan lisämausteen.
Isäntäväkemme helli meitä ihanilla ruoilla ja viineillä ja vietimme iloisen yhteisen illan. Kielivalikoimaan kuului suomen lisäksi englantia ja ruotsia. Tällä visiitillä meille valkeni myös ruotsalaisten tapa mökkeillä, joka poikkeaa melkoisesti suomalaisten tavasta oleilla lähinnä omissa oloissaan. Ainakin Gåsön väki tuntui olevan yhtä suurta perhettä, perheet viettävät huviloillaan koko kesän, eri-ikäiset ovat tekemisissä keskenään ja toisten luona piipahdetaan ilman sen virallista kutsumista.

Oli kuitenkin pikkuhiljaa aika siirtyä paluumatkalle. Aloitimme sen Vaxholmista, jonka ohi olimme tulomatkalla ajaneet ja joka näytti mereltä käsin kiinnostavalta. Emmekä pettyneet sielläkään, vierassatama ei ollut suuren suuri, mutta tilaa löytyi ja minua ilahdutti erityisesti Waxholm Hotelsin ravintolan menu, jossa ensimmäisen kerran löysin G(gluteeniton)-merkinnät ruokalistasta. Eikä ruokakaan hullumpaa ollut, lohi ja burgeri maistuivat hyviltä!
Aamulenkin jälkeen veneen avotilan mittari näytti jo + 60-astetta, ja saunamaisissa tunnelmissa läksimme jatkamaan matkaa kohti Maarianhaminaa.
Sinne saavuimme illansuussa ja varsinainen kaupunkiin tutustuminen alkoi vasta lauantaiaamuna. Jyrki oli bongannut rallikisat kaupungin ulkopuolella ja suuntasi sinne. Minä puolestani vuokrasin rannalta fillarin ja pyörin ympäri kaupunkia hikipäissäni. Lämmin ja leppeä keli nimittäin jatkui edelleen ja pieni, viehättävä kaupunki tuli nähtyä monelta kolkalta.
Rallimiehen kotiuduttua teimme vielä pienen kaupunkikävelyn ja menimme sitten syömään hotelli Arkipelagin terassille. Sinne joutui vähän jonottamaan, mutta tarjoilu pelasi yllättävänkin nopeasti. Salaatit maistuivat helteisen päivän jälkeen molemmille.
Emme jääneet silläkään kertaa yökerhoon, mutta unet jäivät silti lyhyiksi, sillä naapuriveneen seurue ei ymmärtänyt laiturietikettiä ja valvotti kovaäänisellä puheellaan meitä pitkälle aamuyöhön. Vierassatama oli muuten ihan ok, ei jäänyt mieleen mitään erityisen huonoa jos ei mitään mieleen painuvaakaan. Saunaa ei ollut.
Sellainen löytyi sen sijaan Ahvenenmaalta Lapposta, jonne ei alun perin pitänyt mennä mutta jonne päädyimme, kun Kumlingenin satama ei tuntunut kutsuvalta. Lappo oli iloinen yllätys, pieni ja todella kaunis saari ja hyvätasoinen vierassatama. Myös ruoka oli sataman pienessä ravintolassa todella maukasta ja hinta-laatusuhde kohdillaan.
Jyrki katsoi formulat ravintolan isolta screeniltä ja sen päätteeksi tehtiin perinteinen lenkkimme, joka tällä kertaa kulki saaren luontopolkua pitkin. Maisemat kallioilta olivat huikeat ja näimmepä polulla kyynkin, joka makasi keskellä polkua pää pystyssä.
Yö oli hikinen, sillä pikku hyttimme oli siinä vaiheessa helteitä jo varsin lämmin.
Lappoosta lähdettäessä keulapotkurilla olisi ollut käyttöä, sillä tuuli painoi ikävästi venettä vinoon. Asiaa ei suinkaan parantanut se, että naapuriveneiden miehistöt seurasivat tilannetta kiinnostuneina ja huutelivat välillä että noista tilanteista ne avioerot yleensä alkavat. No, me selvisimme kuitenkin tilanteesta kunnialla.

Lappoon jälkeen ajelimme Korppooseen Korpoströmin saaristokeskukseen, jonne tulimme sateen saattamana. Pikkumastosta riisuttiin Ahvenanmaan vieraslippu ja teimme pienen kävelyn lähiympäristössä. Itse keskuksessa on ravintolan ja pienen näyttelytilan lisäksi kokoustiloja ja vieressä Itämeren tutkimukseen keskittyvä pieni tutkimuskeskus.
Saunan jälkeen totesimme vieraslaiturin täyttyneen suomenruotsalaisista, jotka olivat lähteneet matkaan isolla porukalla. Epäluuloisena mulkoilin isoa porukkaa ja aavistelin jo levotonta yötä, mutta seurue oli sivistynyttä ja osasi ottaa huomioon muut laiturille asettuneet.
Korpoströmin ravintola näytti olevan ihan ok, mutta päädyimme silti syömään omat makkarat ja salaatit veneessä. Sauna oli hyvä ja ainakin naisten puolella sai saunoa rauhassa.
Aamulenkin jälkeen jatkoimme sitten matkaa Kasnäsiin, joka on iso ja huonosti opastettu satama. Landasimme ensin privaattipuolelle, josta jouduimme siirtämään veneen uudestaan vieraspaikoille. Sähkötolpista vain osa toimi ja iltasaunaan mentäessä totesimme sekä naisten että miesten saunojen olevan kylmät.
Kasnäsin paviljongissa oli kuitenkin hyvä ruoka ja rannassa hyvin varusteltu kauppa, joten ihan pieleen ei mennyt sekään valinta.

Edellisellä merireissullamme olimme yrittäneet päästä Jussarön majakkasaarelle, mutta silloin pieni laituri oli ihan täysi. Nyt läksimme matkaan ajoissa ja saimmekin hyvän paikan saksalaispurjeveneen vierestä. Jussaröllä on mielenkiintoinen historia, ja saaressa on ollut muun muassa kaivostoimintaa ja se on toiminut myös rajavartiolaitoksen merivartioasema. Kiertelimme saaren polkuja ja ihmettelimme ainutlaatuisten maisemien lisäksi autioituneita taloja ja kaivosrakennuksia.
Iltaolusilla istuessamme sataman isäntä tuli juttelemaan ja viihtyi pitkän tovin kanssamme. Kuulimme kiinnostavia tarinoita sekä itse saaresta että yrittäjyyden haasteista. Aamulla kiipesimme vielä Merivartioston torniin ihailemaan sieltä aukeavia upeita maisemia.
Jussarön sauna oli palanut, joten ainoa pesumahdollisuus oli meri ja veneen suihku. Huussit olivat vähän epäsiistit, mutta epäkohdat kompensoituivat hienoilla maisemilla ja hyvällä palvelulla.

Viimeinen etappimme ennen takaisinpaluuta oli Porkkala, joka oli tuttu paikka entuudestaan. Sataman kesäpojat yllättivät laiskuudessaan, kaikki tieto piti heistä nyhtämällä nyhtää, mutta lopulta saatiin asiat selviksi. Illallinen syötiin ravintola Bryggassa, ja rapukakku oli todella herkullista, Myös Jyrkin nyhtöpossu oli hyvä valinta.
Saunaankin päästiin illan päätteeksi ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen (sielläkin kiuas oli pois päältä) saatiin jopa löylytkin.

Perjantaina 1. päivä elokuuta ajettiin sitten melko tuulisessa mutta edelleen aurinkoisessa kelissä takaisin Helsinkiin. Vene nostettiin trailerille Puotilassa ja me joimme lähtökahvit Puotilan rantabaarissa.
Olo oli haikea, matka oli onnistunut ja ehdittiin nähdä paljon uusia ja kauniita paikkoja. Tuulet olivat suotuisat, aurinko helli meitä ja vanha vene kesti hyvin matkan rasitukset. Myös pitkään palvellut jääkaappimme piti pintansa varsin hyvin, vain yhden leikkelepaketin jouduimme heittämään pois.
Mitä ensi kesänä, Tallinnaan tekisi mieli, mutta katsotaan sitä sitten.

Venereissun teki Tiina