Joulun viettoa ja hyvää ruokaa Koh Samuilla

Elämäni ensimmäinen joulu ulkomailla toteutui, kun päätimme lasten kanssa viettää joulua yhdessä Thaimaassa, Koh Samuin saarella. Nuoret lähtivät matkaan kukin hieman eri aikaan ja minä lensin viimeisenä. Matkaan lähdin jouluaatonaattona. Reitti kulki Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta Koh Samuille ja aikataulun mukaan olisin perillä aattoaamuna klo 9.30.

Vähän taisi olla matka jännitystä ilmassa, kun uni maistui edellisyönä huonosti, ja puoli kolmesta lähtien kurkin jo kelloa. Kentällä olin heti puoli viiden jälkeen aamulla.
Lento Amsterdamiin oli aikataulussa, joten Schipholissakin jäi hyvin aikaa juoda kahvit ja nauttia lasi viiniä loman alun kunniaksi. Jatkotsekkaus Kuala Lumpurista Koh Samuille sen sijaan ei onnistunut, mikä toi lisäjännitystä jatkolennolle. Aikaa vaihtoon oli Kuala Lumpurissa vajaat kaksi tuntia, mikä ei ole pitkällä matkalla ja isoilla kentillä paljon.
Amsterdam-Kuala Lumpur –välille olin ostanut itselleni normaalia paremman istumapaikan (160 euroa), enemmän jalkatilaa ja enemmän kaltevuutta selkänojassa, olihan kyseessä kuitenkin 12 tunnin lento. Investointi kannatti ja matka sujui mukavasti.

Kuala Lumpurin kentältä etsin ensi töikseni transfer-tiskin. Tovin jouduin odottelemaan, koneet olivat epäkunnossa ja minulle kirjoitettiin boarding pass -kortti käsin. Portilla sentään passi vaihdettiin sähköiseen ja menomatkan viimeinen lento saattoi alkaa.
Perillä ihanan helteisellä Koh Samuin saarella oltiin aikataulussa ja tropiikin kuumuudesta pääsin nauttimaan välittömästi, kun seisottiin reilu tunti passijonossa ulkoilmassa. Tulevan vuokraisäntämme etukäteen tilaama taksi odotti kuitenkin minua kärsivällisesti ja puolen tunnin automatkan jälkeen olimme perillä Villa Lamaissa, joka sijaitsi korkealla kukkulalla Lamai Beachin eteläpuolella.

Olin vuokrannut talon airbnb:n kautta ja vuokraisäntä Marco oli minua tullessani vastassa. Jonkin ajan päästä pihaan pärähtivät matkaseuralaiseni, omat lapset ja pari heidän ystäväänsä. Vähän myöhemmin meille tuotiin kolme skootteria ja kuusi kypärää. Joulunvietto saattoi alkaa.
Talo oli ihastuttava, kaksikerroksinen kolmen makuuhuoneen ja kolmen kylppärin kokoinen kivitalo. Samanlaisia taloja oli kaikkiaan viisi, ja kokonaisuutta yhdisti tilava piha ja uima-allas. Maksoin kahdeksasta yöstä 1480 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen hinta. Talo oli erittäin hyvin varusteltu, ilmastoitu ja se siivottiin kahdesti viikon aikana. (https://www.airbnb.fi/rooms/6506598)

Ensimmäinen tehtävä nuorten kanssa oli luonnollisesti ruoan etsiminen. Päräytimme skoottereilla Lamai Beachille ja söimme perusthairavintolassa perusthaiannokset. Ihailimme meren maininkeja ja nautimme!
Paluumatkalla kävimme kaupungin isoimmassa Metro-ruokakaupassa ostamassa aamiaistarpeet. Jouluillan ohjelmaan kuului levyraati, jonka aikana alkoi sataa. Emme jaksaneet lähteä sateessa hakemaan ruokaa, joten kaivoimme jääkaapista kananmunia, juustoa, leipää ja hedelmiä. Onneksi olimme ostaneet myös viinipullon ja olutta. Siinä meidän jouluillallinen!
Seuraavana aamuna heräsimme vastoin sääennustetta ihanaan auringopaisteeseen. Aamupäivä kului uima-altaalla. Iltapäivällä hyppäsimme uudestaan skoottereiden selkään ja läksimme ajamaan kohti saaren pohjoispäätä.
Pysähdyimme turistien suosimassa Fisherman’s Villagessa ja jatkoimme saaren isoimman Buddha-patsaan Big Buddhan luo. Meillä naisilla oli tietenkin liian paljastavat vaatteet mutta ei hätää. Aukiolta löytyi vaatetanko, jossa roikkui aamutakin näköisiä kaapuja. Niihin pukeutuneina kävimme ihailemassa Big Buddhaa lähempää.
http://www.kosamui.com/bophut/fishermans-village.htm
http://www.kosamui.com/big-buddha-beach/big-buddha-temple.htm

Joulupäivän illallinen Tandoori-ravintolassa Lamai Beachilla oli täysosuma. Ruoka oli herkullista ja edullista, myös aika tulista. Illallisella ja sen jälkeen jokainen sai vuorollaan kertoa, mikä oli ollut vuodessa parasta ja mitä odottaa tulevalta vuodelta. Oli ilo kuulla, että kaikilla oli ollut takana hyvä vuosi ja tulevaan vuoteen lähdettiin odottavin ja positiivisin mielin.
https://www.facebook.com/Tandoori-Nights-172108822948434/

Tapaninpäivän lähdimme etsimään vesiputouksia, joita saarella oli useampia. Ensimmäinen putous oli vaatimattomampi, mutta sitten löytyi etsimämme, iso ja huikea putous, jonka juurella saattoi uida. Nuoriso pulikoi, minä tyydyin seuraamaan tilannetta rannalta.
http://www.kosamui.com/attractions/namuang-waterfall.htm

Kotiin palattuamme huilasimme ja ryhdyimme miettimään illallispaikkaa. Päädyimme Second Nature –ravintolaan, jossa söimme länsimaalaisittain pastaa, hampurilaisia, minä kanaa. Erinomaista ja turvallista länkkäriruokaa.
http://www.second-nature-samui.com/

Tiistai oli rantapäivä, menimme Lamai Beachille. Minä kävin jalkahieronnassa, nuoriso nautiskeli rannalla ja kävi vähän shoppailemassa. Lounasta söimme yhdessä rannalla. Iltapäivä sujui levätessä ja illalliselle pääsimme muutaman säätämisen jälkeen Romantic Bamboo – ravintolaan, jonka italialaisen omistajan suosituksesta enemmistö päätyi jälleen pastaan. Gluteenitonta pastaa ei ollut, joten minä valitsin lounaan tapaan thai-annoksen – enkä pettynyt.
http://www.facebook.com/Romantic-Bamboo-in-Lamai-to-ko-Samui-394514640669266/

Keskiviikkopäivä meni rennosti altaalla, hieronnassa, kävelyllä.
Illalliselle menimme ravintola KobThai -ravintolaan, joka sijaitsi hieman Lamai Beachin keskustasta sivussa. Keskellä ravintolaa oli kahluuallas ja jokaisen pöydän yläpuolella oli oma katos. Omistaja oli ranskalainen herra, joka tervehti vieraita henkilökohtaisesti, ruoka jälleen kerran maistuvaa thaimaalaista.
http://www.facebook.com/KobThaiRestaurant

Torstaina päätimme tehdä retken viereiseen Koh Phanganin saarella, joka oli Villelle tuttu aiemmilta reissuilta.
Ajoimme skoottereilla Fishermans Villageen ja ostimme liput lauttaan. Päästyämme satamaan huomasimme, että muutama muukin oli lähdössä saarelle. Suoraan sanottuna ihmisiä oli todella paljon ja aikamme seisoskeltuamme totesimme, että lautta ei todellakaan ollut aikataulussa ja että oleskeluaika saarella jäisi hyvin lyhyeksi. Hetken tuumailtuamme päätimme jättää saariretken väliin ja palasimme takaisin Fishermans Villageen. Söimme lounaan hyvin vaatimattomassa thairavintolassa. Ruoka oli jälleen kerran loistavaa, hintaa viiden hengen lounaalla tuli yhteensä noin 10 euroa.

Lounaan jälkeen läksimme paluumatkalle viidakon läpi. Jännittävimmät hetket koettiin todella jyrkässä ylämäessä, jossa tyttöjen skootteri hyytyi ja oli vähällä kaatua. Veljien avustuksella päästiin jatkamaan matkaa ja matkan varrella nähtiin upeita maisemia. Suosittelen tällaista omatoimiretkeä, viidakossa saa ajella rauhassa ja saa tuntuman Aasian ’villiin’ luontoon.
Illallispaikaksi valikoitui jo tuttu Tandoor-ravintola Lamai Beachilla. Tuttu tarjoilija otti meidät iloisesti vastaan eikä ruoka pettänyt tälläkään kertaa. Myös ruoan mausteisuus oli kohdallaan.

Perjantai oli pilvisempi ja tuulisempi mutta edelleen lämmin päivä. Päivä kului mukavasti lomatouhuissa, osa kävi hieronnassa, osa ajelulla ja kävelyllä. Uima-allas oli ahkerassa käytössä, kuten muinakin päivinä.
Illalliselle menimme Tropicana-ravintolaan Lamai Beachin keskustaan. Valintaan vaikutti se, että vuokrahuvilamme ja Tropicanan omistaja oli sama mies, joten saimme 10 prosentin alennuksen ravintolan ruoista ja juomista. Muut ottivat pizzaa, myös Ville, joka huonojen kokemusten vuoksi yleensä välttää pizzaa Aasiassa. Minä sain gluteenittoman simpukkapastan. Hyvältä maistui ja bonuksena saatiin vielä jutustella mukavia ravintolan isännän kanssa.
http://samui.samuiweb.net/tropicana-italian-restaurant-pizzeria/

Illan päätteeksi nuoret menivät katsomaan thai-nyrkkeilyä, jossa kuulemma mätkittiin oikein kunnolla. Minä vetäydyin nukkumaan.

Viimeinen päivä valkeni vastoin säätiedotuksia aurinkoisena ja lämpimänä, kuten kaikki muutkin päivät. Lounaspaikaksi Konsta oli löytänyt meille Imchai-ravintolan, vähän syrjässä Lamain keskustasta. Jälleen kerran saimme nauttia herkullista thai-ruokaa!
http://www.facebook.com/ImchaiThaiFoodLamaiBeach/

Iltapäivällä pakkailtiin, laiskoteltiin ja valmistauduttiin uuden vuoden iltaan. Ville oli käynyt varaamassa meille tutusta Kob-ravintolasta pöydän yhdeksäksi. Sinne menimme taksilla, koska skootterit oli jo luovutettu pois.
Muut söivät taattua thaita, mutta Konsta kokeili tällä kertaa kalaa. Uutta vuotta menimme vastaanottamaan rannalle, jonne oli kerääntynyt runsaasti väkeä ja jossa näimme puolen yön aikaan ilotulituksen. Luultavasti tavallista vaatimattomampi, olihan kuninkaan kuolemasta kulunut vasta muutama kuukausi.
Hyvissä ajoin ennen yhtä palasimme kotiin nukkumaan. Minä heräsin puoli kuudelta ja kyyti tuli hakemaan seitsemältä. Sitä ennen hyvästeltiin Marcon kanssa. Nuorten lähtö oli vasta kympin aikoihin, ja vähän haikein mielin jätin rakkaat nuoreni nukkumaan.
Saavuin kentälle puoli kahdeksan aikoihin ja ilokseni sain paikan kahdeksalta Bangkokiin lähtevästä koneesta. Alun perin minulle oli paikka 9.55 lähtevään koneeseen. Vaihtoaika Amsterdamin koneeseen piteni tunnista kolmeen tuntiin, mikä oli yksinomaan hyvä asia.
Kotimatka Koh Samui – Bangkok –Amsterdam –Helsinki sujui mukavasti ja kotona Kalliossa olin puoli yhden aikoihin.

Havaintoja:
Tämä oli tekemistäni matkoista yksi parhaimpia eikä vähiten matkaseuran ansiosta. Nuorekkaat ja rennot matkakumppanini tekivät matkasta helpon ja stressittömän.
Meille oli tärkeää kiireetön yhdessäolo ja hyvä ruoka ja ne tavoitteet saavutettiin. Ravintoloita etsittiin ahkerasti Tripadvisorin avulla ja taisimme onnistua käymään TOP 10 –listan melko tarkkaan läpi. Yhtään pettymystä ei tullut, kasvissyöjille löytyi runsaasti vaihtoehtoja eikä gluteenittomuuskaan ollut ongelma.
Skootterit (jotka itse asiassa olivat kevytmoottoripyöriä) aiheuttivat minulle pientä sydämentykytystä. Liikenne on aika vilkasta ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen otti aikansa. Itse olin tosin kyytiläisenä ja kuski oli luotettava, mutta silti välillä vähän hirvitti. Siitä huolimatta, skootteri on ehdottomasti helpoin tapa liikkua ja tutustua saareen.
Säiden suhteen olimme onnenkantamoisia. Ennen ja jälkeen vierailumme Samuin saari kärsi rankkasateista ja tulvista, mutta meidän lomamme aikana sadetta tuli vain muutaman kerran ja tiet pysyivät kuivina.

Samuin saarella joulua vietti Tiina ja nuoriso

Keski-ikäisten naisten kommelluksia Toscanassa

Jokavuotinen kahden naisen kaupunkiretkemme suuntautui tänä vuonna Firenzeen. Lensimme sinne Milanon kautta ja loppumatkan kuljimme junalla. Yöpyminen oli varattu airbnb:n kautta. Reissu oli mahtava ja näkemistä riitti. Perinteisen matkakertomuksen sijaan tällä kertaa yhteenveto matkan aikana sattuneista kommelluksista.

1. Väärinkäsitys majapaikkaan tullessa

Olimme varanneet Firenzestä kolmeksi yöksi airbnb:n kautta pienen huoneiston läheltä keskustaa. Asunto oli nelikerroksisen asuintalon ylin kerros. Laitoin isännällemme Marcolle junasta viestin ja ilmoitin tuloaikamme. Hän kuittasi olevansa paikalla.
Saapuessamme talon kohdalle ulko-ovi oli lukossa emmekä tienneet mitä ovikelloa olisi pitänyt soittaa eikä koputuksiin vastattu. Ketään ei näkynyt eikä Marco vastannut puhelimeen, joten jäimme odottelemaan.
Pian paikalle tuli vanhempi herrasmies kantaen muovisäkkiä. Hän avasi meille oven, hymyili kohteliaasti ja tervehti meitä. Arvelimme että hän saattaisi olla Marco ja menimme hänen perässään sisään. Herra oli edelleen kohtelias ja avasi porraskäytävässä olevan oven, jonka takaa johtivat kiviportaat kellariin. Katselin niitä hieman kauhistuneena; olin kuvitellut vuokranneeni kattohuoneiston, mutta olinkohan erehtynyt ja varannut vahingossa kellarikerroksen huoneen? Rohkeasti kuitenkin yritimme lähteä seuraamaan herraa, joka sitten kääntyi ympäri ja sanoi: ”You are not with me.” Olimme saaneet pakit roskakuskilta.
Peräännyimme ja hetken odoteltuamme Marco saapui paikalle ja johdatti meitä yläkerroksiin, josta löytyi viehättävä, tosin hieman viileä huoneistomme.

2. Sähköt kadoksissa

Matkapäivän jälkeisenä aamuna heräsimme varhain ja ryhdyimme jo ennen puolta seitsemää aamupalan laittoon. Ystävätär oli suihkussa ja minä pikkukeittiössä, kun huoneisto yhtäkkiä pimeni; sähköt olivat katkenneet. Soitto Marcolle (noin 6.30) mutta hän ei vastannut. Hamuilimme pimeässä (ystävätär läpimärkänä) huoneistossa kännyköiden valossa ja etsimme sähkökaappia, jota ei löytynyt. Menimme rappukäytävään, jossa valot toimivat. Naapurihuoneiston oven raosta näkyi valoa, joten ongelma oli siis vain meillä – ja naapurissa joku hereillä.
Ystävätär alkoi koputella ensin hieman varovasti, sitten lujempaa naapurin ovea ja lopulta huuteli: ”Open the door!” (olihan kyseessä hätätapaus). Lopulta oven avasi nuori nainen, joka myös oli airbnb-asukas eikä luonnollisesti osannut auttaa.
Palasimme takaisin ja kahvihammasta alkoi jo kolottaa pahasti. Päätimme mennä uudestaan koputtelemaan naapurin ovea, tällä kertaa vedenkeitin mukana – josko naapuri antaisi meidän lainata hänen huoneistossaan olevaa pistoketta. Taas pari koputusta ja vähän kovempaa open the door –huutelua, mutta tällä kertaa ovi pysyi visusti kiinni.
Onneksi huomasimme että rappukäytävässä oli yksi pistoke. Lämmitimme kahviveden käytävällä ja saimme aamukahvit. Kananmunat söimme lähes raakoina, muuten aamiainen toimi lähes täydellisesti.
Lähetimme Marcolle useita teksti- ja ääniviestejä ja lähdimme päivän retkillemme. Aamupäivällä tuli kuittaus, vuokraisäntämme oli käynyt korjaamassa ongelman.
Ihan näin helpolla emme kuitenkaan päässeet, sillä sähköt katkesivat samana iltana kotiin palattuamme. Sillä kertaa saimme Marcon nopeammin kiinni ja hän näytti meille sähkökaapin (tosi pieni ja huomaamaton) paikan. Meistä tuli lopultakin sähkön suhteen omavaraisia.

3. Kännykkä katoaa
Ehdimme Firenzen reissullamme myös tehdä pienen retken Pisaan ja tietenkin halusimme kiivetä kaupungin kuuluisaan kaltevaan torniin. Lippumyymälä sijaitsi erillisessä rakennuksessa aukion reunalla ja sinne piti myös jättää tornivierailun ajaksi käsilaukut.
Palattuamme haimme laukut ja läksimme etsimään lounaspaikkaa. Halusin vielä ottaa kuvan aukiosta ja hamusin kännykkää laukustani. Se ei ollut siellä! Kaadoin koko laukun sisällön maahan, mutta kännykkää ei näkynyt. Ystävätär jäi odottamaan, kun minä lähdin päätä pahkaa juoksemaan takaisin kohti lippumyymälää. Sain aikaan jonkinlaista hämmennystä rynnätessäni sisään ja huutaessani kovaan ääneen hädissäni: ”I left my phone here.” Lipputiskille sitä ei oltu palautettu, mutta ystävällinen lipunmyyjä sanoi soittavansa minun numerooni. Siellä vastasi ystävätär!
Hänkin oli ehtinyt soittaa minulle ja puhelimeen oli vastannut amerikkalainen herra. Hän oli löytänyt puhelimeni ja yrittänyt huutaa peräämme, mutta emmehän me olleet kuulleet mitään. Herra oli perheineen vielä aukiolla puhelimen soidessa. Ystävätär oli lähtenyt juoksemaan häntä kohti huutaen koko ajan puhelimeen: ”Dont’ shut the phone, I’m coming, I’m waving, I have blond hair!” Tuntomerkit olivat riittävän selkeät, sillä ystävätär ja herra olivat löytäneet toisensa. Puhelimeni – ja minä – olimme pelastuneet!
Kuohuviini maistui tämän jälkeen erityisen hyvältä!

Muutoin matkamme meni sujuvasti ja ehdimme nähdä paljon, kävellä kymmeniä kilometrejä, löytää ihania ruokapaikkoja ja ihastua Toscanan maisemiin. Ja kommelluksien ansiosta reissulla piisasi myös paljon ylimääräistä naurua.

Kännyköineen Toscanan reissulta palasi Tiina