Moottoripyörällä kurviteillä Reinin laaksossa ja Hunsrückissä

Moottoripyörämatka Wuppertaliin, Reinin laaksoon, Hunsrückiin, Westerlandiin, Siegerlandiin ja Sauerlandin kautta Sollingiin

23.8.-30.8.2008

HAMPURI – BREMEN – MÜNSTER – SOLINGEN
23.8.2008
n.400 km

Matka sujui loppujen lopuksi hyvin. Aluksi lähtiessä perjantaina 23.8. kastuin ihan perin pohjin, sillä vettä tuli kuin aisaa Bremenistä eteenpäin. Ajettiin A1-moottoritietä kaatosateessa n. 4,5 tuntia ja mun Goretex-ajopuku eikä hanskat eivät enää pitäneet vettä ulkopuolella, vaan imuroivat sisäänpäin. Olin Münsterin kohdalla märkä kuin uitettu kissa ja vilukin tuli. Oltiin menossa kylään J:n ystäville Solingeniin (= Ruhrin aluetta). Jochen tuli meitä autolla vastaan n.60 kmennen määränpäätä Lichtendorfin Raststättelle ja minä pääsin kuivaan kyytiin. Olin ihan tönkkönä. Kerkesin jopa itkeäkin, kun ajattelin, että tämä on ihan hullun hommaa ajaa tällaisessa sateessa. Jürgen säilyi kuivana BMW:n vettä pitävän nahkapuvun ansiosta. Ajatella, että minunkin vehkeet maksaa liki 1000 euroa, eikä silti kestä moista sadetta…. Ajosaappaat olivat ainoat, jotka pysyi kuivina! Huh. huh. Olin sentään Suomessakin ollut motukalla sateessa, mutta pysynyt kuivana. No perillä piti sitten ottaa pari tuutinkia viluun ja tuskaan.

24.8.2008

Lauantaina oli Wuppertalissa lauluiltamat Jürgenin nuoruuden aikaisten ystävien kanssa. He kokoontuvat monta kertaa vuodessa laulamaan yhdessä. Kyseessä on ei-poliittinen nuorisoliike. Aina kitarat mukana ja harrastavat yhteislaulua.

Sunnuntaina käytiin makkaraperunoilla kuuluisassa motoristien kohtaamispaikassa, Cafe Hubraumissa, eli kahvila Kuutiotilavuudessa. Paikalla oli ainakin satakunta lähinnä kyykkypyörää ja muutama chopperi. Kahvilan ulkoseinustalla oli erikoisuutena pieni visiirien pesupaikka.

25.8.2008

SOLINGEN – LINZ AM RHEIN – BAD HÖNNINGEN – NEUWIED – KOBLENZ –  BOPPARD

Oltiin Solingenissa vielä maanantaihin asti, kun oli hiukka epävakaista keliä. Sitten jatkettiin Reinin jokilaaksoon, joka on pullollaan linnoja. Linnoja on joen oikealla ja vasemmalla rannalla ihan muutaman kilometrin välein. Erityisesti Koblenzin eteläpuolella on vanhoja linnoja ihan tukuttain. Maisemat ovat uljaita, sillä joen rannat ovat jylhiä. Me oltiin 2 yötä Boppardissa. Hotelliyöpyminen maksoi Hotel Sonnenscheinissa 60,-/vrk/2-h-huone sisältäen aamupalan.

Annoimme TomTom-navigaattorin viedä meitä mihin haluaa. Asetuksena oli lyhyin reitti.. Silloin navigaattori vie jopa metsäteille. On toi huvittavaa seurata, mihin tuo pieni vempele ihmistä oikein ajattaa. Välillä tuntuu, että tie loppuu kokonaan

26.8.2008

BOPPARD – LORELEY – BACHARACH – RHEINBÖLLEN – BUDENBACH – HORN – LAUBACH – EBSCHEID – GÖDENROTH – BELTHEIM – DORWEILER – MACKEN – BURGEN – BRODENBACH – BUCHHOLZ – BOPPARD
n.100 km

Käytiin Saksan kansallislegendan maisemissa, Loreleyn kalliojyrkänteellä St. Goarshausenissa. Loreleyhän oli tarukaunotar, joka houkutteli seireenilaulullaan laivoja tuolla kohdalla karille tai rantamatalikkoon. Olipa jyrkkä pudotus Loreleyn kalliolta alas joelle! Otin innolla valokuvia maisemista.

Lauttamatkat Reinin yli maksoivat 3,50 euroa kahdelta aikuiselta ja moottoripyörältä. Reinin voi ylittää ajoneuvon kanssa monesta kohtaa.

Bacharachissa on Stahldeckin linnassa hostelli. Linna on korkealla vuorella. Sitten jatkettiin ajoa Hunsrückin maisemissa. Hunsrück on kuuluisa TV-sarjasta ”Heimat”, eli Kotiseutu. Hunsrück on vuoristoinen ylänköalue Reinin ja Moselin välissä. Heimat-sarja kuvaa aluetta Saksan köyhimpänä ja takapajuisimpana seutuna ennen toista maailmansotaa, mutta nykyään siellä on kyliä kunnostettu ja kaikki näyttää yhtä siistiltä kuin muuallakin Saksassa. Ai että oli upeita ja mutkikkaita teitä sekä ihania peltoja vuorten rinteillä.

Jos lentää Ryan Airilla Tampereelta Frankfurt an Hahniin, on tuon alueen vieressä.

Myös Hunsrückissä, Dorweilerissa, on yksi Jürgenin lauluystävien kokoontumispaikka. Siellä porukka laulaa aina helluntaisin. Vieressä on ränsistynyt rauniolinna Burg Waldeck.

Burgenissa Moselin rannalla juotiin tosi laihat kahvit. Kuin värjättyä vettä. Tapahtuu harvoin Saksassa. Sitten ihailtiin Moselin maisemia Brodenbachin lähellä olevalta Hubertushöhen näköalapaikalta. Moselin rantatörmät eivät ole niin jylhiä kuin Reinin rannat.

27.8.2008

BOPPARD – BAD EMS – NASSAU – BIGGESEE
n.179 km

Keskiviikkona jatkettiin Boppardista Reinin yli lautalla kohti Bad Emsiä. Reittinä Nassau – Hömberg – Oberelbert – Montabaur – Wirges – Leuterod – Ewighausen – Freilingen – Hachenburg – Molzhain – Steineroth – Betzdorf – Siegen – Olpe – Biggesee (halusin käydä tuolla patojärvellä, sillä sinne tehtiin retki FIA:n Kölnin konferenssiviikolla  vuonna 2006) – Dumicke.

Ajettiin motoristikartan keltaisella tai valkoisella merkittyjä teitä (usein ne ovat Landesstrassen, eli osavaltion teitä). Ne ovat tosi hyviä vaihtoehtoja myös automatkailijoille. Niiden etu verrattuna Bundesstrasseihin, eli liittotasavallan tason (Saksan eri osavaltioita yhdistäviin) teihin on se, että Landesstrasseilla on paljon vähemmän liikennettä ja paikkakunnat, joiden läpi tiet kulkevat, ovat pieniä kyliä. Bundesstrasseilla liikkuu paljon rekkoja ja kauttakulkupaikkakunnat ovat usein isoja kaupunkeja. Landesstrasseilla saa välillä ajaa kuin Suomessa konsanaan, eli muita kulkijoita ei juuri näy. Lisäksi karttoihin keltaisella tai valkoisella merkityt tiet voivat olla yhtä hienoja kuin vihreällä maisemateiksi merkityt tiet. Karttoihin ei useinkaan ole merkitty näiden keltaisten tai valkoisten teiden numeroita, mutta niillä on helppo suunnistaa kylien nimien mukaan (kun on tarpeeksi tarkka kartta…).

Keskiviikon-torstain välinen yö majoituttiin Dumickessa, moottoripyörälehti TouringFahrerin, suosittelemassa Hotel Dumicketalissa. Olikin tasokas hotelli. Saatiin huone aamiaisineen yhdeksi yöksi pienen tinkimisen jälkeen 60 eurolla.

28.8.2008

DUMICKE – ALTENA – FINNENTROP
n.97 km

Torstaina tehtiin retki Altenaan. Ajettiin sinne moottoritietä A45. Baanalla oli ihmeen vähän liikennettä ja tiellä on huikeita siltoja. Laaksoja ja kyliä ylittävät korkeat sillat ovat enimmillään puolen kilometrin korkeudessa meren pinnan yläpuolella, eli ne ovat suunnilleen yhtä korkeita kuin Levi-tunturi.

Jürgen halusi tutustua Saksan vanhimpaan hostelliin, joka sijaitsee Altenan linnassa korkealla vuorella. Saksan hostellijärjestö DJH täyttää 100 vuotta vuonna 2009, joten Altenan linnahostelliin oli jo nyt sisustettu satavuotisjuhlan merkeissä retkeilymajan majoitussali sellaiseksi kuin se oli 1900-luvun alussa.

Saksassa on useita hostelleja, jotka sijaitsevat vanhoissa linnoissa, mm. Monschaussa ja Bacharachissa Stahleckin linnassa. Altena ja koko lähiseutu Lenne-joen varrella on vanhaa teollisuusaluetta. Lenne-joki on merkitty motoristikartalla näkemisen arvoiseksi, ei huippumaisemien, vaan vanhojen teollisuuskiinteistöjen vuoksi.

Torstaista perjantaihin yövyttiin Finnentropissa – melkein vain siitä syystä, että paikan nimi kalskahtaa suomalaiselta. Finne on saksaksi suomalainen… Hotel Cordes oli ihan tien varrella ja vastaanotossa komeili pieni Ruotsin lippu. Sanoin, että eikös tämä ole Finnentrop, eikä Schwedentrop, johon isäntä vastasi nauraen, että hänellä on ruotsalainen vaimo ja heillä on kesämökki Ruotsissa. Isäntä jopa puhui ruotsia. Kahden hengen huoneesta oli pyyntö 79 euroa, mutta kun aamulla valiteltiin, että suihkun viemäri on tukkeessa ja suihkusta tuli vain kylmää vettä, kunnes Jürgen hoksasi kytkeä veden kaasulämmittimen päälle, niin johan hinta tipahti 60 euroon.

29.8.2008

FINNENTROP – SCHMALLENBERG – WINTERBERG – 59964 KÜSTELBERG – KORBACH – 34454 BAD AROLSEN – HOFGEISMAR – OBERWESER – BODENFELDE – USLAR
n.245 km

Perjantaina ajettiin Sauerlandin vuoristoisia teitä. Serpentiinit ja huikeat maisemat ovat todellisia herkkuja motoristeille. Joitain kaksipyöräisiä olikin liikkeellä, vaikka oli tosi pilvistä ja sumuista. Me ajoimme Schmallenbergin kautta Winterbergille, joka on talviurheilukeskus. Siellä olimme pilven sisällä, näkyvyyttä ei ollut kuin pari metriä. Winterbergin jälkeen sää selkeni äkkiä. Sauerlandin kuuluisin vuorenhuippu on Kahler Asten,841 metriä meren pinnan yläpuolella.

Schmallenbergin jälkeen Niedersorpessa oli jännittävä taidegalleria tien poskessa. Taideteokset olivat isoja kuparista tai messingistä tehtyjä hyönteisiä, sammakoita tai lintuja. Täällä tosiaan voisi sanoa kuten vanhassa suomalaisvitsissä, että suurimmista itikoista kuivatetaan saunajakkaroita… Nimittäin gallerian pihalla olevat metalliset sääsket olivat monta kertaa saunajakkaran kokoisia. Taideteoksiin oli yhdistetty hienosti vesi. Vieressä virtasi kirkas puro ja pihalla oli monia suihkulähteitä. Paikka oli vaikuttava sen vuoksi, että se sijaitsee laakson pohjalla jylhien, suorastaan synkkien, metsien siimeksessä. Lisätietoa: www.klute-waldemai.de

Uljaat maisemat jatkuivat reitillä Küstelberg – Oberschledehorn – Lengefeld – Korbach – Bad Arolsen. Bad Arolsen vaikutti hyvinvoivalta ja sievältä kaupungilta. Kaupungissa on barokkilinna ja linnan edustalla komeilee keisari Wilhelm Suuren patsas. Matka jatkui reittiä Volksmarsen – Breuna – Hofgeismar. Viimeksi mainitusta jäi myös mukava vaikutelma. Sitten eteenpäin Friedrichsfeld – Gottsbürer – Gieselwerder – Oberweser. Bodenfeldessä käytin katsomassa Jürgenin sedän entistä talon paikkaa. Täällä Jürgen oli kesäisin leikkinyt naapurin lasten kanssa ja auttanut naapurin maanviljelijää hänen peltotöissään. Naapurin poika oli kotona ja juteltiin hänen kanssaan muistellen vanhoja aikoja 1950-luvulla.

Yökylään mentiin Jürgenin ystäville Uslariin. Tämäkin seutu on kumpuilevaa. Ei niin vuoristoista kuin Sauerland, mutta serpentiinejä täältäkin löytyy. Välillä meitä vastaan tulikin moottoripyöräletkoja. Metsä- ja mäkialueen nimi on Solling.

30.8.2008

USLAR – DASSEL – 31061 ALFELD – DIECKHOLZEN – HILDESHEIM- HAMPURI
n.263 km

Neuhausiin on vuoden 2000 Hannoverin Expo-näyttelyn merkeissä tehty kokonainen elämysmetsä (Erlebniswald), jossa on korkea maisema- ja säähavaintotorni, metsälaboratorio, satumetsä lapsille, puihin rakennettuja yömajoja jne. Tutustuttiin alueeseen ja kiivettiin torniin lauantaina.

Lauantaina ajeltiin sitten auringonpaisteessa kohti kotia, eli Hampuria. Eschershausen – Dassel – väli oli mahtava tie moottoripyöräilijälle. Tieosuus on pitkä ja kurvikas pätkä ilman asutusta. Jatkettiin matkaa Einbeck – Bundesstrasse 3 – Alfeld. Alfeldistä on hieno maisematie Hildesheimiin (Sibbessen ja Dieckholzenin kautta).

Hildesheimista tultiin haipakkaa A7-moottoritietä pitkin Hampuriin. Lauantai-iltana ei ollut paljon liikennettä kumpaankaan suuntaan. Auringonlasku oli huikea. Taivaanranta hehkui oranssina pitkän aikaa. Lüneburgin nummen kohdalla kukkivat kanervat tien varrella ja männyt tuoksuivat kuin kangasmetsässä Suomessa. Ihan kuin ei olisi ollut lainkaan autobaanalla. Oli hyvä tulla kotiin.

Bensiinin hinta vaihteli 1,42 – 1,53 euron välillä. Lämpötila oli päivisin yli 20 astetta ja öisinkin n. 16 astetta.

Ajettu matka yhteensä noin 1300 km.

Otsikon paikannimet ovat maantieteellisiä nimikkeitä, ei paikkakuntien nimiä.

Jutun kirjoitti Eila

Moottoripyörällä Wienistä Tallinnaan

13 vuorokautta, 2200 km >>> n. 170 km/vrk

Reitin etapit:

Wien (A) – Bratislava (ohitustie) (SK)  – Hlohovec (SK) – Partizanske (SK) – Bojnice (SK) – Martin (SK) – Limanowa (PL) – Nowy Wisnicz (PL) – Tarnow (PL) – Sandomierz (PL) – Lublin (PL) – Siemiatycze (PL) – Bialystok (PL) – Augustow (PL) – Berzniki (PL) – Ogrodniki (PL) – Lazdijai (LT) – Viesiejai (LT) – Leipalingis (LT) – Druskininkai (LT) – Trakai (LT) – Vilna (LT) – Utena (LT) – Kupiskis (LT) – Birzai (LT) – Bauska  (LV) – Rundale (Pilsrundale LV) – Jelgava (LV) – Jurmala (LV) – Riika (LV) – Sigulda (LV) – Cesis (LV) – Valmiera (LV) – Valka (LV) – Valga (EST) – Viljandi (EST) – Rapla (EST) – Tallinna (EST)

A = Itävalta

SK = Slovakia

PL = Puola

LT = Liettua

LV = Latvia

EST = Viro

Matkan sujuminen päivittäin:

6.6.2005

Tulin Wieniin junalla Budapestistä kansainvälisestä kokouksesta. Saavuin klo 18:40 ja Jürgen oli Westbahnhofin asemalla vastassa.

Majapaikka 16.-17.6.2005

Wien, Jugendherberge
Vienna-Brigittenau
Friedrich Engels Platz 24,
1200
Vienna, Austria
Tel: 43-1-332-82940
Fax: 43-1-330-8379
jgh.1200wien@chello.at

Siisti iso hostelli. 2-h-huoneessa oli suihku ja WC. Sängyt kerrossänkyjä.

17.6.2005

Ensimmäinen ajopäivä n. 300 km.

Helle! Bratislava ohitettiin, sitten kohti Trnavaa, Hlohovecia ja Topolcanya

Majapaikka 17.-18.6. Bojnicessä, Pension Bojnik,

hinta 25,- €/vrk/2-h-h sisältäen aamiaisen ja pysäköinnin.

Isäntä oli vanhempi herrasmies, joka kertoili elämästään ja Slovakian oloista ummet ja lammet. Isäntä oli ollut töissä Wienissä ja osasi siksi hyvin saksaa.

Sievä talo ja siistit tilat.
Iltaruokailu ja lasit viiniä Bojnicessä maksoi alle 12 euroa kahdelta hengeltä.

Bensiinin (95-okt.) hinta 37,50 SKK/l = 0,96 €

18.6.2005

Ajoa n. 280 km.

Helle jatkui.

Slovakian ja Puolan Tatralla on kauniita vuoristomaisemia, mutta aina välillä oli idyllisen pikkukylän liepeillä romahtanut vanha tehdas tai itäblokin ajan harmaa kerrostalokolossi.

Ajettiin Puolan rajan ylityksen jälkeen vain pieni matka päätietä, eli E77:ää, ja se riitti. Tie oli kamalan huonossa kunnossa ja liikennettä oli valtavasti. Suuntasimme oitis kartan keltaisille teille ja se on erittäin viisas teko Puolassa, jos haluaa ruuhkista eroon.

Suuntasimme kohti Bochniaa.

Majapaikka 18.-19.6.2005 Nowy Wisniczissä, Hotel Atlas.

Erittäin siisti saksalaisen gasthausin tyyppinen majatalo, jossa oli pihalla monta erilaista lisätilaa. Mm. kokonainen kesäravintola, grilli ja teltta isompia tapahtumia varten. Isäntä oli matkaillut paljon eri maissa, joten hän puhuu hyvin saksaa ja englantia.
35,- €/vrk/2-h-h

Nowy Wisniczissä on komea linna, joka on rakennettu alun perin jo 1300-luvulla.

Bensiinin hinta Puolassa 4,01-4,15 PLN/l = 0,97-1,00 €

19.6.2005

Matkamme jatkui ensin Bochniaan ja sieltä Tarnowiin.
Reitin varrella oli lukematon määrä maataloustuotteiden myyjiä tien varrella. Ostimme kirsikoita. andomierz on hieno vanha kaupunki, jonka vanha keskusta sijaitsee kukkulalla. Siellä oli käynnissä kesäfestivaalit ja kaupungilla oli mieletön ihmisvilinä. Hellettä edelleen.

Jatkoimme Lubliniin, jonne tahdoin ehdottomasti, sillä olimme ajaneet kaupungin halki vuonna 2001 ja jo silloin päätin, että tänne haluan uudestaan.

Kaupungissa on upea vanha keskusta ja terassiravintola olivat pullollaan ihmisiä. Kaupunki noudatti tyypillistä itäpuolen maiden kaavaa hotellien suhteen: keskustassa on pari neljän tai viiden tähden hienoa hotellia , mutta keskihintatason hotellit puuttuvat kokonaan. Etsimme melkoisen hetken helteessä, kunnes paikallinen motoristi auttoi meitä ja vei meidät 19.-20.6.2005 majapaikkaamme:

Motel Na Rogatceen.  Paikka löytyy Varsovaan suuntaan menevän tien varrelta, osoite on ul. Sielankowa 1, http://www.narogatce.pl

180,- PLN = n. 44 €/vrk/2-h-h, pysäköinti maksettava erikseen 20,- PLN.
Viihtyisä talo, ystävällinen henkilökunta ja talon ravintolassa maukasta ruokaa.

20.6.2005

Ajomatka n. 290 km.

Tie no 19 oli hyvässä kunnossa, paitsi Sitnon kohdalla (n. 180 km Bialystokiin) oli tietöitä ja hieman sen jälkeen oikein pahoja kulumisuria.

Bialystokissa haeskeltiin hotellia kauan. Tilanne oli tuttu, keskustassa oli pari kallista hotellia ja sitten muutama kahden tähden kulahtanut neuvostotyylinen hotelli. Vihdoin löysimme Hotel Trion, jossa vietettiin yö 20.-21.6. Hotel Triokin on vanha rakennus, mutta sitä on kunnostettu.

Osoite ul Hurtowa 3, www.trio.bialystok.pl

180,- PLN = n. 44 €/vrk/2-h-h, pysäköinti maksettava erikseen 20,- PLN. Hotellissa oli hyvä ruoka. Hinnat kohtuullisia, sillä pääruokien hinnat vaihtelivat välillä 6,15 – 8,00 euroa.

21.6.2005

Ajomatka n. 200 km. Kaunis kirkas kesäpäivä ja lämpöä n. +24 astetta. N. 5 km ennen Augustowia,  eli Augustowin kanavan kohdalla, on etelästä päin tultaessa vasemmalla vanha tummanruskea mylly, Stary Mlyn. Rakennuksessa on aittamaista majoitusta kahden hengen huoneessa 60 zlotyn kohtuuhintaan (n. 15 euroa) sekä maukkaita kalaruokia tarjoava ravintola.

Ogrodnikin-Lazdijain raja-asema oli hiljainen. Kumpaankaan suuntaan ei ollut kulkijoita. Rajanylityksen jälkeen oli muistutustaulu Liettuan uudesta tietullista paketti-, kuorma- ja linja-autoille.

Rajanylityksen jälkeen lähdimme pienemmille teille Liettuassa ja jouduimme ensimmäistä kertaa matkallamme todella pölyävälle hiekkatielle. Tien hiekka oli löysää, joten se on raskasta ajettavaa. Onneksi osuutta ei ollut kuin n. 20 kilometriä.

Druskininkai on vanha kylpyläkaupunki, joka jotenkin uinuu Ruususen unta. Kaupunki oli ihmeen tyhjä ja illalla vähätkin ihmiset häipyivät jonnekin. Kaikki ravintolat menivät kiinni viimeistään klo 23:00. Sen jälkeen kaupunki oli autio. Uusia hotelleita ja kylpylöitä kuitenkin rakennetaan kaiken aikaa, joten toivoa sopii, että niihin riittäisi tulijoita.

Meidän majapaikkamme 21.-22.6.2005 (joka oli Jürgenin mielestä koko matkamme paras majoitus):

Hotel Meduna,
Liepu str 2, Druskininkai
Tel.: +370 313 58033 Fax: +370 313 58034
E-Mail: meduna@stamita.lt
www.meduna.lt

130 LIT (n. 38 €)/2-h-huone sisältäen koko matkan parhaan aamiaisen upealla kattauksella, ja myös pysäköinnin. Tosi ystävällinen (vain) venäjää puhuva vastaanottovirkailija.
Illallinen kahdelle kaupungilla alle 10 euroa.

Bensiinin hinta Liettuassa 2,88 LIT/l = 0,83 €.

22.6.2005

Ajomatka 105 km (Druskininkai – Trakai).

Pidettiin pitkä paussi Gruto parkas –puistossa. Paikallinen yksityisyrittäjä perusti neuvostoajan patsaista kootun näyttelyn ja museon vuona 1998. Yleisölle se avattiin virallisesti 2001. Kannattaa käydä!

Trakai on kaupunkina melko ränsistynyt, mutta vetää matkailijoita hienon linnansa ansiosta. Linna on pienellä saarella järvessä kuten Olavinlinna konsanaan.

Majoituksemme 22.-23.6.2005:

Hotel Salas, Trakai
Maksoi 180 LIT (eli yli 52 €), eikä ollut missään nimessä hintansa väärtti. Aamiaiseen sisältyi vain yksi kuppi kahvia, kuivaa leipää ilman voita ja pieni kinkkumunakas.

Trakain kaupunki oli yhtä hiljainen kuin Druskininkaikin illalla klo 22 jälkeen.

23.6.2005

Päivän ajo Trakai – Vilna – Utena (n. 130 km).

Vilnassa oli hurjasti liikennettä, helle, eikä opasteista tietoakaan. Opasteina oli vain nuolimerkkejä, mutta nuolien ylä- tai alapuolella ei kerrottu, mihin nuolet johtavat. Harhailimme sekä ajaessamme kaupunkiin että sieltä ulos. Kaupungin vanha keskusta on käynnin arvoinen: Gediminasin aukio, Kolmen Ristin mäki, Yliopiston sisäpiha, Aamunkoiton portti, Pyhän Annan kirkko jne.

Utena on mukava pieni kaupunki, jonka lähettyvillä on useampi järvi.

Majapaikkamme 23.-24.6.2005:

Guest house/Sveciu namai ”UTRANA”,
Ausros street 36 A,
28146 Utena,
Tel. /fax -37+ 612 59468
utrana@takas.lt

2-h-huoneen hinta 120 LIT (n. 35 €) sisältäen maukkaan aamiaisen ja pysäköinnin (moottoripyörä oli suljetussa tallissa). Emäntä puhuu englantia ja venäjää.

Utenassa tavattiin majapaikkaa etsiessämme todella ystävällinen venäjää puhuva nuorimies, joka auttoi meitä niin paljon, että ajoi itse omalla autollaan pikkupoikansa kanssa majapaikkoihin ja tulkkasi meidän kysymyksiä. Kaveri ei huolinut mitään palkkiota, vaan halusi näin edistää Liettuan matkailua ja kertoi itse olleensa kerran Saksassa matkalla ja saaneensa siellä apua. Kyllä nykymaailmassakin on vielä ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.

24.-26.6.2005

Juhannusaatto! Ajettiin 24.6. reittiä Utena – Kupiskis – Birzai – Bauska – Jelgava – Jurmala (n. 270 km).

Hellesää jatkui. Juhannuksen, eli Jaanin, tai Januksen, vietto näytti suomalaistyyppiseltä. Paikoittain humalatila oli melkoinen ja nuoriso liikuskeli juomien kanssa raiteilla. Latvian rajatarkastaja Salociain rajanylityspaikalla oli kaikkein ystävällisin virkamies koko matkalla, sillä hän toivotti passit katsottuaan meidän tervetulleiksi Latviaan: ”Welcome to Latvia”.

Pilsrundale, eli Rundalen palatsi oli upea nähtävyys keskellä metsäaluetta. Entisen Kuurinmaan herttuan kesäasunto on kunnostettu museoksi. Palatsi sijaitsee n. 10 km Bauskasta länteen ja n. 40 km Jelgavasta kaakkoon. Rundalen on luonut kuuluisa arkkitehti Rastrelli, jonka luomuksia voi ihailla Pietarissakin. Palatsi edustaa barokki- ja rokokootyyliä.

Jurmalassa oli juhannuksena paljon matkailijoita, myös suomalaisia. Majoituimme 24.-26.6.2005 ”kissahotelliksi” nimittämäämme (sillä siellä tuoksahti kissan pissa, vaikkei nähty kuin yksi mirri hotellin ulkorappusilla) Hotel Zvaigsneen. Pienellä tinkauksella yöpymishinta todella tukevine aamiaisineen oli 23 LAT (n. 33 €)/vrk. Aamiainen oli kuin lounas, emäntä tarjoili jopa porsaan fileepihvejä aamupalana. Paikka oli boheemi ja me viihdyimme niin hyvin, että jäimme toiseksikin yöksi. Viihtymiseen vaikutti osaltaan se, että huoneessa oli parveke ja talo sijaitsi ihan rannan lähellä. Juhannuslauantaina tuli ukonilma ja ilma viileni. Kävin sitä ennen uimassa kuuluisalla Jurmalan rannalla, mutta mielestäni vesi oli likaista. Se oli tosi tummaa ja rannassa lainehti n. 10 metriä leveä vihreä levämatto. Kun kävin edellisen kerran vuonna 1992, koko ranta oli uimakiellossa, mutta lienee se on siitä jonkun verran puhdistunut.

Bensiinin hinta Latviassa  0,566 LAT/l = 0,81 €.

26.-28.6.2005

Kirkas, tuulinen päivä. Ajettiin ensi Riikaan, jossa oltiin vain vähän aikaa ja sitten lähdettiin suunnistamaan kohti Siguldaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Ulosajoviitoitus Riiasta oli yhtä puutteellista kuin Vilnastakin.

Sigulda on hieno kaupunki. Suomalais-ugrilainen liiviläisten kanssa on asuttanut Gauja-joen laaksoa jo 1000-luvulla. Sigulda on kuuluisa linnan raunioista ja jyrkillä rinteillä olevista luolista. Gauja-joen voi ylittää kaapelihissillä.

Poikkesimme myös vilkaisemassa Turaidan linnaa ja Cesiksen kaupunkia. Viimeksi mainitussa on linnasta rauniot jäljellä ja itse kaupunkikin kaipaisi remontointia.

Siispä yövyimme 2 yötä 26.-28.6.2005 Valmierassa,

Hotel ”Wolmar”
Terbatas 16a, Valmiera, LV – 4201, Latvia
+371 4207301
+371 4207305
www.wolmar.lv

2-h-huone 27 LAT (n. 39 €) sis. aamiaisen ja moottoripyörän pysäköinnin.

Valmiera on siisti ja kohtuullisen hyvin entisöity kaupunki Gauja-joen varrella. Turisteja ei näkynyt muualla kuin hotellissa, yhden yön yli nukkumassa. Me jäimme toiseksikin yöksi. Sää viileni ja lämpöä oli n. +20 astetta.€.

28.-30.6.2005

Viimeinen ajoetappi 28.6.: Valmiera – Valka – Valga – Viljandi – Türu – Rapla – Tallinna (n. 250 km).

Latvian ja Viron kesken jaettu rajakaupunki Valka-Valga oli melko ränsistynyt molemmin puolin rajaa. Sen sijaan Viljandi oli viehättävä samoin kuin Türukin. Rapla taas näytti jäänteeltä neuvostoajoilta. Päivällä oli kylmä tuuli ja saatiin koko matkan ensimmäinen lyhyt sadekuuro niskaamme. Jürgen sanoi, että Virossa liikenneopasteet ja –merkit on kaikista näkemistämme maista parhaiten pystytetty. Missään maassa emme törmänneet poliiseihin. Poliisipartioita näkyi vain harvakseltaan, eivätkä ne olleet sakottamassa, vaan lähinnä liikennettä tarkkailemassa. Liikenteessä oli merkillepantavaa, että kaikki pysähtyvät kuuliaisesti rautateiden tasoylikäytävien pakollisen pysähtymisen kohdalla. Tämä onkin viisasta, sillä mm. Virossa tämän laiminlyönnistä saa ankarat sakot.

Matkapäivämme olivat kaikki melko pitkiä, emmekä pysyneet lähestulkoonkaan Microsoft AutoRouten tahdissa, sillä pidimme aina pitkiä taukoja päivän mittaan. Majoituskyselyt jäivät siksi aina illansuuhun ja tiukinta oli Jurmalassa, koska oli juhannus ja paikka oli täynnä matkailijoita. Vain kalliita huoneita oli jäljellä, kunnes löysimme edellä mainitun ”kissahotellimme”.

Majoituksemme 28.-30.6.2005 Tallinnassa:

Scandic Hotel St. Barbara

Ensimmäinen yö maksoi 85 € ja toinen yö 80 €. Hinta sisälsi aamiaisen seisovasta pöydästä ja pysäköinnin suljetulla sisäpihalla.

Keskiviikkona 29.6. tutustuttiin Tallinnaan kävellen. Välillä satoi vettä, joten istuskelimme kahviloissa. Tallinnassa näkyy EU-turistien määrä. Esimerkiksi italialaisia oli joka kulmalla. Tallinnassa huomaa myös, että hinnat pyrkivät ylöspäin. Söimme herkullisen aterian n. 30 eurolla mustalaisravintola Marcelle–Romale Restoranissa.

30.6.2005

Minä palasin kotiin 10:15 Tallinna – Helsinki Nordic Jet Linellä ja Jürgen lähti 10:30 Finnjetillä kohti Rostockia.

Ihana loma oli ohi.

Jutun kirjoitti EILA