Strasbourg avaa eurooppalaisuutta

Pitäisikö EU-parlamentin ylipäätään kokoontua kerran kuussa Strasbourgissa vai pysyä koko ajan Brysselissä? Siitä jaksetaan vääntää uudelleen ja uudelleen. Jos joku minulta kysyisi, niin Ranskan Strasbourgiin voisi puolestani siirtää enemmänkin  EU-hallintoa Brysselistä.

Brysselissä olen käynyt lukemattomia kertoa työ- ja opintomatkoilla vuosien varrella ja täytyy sanoa, että kun ei nappaa niin ei nappaa. Yleensä reissut ovat kuitenkin ajoittuneet huonolle kelille, joten ehkä mieli muuttuisi kauniilla kesäkelillä hivenen.

Strasbourgissa olen ollut kaksi kertaa työn sävyttämillä reissuilla. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin puolen viikon ajan Strasbourgissa sijaitsevien eurooppalaisten instituutioiden toimintaan syksyllä 2006. Uudelleen olin kaupungissä lokakuussa 2013.

Rakkaalla lapsella on kaksi nimeä. Eurooppalaisten suurvaltojen nahistelut ovat jättäneet kaupungin milloin Saksan puolelle (Strassburg) ja milloin Ranskan (Strasbourg).

Monen mutkan kautta perille

Strasbourgiin ei ole aivan yhtä vaivatonta reissata kuin moneen muuhun eurooppalaisten instituutioiden kotikaupunkiin (Luxemburgista on muuten oma tarinansa toisaalla tätä maatkablogia). Oma kakkosreissuni alkoi 20.10. herätyksellä 4.15 Helsingin ydinkeskustassa. Finnairin lentokenttäbussit alkavat kulkea viideltä, joten niistä sitten ensimmäiseen. Bussikuskille mutisin jotain ensimmäisistä aamuvirkuista ja matkalaisiin kuului sattumoisin myös HS:n entinen päätoimittaja Janne Virkkunen.

Lentoni oli Lufthansalla, joka lähtee nykyään 1. terminaalista (Finnair ja sen yhteistyölentoyhtiöt operoivat terminaalista 2). Aamupalaa pääsee syömään kaikessa rauhassa siihen aikaan ykkösterminaalin pääravintolan looseissa, eikä vessajonoakaan ole. Vain shoppailumahdollisuudet ovat suppeammat kuin naapuriterminaalissa. Lento lähti 7.40, ja reissun aikana tarjoiluna oli pieni lämmin sämpylä ja juoma.

Frankfurtissa lento tuli A-terminaaliin, mistä pitää selvittää tiensä Strasbourgiin kulkevalle bussille.  Käytännössä reitti vaatii ainakin tarkkuutta viittojen lukemisessa eli ensin on köpötettävä käytävää vasemmalle, mentävä sitten hissillä alas B-terminaaliin, sitten pitkiä liukuportaita alas, uudelleen hissillä ja tällä kertaa 2. kerrokseen. Sieltä kohti Ausgang-kylttiä, vielä yhdet rullaportaa alas laukkujen noutopisteeseen ja aulasta tullin kautta ulos ja seuraavan aulan tuntumasta löytyvätkin sitten bussit ulko-oven vierestä vasemmalta kyltin Strassbourg/Lufthansa-alta. Kulkemiseen kannattaa varata puolisen tuntia, ellei halua tehdä ostoksia matkan varrella tai pysähdellä hiukopalalle.

Bussivaihtoehto oli kaikkineen helppo. Paluumatkalla pysäkki löytyy rautatieaseman lähistöltä valtatien varrelta lippurivistön jälkeen. Kollega kertoi omaa tarinaansa siitä, miten hän matkasi junilla ja sai jännittää koko matkan, ehtiikö ajoissa lennolle. Kun junat olivat myöhässä, häntä opastettiin vaihtamaan junaa eri paikoissa ja käänteitä riitti.

Bussimatka Frankfurtista Ranskan rajalle on noin 60 kilometriä ja Saksan puolella reitin etenemistä pystyy seuraamaan bussin monitoreista. Syksyisessä maalaismaisemassa odotteli korjuuta maissia, kvinoa (jos oikein tunnistin), kaalia ja sokerijuurikkaita. Saksan puolella pelloilla näkyi lähinnä vain hevosia, Ranskan puolella myös nautoja ja muita tuotantoeläimiä.

Historia näkyy ja kuuluu

Strasbourgin ydinkeskustan maamerkki on katedraali. Sen historia ulottuu pakanoiden palvontapaikkaan saakka. Vuosisatojen aikana tulipalot ovat tuhonneet pyhätön monta kertaa. Tulopäivänäni meneillään oli Ruandan kansanmurhaan liittynyt messu, jossa soitti nuorten bändi, nuori tyttö piti saarnan ja mukana oli suuri joukko piispoja. Katolinen kirkkokin päivittää olemustaan.

Strasbourg tunnetaan muun muassa kaupunkina, jossa Gutenberg keksi kirjapainotaidon ja kaupungissa ilmestyi ensimmäinen paperilehti, jolla oli tilaajia. Sen omistaja muuten pyysi suojelua, ettei lehden uutisia kopioida muualle ja tämän katsotaan olevan tekijänoikeuksien syntytarina.

Erasmus Rotterdamilainen vaikutti kaupungissa 1515 aikoihin, saksalainen runoilija Schiller kävi usein ja säveltäjä Mozart haki inspiraatiota. Nykyään Strasbourgiin vetävät väkeä etenkin EU-parlamentti ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Matkailijan on varsin helppoa liikkua kaupungissa. Modernit raitiovaunut alkoivat liikennöidä 2004 ja niiden suurista ikkunapinnoista avautuu hienosti arkkitehtoonisesti monimuotoinen kaupunki.

Historialliset nimet tulevat tutuiksi, kun hyppää katedraaliaukion läheltä lähteviin nähtävyysvesibusseihin. Niiden palveluihin kuuluu laaja valikoima eri selostuskieliä, muttei kuitenkaan suoma ja lapsille on oma seikkailutyylinen selostus. Nimiä ja tapahtumia tipahtelee niin nopeaan tahtiin, että tarkkana saa olla. Vesibussiajelu on perusteellinen ja sillä pääsee toisessa suunnassa aina EU-rakennusten korttelille saakka ja toisessa päässä käydään kääntymässä Petit France -alueella, josta löytyy iltaravintoloita.

Vesibussiajelun jälkeen voi suunnistaa vaikka samaista kanavanvartta pitkin Petit Franceen syömään vaikkapa perinteikästä saksalaista spetzli-annosta (kotitekoista pastaa) takuukermaisine kastikkeineen.  Perinneruoka-annoksia löytyy myös katedraaliaukion varrelta. Kylmällä kelillä voi vetää vaikka lihapataa, jossa on useita lihalajeja. Maultaan pata muistuttaa meikäläistä karjalanpaistia. Strasbourgissa lihaa ei pihistellä. Nimikkosalaattikin sisältää vain lihoja, joten kannattaa lukea myös ruoka-annoksen nimen alla oleva erittely, ettei tule yllätyksiä. Kaupunkia ympäröivä Alsace on kuuluisa viinimaakunta, joten viinejä voi katsella sillä silmällä myös tuliaisiksi.

Petit France on valokuvaajan paratiisi varsinkin kauniilla kelillä. Kalastajien muinaiselle asuinalueelle pääsee myös vesibussin kyydissä. Jännää on istuksia veneessä, kun suluilla ihmisiä parveilee molemmin puolin ihmettelemässä. Tarinat kertovat siitä, kuinka pyykkärit pesivät hienoston pyykkejä ylävirrassa ja niitä piti nappailla suluilta, jos pääsivät huuhteluvaiheessa karkailemaan. Osin puurakenteiset rakennukset kätkevät nykyään moderneja asuntoja ja melkoisen joukon erilaisia kuppiloita ja ravintoloita. Illalla tunnelmallinen alue on ruokailijoiden suosiossa.

Historiallinen museo antaa perspektiiviä kaupungin historiaan. Siellä oppii vikkeläkin kävijäkin, kuinka jopa ruotsalaiset ovat sotineet aikoinaan alueella Habsburgeja vastaan ja valloittaneet Alsacen 1630-luvun alussa, kunnes 1680-luvulla ranskalaiset vyöryivät taas joukkoineen kaupunkiin. Strasbourg oli tuohon aikaan merkittävä linnoituskaupunki, jolla oli hyvin poikkeuksellisesti jopa oma perustuslaki, yliopisto  sekä paljon erilaisia etuoikeuksia. Protestanttinen usko oli tuohon aikaan vallitseva.

Kaupunki tunnettiin muun muassa keraamisten tiilien valmistuksesta. Tiiliin poltettiin kuvia historiallisista tapahtumista ja merkkihenkilöistä aina roomalaisista jumalista lähtien. Kuvioista ja tarinoista niiden takana löytyi puheenaiheita takkatulen loimotuksessa iltaisin. Kaupungissa tehtailtiin myös miekkoja ja metsästysaseita. Tamperelaisille tuttu nimi Klingenthal liittyy paikalliseen asetehtaaseen. Virallisesti ainakin yläluokka puhui ranskaa ja tavallinen väki saksaa.

Jos kintut kestävät niin EU-instituutioiden alueelle kävelee puolessa tunnissa. Toisella puolen jokea voi samalla käydä kurkistamassa yliopiston päärakennusta ja huikeita arkkitehtuurikokeiluja. Kävelyretken päätteeksi voi kurkistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kuulumisiin. Nykyään tuomioistuimen edessä voi joutua todistamaan erilaisia mediaspektaakkeleita ja mielenosoituksia. Omina vierailupäivinäni mieltään osoitti muun muassa romanialainen junakonduktööri, joka koki kansallisella tasolla tehdyn eläkeratkaisun epäreiluksi. Joen rannalla on myös telttaleirejä, joilla tuodaan omaa asiaa esille.

Joen toisella puolen lähellä EU-parlamenttia pitää päämajaansa ARTE-kanava, joka tuottaa kansallisten tv-yhtiöiden kanssa yhteistyössä ranskalaisia ja saksalaisia laatuohjelmia.  ARTE tuottaa kaivattua laatua eurooppalaiseen tuotantoon ja lisää moniarvoisuutta. Seuraavalla kerralla täytyy testata, kuinka helposti vierailu onnistuisi.

Majoitusta kannattaa vertailla

Strasbourgin rautatieaseman lähistöllä on valtava määrä hotelleja ja paikan päällä toimii isojen kansainvälisten ketjuhotellien paikkoja. Olen aiemmin yöpynyt vanhassa perinteikkäässä hotellissa kaupungin pohjoispuolella.

Tällä reissulla hotellini Victoria Garden sijaitsi rautatieaseman lähistöllä Les Halles -kauppakeskusta vastapäätä. Hotellin sijainti on ihanteellinen ja hinta hyvin edullinen, mutta muuta positiivista paikasta on vaikea sitten sanoakaan. Hotellin käytävät olivat ainakin syksylolä 2013 järkyttävän likaisia. Myös huoneeni kokolattiamatto oli kokenut niin monenlaista draamaa läikistä päätellen, ettei lattialla tehnyt mieli kävellä sukkasillaan. Sisustukseen kuului minikeittiö, joten hotellia varmaankin käytetään pidempiinkin oleskeluihin. Hotellista olisi saanut erillishintaan aamupalaa, mutta söin mieluummin kaupungilla. Junaradan läheisyys tuo oman taustahumunsa. Ikkunat voi pitää auki, jollei ole kovin meluherkkää tyyppiä. Vieressä on saman hotellin apartment-rakennus, joka on aulasta päätelleen eri tasoa.

Hotellin vastaanoton väen asenne vaihteli vuorossa olevan ihmisen ja hänen kielitaitonsa mukaan, mikä on aika tyypillistä ranskankielisissä maissa. Siinä kun toinen lupasi, että lähtöpäivänä laukun voi jättää vastaanoton takana sijaitsevaan huoneeseen, toinen olisi tunkenut sen avoimena olevaan vartioimattomaan säilytystilaan aulan viereen. Siivoaja tuli pontevasti aamukymmeneltä koputtelemaan, että koska asukas häviää huoneesta. Check out tässä hotellissa on lähtöpäivänä yhdeltätoista. Mielenkiintoista oli myös, että tulopäivänä kahdelta ei ollut ainuttakaan huonetta vapaana, vaan kävelin jalat rakoille reppu selässä. Laitoin hotellin siisteystasosta palautetta, kun sitä erikseen verkon välityksellä kysyttiin. Mitään vastausta en kuitenkaan saanut.

Paluumatkalle minulla ei ollut bussilippua, mutta bussikuskilta löytyy nimilista matkalaisista. Paluulennolle ei pystynyt vahvistamaan paikkaa netissä etukäteen. Kentällä oli aikaa reilut pari tuntia, mutta sielläkään ei automaatilla varaus enää onnistunut. Deskillä ystävällinen saksalaismimmi sanoi, että täydeltä näyttää koneella, mutta hänpä soittaa portille suoraan ja varmistelee tilannetta. Lopputulema oli, että sain paikan ykkösluokasta. Virkailija vielä huuteli perään, että nyt menet sitten suorinta tietä loungeen syömään ilmaiseksi ja pakkohan neuvosta oli ottaa vaarin.

Strasbourgin hintataso ei aiheuta suomalaiselle yllätyksiä juuri suuntaan kuin toiseenkaan. Yhdeksällä eurolla saa lounaan kuin lounaan.  Täytetyt letut ovat hintansa väärti ja aamiaista varten löytyy täytettyjä patonkeja sekä erilaisia makeita herkkuja. Tuliaisiksi voi ostaa vaikka paikallisia valkosipulinippuja tai ranskankielisiä humoristisia minikokoisia katuviittoja. Ranskalaisten pitkät lounassiestat muistuttavat mukavasti mieleen, että kaipa sitä voisi kotimaassakin joskus istuksia lounasaikaan kaikessa rauhassa samoin kuin Strasbourgissa kanavien varrella.

Matkan tarkoituksena oli syventyä EU-parlamentin toimintaan muutaman päivän ajan ja tavoite kyllä täyttyikin. Huippuhetki oli, kun kuuluisa ihmisoikeusaktivisti ja oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi sai Saharov-palkintonsa 23 vuoden viiveellä. Puheessaan hän korosti EU:n merkitystä myös oman maansa Myanmarin demokratiakehityksessä. Arvokkuuden, turvan ja ihmisoikeuksien pitäisi olla syntymäoikeuksia myös muualla kuin EU-maissa. Strasbourg tarjosi tuollekin ainutlaatuiselle hetkelle juhlavat puitteet.

Reissussa kävi Päivi

#strasbourg #ranska #euparlamentti #artekanava #EU