Etelä-Koreaa ihmettelemässä konferenssireissulla

Featured image

Soulissa mers-kesänä

Kesäkuussa 2015 mers-virus muutti elämää Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa, mutta satunnaiselle matkailijalle se tarkoitti vain erityishuomiota ja erikoistarjouksia.

Ensimmäisenä Soulissa herätti hämmennystä vihreys.  Paikalliset kertoivat, että olympialaisia varten kaupunki oli kokenut perusteellisen kasvojenkohennuksen ja samalla vihertynyt. Pienikin maakaistale keskikaupungilla näytti olevan ruoantuotannossa. Jopa kauppakujien betonisissa puistonpenkeissä oli poteroita, joissa kasvoi vaikka yksittäinen kaali tai salaatti.

Mers-virus sulki kesäkuussa laajan joukon kouluja ja karkotti ison osan ihmisistä kaduilta etenkin Gangnamin kaupunginosassa, missä tautitapauksia tiedettiin hoidettavan paikallisessa sairaalassa. Samsung Medical Center -nimisessä maan kärkilaitoksena pidetyssä sairaalassa käy paljon ihmisiä myös maan muilta alueilta ja heidän mukanaan virus levisi edelleen. Korealaiset kertoivat tapana olevan, että sairaalassa olevaa sukulaista käydään tapaamassa suurella joukolla. Kansalaiset raivostuivat, kun hallinto ei nimennyt sairaaloita, joissa virustartuntoja saaneita hoidettiin. Heinäkuun lopussa mers-epidemian raportoitiin olevan ohi, kun uusia tartuntoja ei enää tullut. Tutkijoiden mukaan uusien virusten ”hautomoja” ovat torit, joilla kaupitellaan eläviä lintuja ja lihantuotantoon koiria kasvattavat farmit.

Käytännössä mers karkotti matkailijat ja autioitti kaupat ja ravintolat. Olen ymmärtänyt, että korealaiset ovat aina ystävällisiä, mutta koin matkailijana saavani kyllä erityishuomiota mersin takia. Jopa taksikuskit jättivät käyntikorttejaan ja pyysivät kylään, ravintolat tarjoutuivat tekemään erikoisannoksia ja tinkimättäkin hinnat tippuilivat kaupassa kuin kaupassa tai tarjolla oli kylkiäisiä.

Käsien desinfiointiaineita oli tarjolla ilmaiseksi joka puolella ja opastauluissa neuvottiin pesemään käsiä. Kaduilla näki jonkin verran kasvomaskeja ihmisillä, mutta niiden käyttöön liittyi epäilyksiä eli haluaako ihminen suojella muita mahdolliselta flunssaltaan vai haluaako suojautua itse. Matkani aikana paikallinen media paheksui maskien käyttäjiä paniikin lietsojina ja todisteli, ettei maskeista ole oikeasti hyötyä viruksen torppaamisessa. Yhdellä konferenssilounaalla söimme puisiin lounaslaatikoihin laitettua sushi-lounasta. Vieressäni istui korealaismies maski naamallaan, koska hän oli jo lopettanut ruokailun. Sitten hän otti maskin pois, aivasteli antaumuksella myös minun lounaslaatikkoni päälle ja veti sitten maskin takaisin.

Erikoisia matkakohteita

Cheong Gye Cheon on joki, joka ennallistettiin kaupungin keskustassa 2006 mennessä. Nyt siellä on vilkasta yöelämää ja vilpoisaa kävellä kuumemmallakin kelillä pilvenpiirtäjien kuvastuessa veteen. Nuoret parit ottavat ilon irti kuhertelupaikasta.

Taannoisesta hittibiisistäkin tutun Gangnam-gun kaupunginosassa sijaitsevan suuren konferenssikeskuksen Coexin alakerrassa näytti olevan pieni akvaario, joten poikkesin hellepäivänä sinne viilentymään. Lippuluukulla alkoi säpinä, minua tuli kättelemään paikan johtaja ja meistä ilmestyi ottamaan yhteiskuvia kaksi valokuvaajaa. Some-aikana on aika karua, jollei ole tuoretta raportoitavaa kävijöistä.Minulle kerrottiin, että olin puolenpäivän aikoihin toinen asiakas siellä ja sain siitä hyvästä pienen merilehmä-pehmolelun. Akvaariossa oli valtavassa vesitankissa kolme merilehmää lennätettynä Afrikasta osana lajin suojelukampanjaa.

Käppäilin siis ylellisessä yksinäisyydessä tilasta toiseen. Käytännössä akvaario oli suurin ja lajeiltaan valtavin, missä olen ikinä ollut. Afrikalla, Aasialla, Amazonasilla oli loppumattoman suuret osiot. Vietettyäni kellarikerroksessa mielestäni jo ties kuinka kauan pistäydyin vessassa ja kun siinä vieressä oli exit-kyltti niin jäin pohtimaan nousua aurinkoon. Mutta eipäs onnistunutkaan, kun vastassa oli innokas henkilökunnan jäsen kertomassa, että olin nähnyt vasta puolet, hän tarjoutui ottamaan minusta kuvan ja ohjasi eteenpäin. Akvaariossa oli myös opetuksellinen puoli ja siellä muun muassa kasvatettiin meduusoja, joita löytyy korealaisruokien ruokalistoilta jelly fish -nimellä. Akvaarion kotisivu englanniksi: http://www.coexaqua.com/index_eng.asp

Ostoshoukutuksia piisaa

Coexin kauppakeskusosio on täynnä maailman merkkejä, korealaisia ruokapaikkoja ja myös Lotte Tax Free -myymälä, jonka ginseng-tuotteita paikalliset suosittelivat. Tosin ginsengiä löytää pienistä kauppakeskuksista ja kauppakujiltakin osana teetä, kauneudenhoitotuotteita, karkkeja ja vaikka mitä. Ilmeisesti paikallisten mielestä ginseng-juuren pitäisi olla oikeaoppisesti vähintään viisi vuotta vanhaa ja käsitelty tietyllä tavalla ennen kuin paikalliset pitävät sitä arvossaan. Ginsengin arvostus liittyy sen virkistäviin ominaisuuksiin ja juuresta löytyy tarinaa myös virallisilta matkailusivuilta: http://english.visitkorea.or.kr/enu/SH/SH_EN_7_3_1_3.jsp

Korealainen kauneudenhoito kasvonaamioineen näyttää kehittyneen myös huippuunsa. Lentokentältä ostin kasvonaamioita, joissa oli hevosenrasvaa (luulin sen ensin olleen jonkin yrtin nimi), kultaa ja ginseng-juurta. Moni matkalainen innostuu hävittämään jetlagia korealaisessa kylpylässä ja saa siinä samalla kunnon hieronnan. Korealaista kosmetiikkaa suositellaan tuliaisiksi. Myös erilaiset käsintehdyt paperituotteet ja musiikki-instrumentit voivat olla hienoja lahjoja.

Korealaiset arkivaatteet ovat varsin mukavan näköisiä ja vilpoisia, joten niitä ja hattuja kannattaa katsella kauppabasaareista. Kaupanteko on muutenkin hivenen erilaista. Käväisin jopa tavaratalossa, jonka yksi kerros oli täynnä turkiksia ja nahkatuotteita. Vaatekerrokset oli jaoteltu värien mukaan eli yhdessä kerroksessa oli vain mustaa, valkoista, sinistä ja muistaakseni beigeä.

Yksi matkailuihmisten keksimistä valteista oli antaa turistien pukeutua perinnepukuihin ja otatuttaa itsestään kuvia (hanbok-puvuista tämän linkin takana: https://en.wikipedia.org/wiki/Hanbok). Kuvausta tarjotaan niin tapahtumissa kuin matkailutoimistojen pisteissäkin. Jos käytti kuva-automaattia, voi lähetyttää kuvat suoraan omaan sähköpostiinsa kotiin. Perinnepuvuista voi ostaa myös taidokkaasti tehtyjä kääntökortteja.

Kaupungin keskustan nähtävyyksiin voi tutustua bussiretkellä, jolla voi hypätä kyydistä missä haluaa ja jatkaa taas matkaa halutessaan. Retkillä tulevat erilaiset temppelit ja monumentit tutuiksi, vaikkei niiden ympärillä välttämättä ole kovinkaan paljon avointa tilaa. Historiallisia paikkoja löytyy sieltä täältä täyteen rakennettua modernia kaupunkia. Kuninkaiden kukkula Gangnamissa kelpaa lenkkeilykohteeksi, jos alkaa tulla ikävä puita: http://tour.gangnam.go.kr/tour/seonjeongneung/

Uskontojen sulatusuuni

Soulissa uskonnot elävät sulassa sovussa keskenään. Paikalliset sanovat uskontojen suosion olevan kasvussa. Yksi tähän liittyvistä trendeistä on se, että kokonaiset suvut tai kylät kääntyvät kristinuskoon. Kristinuskoon liitetään ajatuksia siitä, että se saa bisnekset luistamaan. Yoido Full Gospel Church jäi mahtavuudessaan mieleen. Pääsimme sinne pienellä porukalla melkoisen suostuttelun jälkeen vilkaisemaan paikallisen naispastorin opastuksella eli paikka ei ole aina auki. Esittelyvideo kertoo lisää 800 000 jäsenen seurakunnasta, joka on listattu jopa Guinessin ennätysten kirjaan ja messuista lähetetään suoria lähetyksiä ympäri maailmaa: https://www.youtube.com/watch?v=MMa-6AD5an8

Buddhalaisuus elää uudenlaista kukoistuskauttaan Soulissa ja Coexin vieressä on yksi suurimmista temppeleistä, Bongeunsa Temple (http://asiaenglish.visitkorea.or.kr/ena/SI/SI_EN_3_1_1_1.jsp?cid=313159), jossa riittää nähtävää satunnaisemmallekin kulkijalle ja hyvällä tuurilla voi nauttia kupillisen teetä vilpoisassa majassa.

Vanhaan korealaiseen perinteeseen kuuluvat shamaanit, jotka ovat yleensä naisia. Minulle oli kerrottu, että shamaanien yhteystiedoista pidetään kansioita hotellien vastaanotoissa. Sain siellä vinoa hymyilyä osakseni ja tiedon, että ehkä kukkuloilla sijaitsevan vaellusreitin varrella voisi olla shamaaneja, mutta valtio ei halua pitää traditiota enää yllä.

Kyselin sitten oppaalta, jolla oli ollut vuosikymmeniä suomalainen kirjekaveri, ja hän sitten neuvoikin, että kun olemme muutenkin menossa Korean Folk Villageen, niin siellä pitää vastaanottoaan yksi maan tunnetuimmista shamaaneista. Folk Village -paikkoihin on kerätty matkailijoiden helposti sulattamaan muotoon maaseutuun liittyvää perinnetietoa ja rakennuksia.

Opas löysikin sivummalta ystävällisen iäkkään naisen, joka piti shamaanin vastaanottoa. Hänellä oli buddhalainen alttari ja omia puutarhaprojekteja talon ympärillä. Terassille istuttiin risti-istuntaan, shamaanilla oli kiinankielinen paksu kirja, toisella kädellä hän teki muistiinpanoja ja kertoili rauhallisella äänellä tulkkina toimivalle oppaalle asioita. Mukanani ollut kollega meni aivan tiloihin, sillä kaikki puhuttu osui harvinaisen hyvin hänen elämäänsä, vaikkei tietäjä kysellyt minkäänlaisia taustatietoja tulijoilta. Varsin isolla riskillä hän meni suoraan asiaan kertoessaan ystäväpiirini kuulumisista, työelämästäni ja parisuhteestani, mutta hämmästyttävän tarkasti hän osui kohdilleen. Kolmas ryhmämme jäsen oli jo keski-ikään ehtinyt kiinalainen sinkkunainen ja hän sai kuulla varsinaiset madonluvut. Eikä paljon pehmeämpää kuultavaa saanut korealaisoppaammekaan. Hämmentävä kokemus.

Yhden konferenssi-illallisen pöytäseurueeseen kuului arvokkaan näköinen vanhempi herrasmies, joka hymyili rentoutuneen leveästi läpi illallisen kahden pr-ihmisensä keskellä puhumatta sanaakaan englantia. Seuraavan päivän lounaalle he toivottelivat tervetulleiksi erityisen lämpimästi. Herrasmies osoittautui itseoppineeksi laajan terveysklinikan johtajaksi. Hänen elämäntyönään on ollut vakuuttaa ihmisille, että jos kitarisat ja keuhkot ovat kunnossa, ihminen voi hyvin. Hän vakuutti parantaneensa perinteisen korealaisen lääketieteen keinoin tuhansia ihmisiä astmasta ja otti epäileväisten länsimaisten toimittajien kysymykset lähinnä iloisena vastaan. Varmistaakseen kysymysten virran hän lahjoitti parhaalle kysymykselle 300 dollaria, toiseksi parhaalle 200 ja kolmanneksi tulleelle 100 sitä varten, että voittajat voivat ostaa itselleen tuliaisia lentokentältä. Kysymysten arvottamista varten hänellä oli avustaja. Veikeä ja energiaa pursuava tuttavuus.

Terveellistä ruokaa

Eteläkorealainen keittiö on lyönyt maailmallakin itseään läpi terveellisenä ja kestävän kehityksen mukaisena vaihtoehtona. Vaikka korealaisten sanotaan rakastavan grillaamista ennen muuta, perinteisissä ruokalajeissa punaista lihaa käytetään vähän ja silloinkin usein sellaisista ruhonosista, joita suomalainen ei heti mieltäisi ravintola-annokseen. Sen sijaan tarjolla oli paljon merilevää, vihanneksia, salaatteja ja muita tunnetusti terveellisiä raaka-aineita.

Kävimme pienellä joukolla kaupungin lähiössä ns. wellness restaurant -paikassa syömässä. Pöydän keskellä oli kaasugrilli ja lihat voi valita ruokalistalta. Päädyimme uusiseelantilaiseen nautaan, mutta suluissa oli sana, joka ei auennut. Tarjoilija toi lihasuikaleet, pieni ne ja paistoi kaasugrillissä edessämme. Liha näytti varsin vaalealta ja maistui lähinnä porsaalta. Kysyin naapuripöydän nuorilta, joista toinen sanoi syöneensä vastaavaa annosta ensimmäistä kertaa, eikä hänkään innostunut siitä. Älypuhelimestä näyttivät naudan suolistoa ja päättelin, että kyse oli vatsalaukun lihaksista. Ekologista ja taloudellista. Tätä annosta lukuun ottamatta söisin koska tahansa mitä vain reissun aikana maistamaani ruokalajia ja varmaan tuohonkin tottuisi muutaman kerran jälkeen.

Korealaiseen, kuten kiinalaiseenkin, perinteiseen keittiöön on kuulunut myös koiranliha. Ruoaksi kasvatetaan erityisiä lihakoirarotuja ja farmien kasvatusolot sekä koirien teurastus hirttämällä ovat saaneet eläinsuojelijat raivoihinsa. Paikallisten mukaan koiranlihaa syövät enää vain vanhat ihmiset kesäisin ja keittoruokana. He uskovat, että vikkelä ja energinen koira siirtää energiansa ruoan mukana ruokailijaan, jolla nivelet vetristyvät ja energiatasot nousevat. Myös tukielinleikkausten jälkeen vanhempi väki syö koiranlihaa. En tietääkseni nähnyt koiranlihaa yhdelläkään ruokalistalla. Varmuuden vuoksi muutaman kerran jopa varmistelimme porukalla, että eihän tässä vain ole ”hau hau” -lihaa.

Korealaista keittiötä esitteleviä vihkosia oli jaossa useita erilaisia matkailuneuvonnoissa. Yksi perusainesosa on kimchi eli hapatettu kaali, joka maistuu suomalaisesta varsin tutulta, vaikka haju onkin vahvempi. Korealaisnainen kertoi, että heillä on keittiössään jääkaappi erikseen kimchiä varten (resepti HS:n sivuilla: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1349749195018). Monen ruokalajin korealainen ateria on aikaa vievä ponnistus työssä käyvälle perheenäidille, joten usein perheelle tehdään vain yksi ruoka ja kimchiä on aina tarjolla.

Lounasruokana kaupungilla on tarjolla bulgogi-annoksia ja se ruokalaji jäikin yhtenä suosikkilistalleni. Korealaisia reseptejä löytyy englanniksi verkosta, tässä yksi sivusto: http://www.trifood.com/food.asp ja löytyypä Helsingistäkin aito korealainen ravintola Korea House Mariankadulta sekä useampia fuusiokeittiöön erikoistuneita, jotka tarjoavat myös korealaista ruokaa.

Naapurimaan kanssa tasaista kahinaa

Yksi suosituimmista retkistä vie Pohjois-Korean rajalle. Aina retkiä ei kuitenkaan toteuteta. Milloin syynä on jokin ulkopoliittinen kuviointi tai kesäkuussa syyksi mainittiin myös mers-virus. Meidänkin retkemme peruutettiin. Myöhemmin kuulin, että rajavyöhykkeellä oli vieraillut samalla viikolla Etelä-Korean yhdistymisministeri. Pinnan alla hierotaan yhdentymistä ilmeisesti molemmilla puolilla vakaammin aikein kuin mitä kansainvälinen uutisvirta antaa ymmärtää, että molemmilla on kovat piipussa, eikä niitä epäröidä käyttää.

Suomen suurlähettiläs, joka on kummankin maan suurlähettiläs, asetteli sanansa viisaasti eli hän ei sanonut, että yhdentyminen tapahtuisi ihan lähivuosina, mutta ei myöskään sanonut, ettei se voisi tapahtua. Korealaisten mukaan vanhemmille ihmisille yhdentymisellä olisi suuri symbolinenkin merkitys. Nuoret näyttävät suhtautuvat siihen enemmänkin suurena investointina. Nähtäväksi jää.

Muutenkin toisen maailman sodan kaiut näkyvät vielä korealaisessa arjessa pienelläkin reissulla olevalle. Sanomalehdissä kerrottiin kuvan kanssa, ketkä aikanaan japanilaisten miehityksen aikana seksiorjiksi vuosikausiksi kaappaamista naisista ovat kuolleet. Seksiorjat ovat avoin haava kahden maan väleissä ja Japanin virallista anteeksipyyntöä odotetaan edelleen tai ainakin siihen suuntaan pitäisi viitata.

Kaiken kaikkiaan Etelä-Korea jätti hyvin virkeän ja avoimen kuvan ainakin satunnaiselle vierailijalle. Luokkajakoon ei näin lyhyellä reissulla ehtinyt juuri törmätä. Toki mahtisuvut tuovat statusta jäsenilleen, minkä näki erilaisilla illallisillakin. Poliittisesti toisinajattelijoilla on edelleen varsin karut oltavat.

Sijainniltaan Etelä-Korea on hivenen kuin Suomi eli kahden mahtavan naapurin väliin puristuneena se yrittää sinnitellä globalisaation myllerryksessä. Yhteistä on myös ylipäätään vankkumaton usko teknologiseen tuotekehitykseen. Kummassakin maassa luotetaan ydinvoimaan ja sitä rakennetaan lisää.

Etelä-Korean teknologiateollisuus on pitänyt hyvin pintansa. Kävin Samsung Innovation Museumissa ja mieleen tuli, että miksei meillä voisi olla vaikkapa Koneella omaa innovaatiomuseota (tai kaipa Nokiankin historian varaan sellaisen voisi rakentaa).

Samsung näkyy monin teemoin katukuvassa. Yrityksen nimi näkyy jopa kiinteistöjen seinillä eli yritys omistaa kiinteistömassaa ja toimii todella monilla erilaisilla toimialoilla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Samsung_Group ). Museosta päätellen yrityksen tuotteilla voi pyörittää etänä suuren joukon tavallisen kotitalouden vempaimista ja yhtiön tuotteilla pääsee niin huuhtelemaan alapäänsä kuin pesemään vaatteensakin. Samsungilla on melkoisen villit visiot myös tulevaisuutta ajatellen. Toimittajaryhmälle kuitenkin vedettiin sama turistikierros kuin muillekin ja lopuksi napattiin ryhmäkuva, joka upotettiin lasikehyksiin ja toimitettiin vielä samana päivänä osallistujille.

Olin aikanaan Koneen järjestämällä kansainvälisellä toimittajaretkellä, jonka lounaalla laaja joukko organisaation korkeimman tason johtajia oli vastailemassa vapaamuotoisiin kysymyksiin. Samsung-museon oppailta ei yksilöllisiin kysymyksiin herunut ainuttakaan vastausta eikä edes ideaa siitä, mistä vastauksia olisi kannattanut kysellä eli on meillä toimintakulttuurissa selkeitä eroja.

Etelä-Koreassakin sanottiin olevan laman. Samaan aikaan pääkaupunki Soul kasvaa vauhdilla joka suuntaan. Ihmettelin oppaalle, että riisipeltoko tuossa lentokentän laitamilla on. Hän sanoi, että ei, siinä kuivatetaan lisämaata rakentamiselle merestä.

Etelä-Koreaa ihmetteli Päivi

#eteläkorea #soul #bulgogi #YoidoFullGospelChurch #coex #mersvirus