Leppoisa Ljubljana

Perinteisen kesäretkemme kohde kolmen aikuisen lapseni kanssa suuntautui tänä vuonna Slovenian Ljubljanaan. Kohde oli kaikille uusi, mutta hyvää oltiin kuultu monelta suunnalta.
Lensimme kaupunkiin Finnairin suoralla lennolla ja perillä Ljubljanassa oltiin iltakuuden aikoihin. Vaikka olen olevinani kokenut reissaaja, niin menin kentällä retkuun. Taksikyyti kentältä airbnb-kohteeseemme maksoi huikean ylihinnan, kun en etukäteen älynnyt kysyä hintaa. Tyhmyydestä sakotetaan.

Huoneistomme sijainti oli hyvä, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta modernissa valoisassa talossa. Tilaa oli neljälle hengelle riittävästi ja kämppä toimi koko reissun ajan mainiona tukikohtana. (www.airbnb.fi/rooms/14307181).

Ensimmäisen illan ainoa ohjelmanumero oli ruokailu, ja illallista lähdimme etsimään Ljubljanan keskustasta joen varrelta. Tripadvisorin opastamana päädyimme Most-ravintolaan, josta oli upea näkymä joen yli iltatorille ja Ljubljanan linnaan. (http://www.restavracija-most.si/index.php/en/).

Tarjoilija oli tehtäviensä tasolla ja osasi kertoa meille kasvis- ja gluteenittomat vaihtoehdot. Illan hämärtyessä söimme mainion illallisen, alkupalaksi sieni/juusto –lautasen ja pääruoaksi kahdelle vegapastaa ja kahdelle seafood -risottoa. Jälkkäriksi tilattu creme brylee oli täydellinen.
Tuloiltana olin ehtinyt käväistä kaupassa, joten aamulla nuorison nukkuessa keitin kahvit ja söin pienen aamiaisen huoneistomme terassilla. Aurinko paistoi, elämä tuntui hyvältä.
Nuorison herättyä lähdimme yhdessä kaupungille kahvilan etsintään. Vanha kunnon tripadvisor ohjasi meidät Le Petit Cafeseeen, josta löytyi ihania aamiaisvaihtoehtoja (munakkaita, voileipiä, croissanteja) ja hyvää kahvia. (www.lepetit.si)
Konsta lähti omille teilleen tapaamaan Ljubljanassa vaihdossa olevaa kaveriaan, me kolme läksimme kipuamaan Ljubljanan linnaa kohti. Ylhäällä kiersimme linnan ja kipusimme vielä linnan korkeimpaan torniin (perhelippu maksoi 19 e), ja ihailimme upeita maisemia. Linnan sisäpihan kahvilassa joimme kahvit ja palasimme melko jyrkkää mäkeä pitkin takaisin kaupunkiin.

Lounaspaikkamme lauantaina oli Aroma, jossa Villen vegelasagne oli paras osuma. Maijan lohisalaatti ok, minun seafood –salaattini öljyinen pettymys. Viini ja tunnelma oli hyvää. Lähipöytiin tilatut pizzat näyttivät hyviltä, joten luultavasti teimme ruoan suhteen hieman vääriä valintoja. (www.aroma-ljubljana.si).
Lyhyen ostoskierroksen jälkeen palasimme huilimaan kämpille. Iltariennoille kiersimme viereisen Tivoli-puiston kautta. Nimestään huolimatta mitään Tivolia ei puistossa ole, mutta sen sijaan paljon ihania nurmikoita ja erilaisia liikuntapaikkoja. Viikonloppuisin suosittu picnic-paikka.
Ennen illallista kävimme paikallisessa skyscraperissa (peräti 12 kerrosta!) drinksuilla. Paikka oli tupaten täynnä, mutta löysimme pöydän ja pian seuraamme liittyi Konsta ystävänsä Binin kanssa. (www.neboticnik.si/)

Illallinen syötiin intialaisessa Namaste –ravintolassa, ruoka oli hyvää, mutta parissa annoksessa potkua olisi saanut olla enemmän, Konstan ja Binin annokset puolestaan olivat melko kuivia. Muttei haitannut, leppeässä kesäillassa nautimme hyvästä seurasta ja kuuntelimme Binin tarinoita vaihto-opiskeluajaltaan. (www.restavracija-namaste.si/en/).
Sunnuntai käynnistyi edellisen päivän tapaan. Nuorten aamiaiskahvilaksi valikoitui tällä kertaa Cafe Robba, josta minulle löytyi gluteenitonta leipää. Paahdettuna erinomaisen hyvää, kuten myös nuorten jogurtti-, kananmuna-, paahtoleipä-aamupalat. (robbarestaurant.com/en/)
Aamupäivä kului autovuokraamon etsinnässä. Ensimmäinen ei tärpännyt, mutta Hertzin vuokraamosta meille löytyi iso tila-auto – kaikki pienet olivat jo varatut. Rattiin tarttui ensin Ville ja lähdimme kohti Bled-järveä, yhtä Slovenian kauneimmaksi mainittua paikkaa. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia ja tie oli erittäin hyvä.

Bledin pikkukaupunki oli ruuhkainen emmekä löytäneet heti isolle autollemme parkkipaikkaa, joten jatkoimme järven toiselle puolelle, joka näytti olevan suosittu retkikohde. Keskellä Bled-järveä on pieni saari ja siellä kirkko, ja kun rannassa näytti olevan soutuvenevuokrausta, päätimme lähteä saarelle veneellä.
Vuokraussysteemi oli hieman epämääräinen, mutta uskaltauduin kuitenkin antamaan passini veneen pantiksi. Läksimme matkaan, Konsta souti. Edettyämme noin 30 metriä toisesta airosta kuului raksahdus ja hups, se oli poikki. Onneksi ei oltu keskellä järveä, joten paluu yhdellä airolla onnistui jotenkuten. Vähän pitkin hampain keski-ikäinen vuokraajasetä ja hänen iäkäs äitinsä (näytti olevan perheyritys) antoivat meille uuden airon.

Hisilicon K3

Tällä kertaa saarelle soutu onnistui. Jätimme veneen – kuten kaikki muutkin – pieneen laituriin ja kapusimme ylös kirkolle. Palattuamme laiturille huomasimme että veneemme oli kadonnut. Samanlaisia vuokraveneitä oli tietty useampi kiinni laiturissa, mutta meidän numerolla varustettu vene oli sieltä hävinnyt. Vuokra-aikamme oli lopussa eikä rannalla ollut ketään jolta olisi voinut kysyä apua. Niinpä oli pakko laittaa vahinko kiertämään ja napata jonkun toisen vene. Vuokrasetä ja äitinsä olivat luonnollisesti näreissään ja pelkäsin jo passini puolesta, mutta lopulta sain passini ja poistuimme paikalta melko sukkelaan. Lounaalla taivastelimme vuokrasysteemin epämääräisyyttä – ja luulen että tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Sen verran sävyisästi väärän veneen palautus kuitenkin toimi.
Venesähläyksen (josta kyllä riitti paljon nauruakin) ajoimme vielä autolla ylös Bledin linnalle, josta oli henkeäsalpaavat näkymät alas järvelle ja ympäröiville vuorille. Paljon maailmaa kiertäneet matkakumppaninikin menivät miltei sanattomiksi.

Paluumatkalla yritimme vielä käydä katsomassa Vintgarin kuuluisaa luonnon rotkoa (http://www.vintgar.si/), mutta pihiys iski portilla ja tyydyimme vain kurkkimaan sisäänpääsyn kohdalla alhaalla kuohuvaa koskea. Ehkä väsymyskin jo painoi.
Ljubljanaan palattuamme päädyimme syömään La Paninoteca –ravintolaan, jossa alkupaloiksi nautimme monipuolisen vege-lautasen ja pääruoaksi ensimmäisen illan tapaan pastaa ja risottoa. Ruoka huuhdeltiin hyvällä kuohuviinillä. Tunnelmallinen paikka ja palvelu pelasi hyvin – toisin kuin useissa muissa ravintoloissa. (www.facebook.com/Paninoteka.Restaurant)

Maijan ja Konstan vatsaan mahtui vielä jäätelöt, joten kävimme Cacao-kahvilassa vielä ihastelemassa jokivarren ihmisvilinää. Skyscraperin drinkkibaarissa, jonne vielä jaksoimme, oli sen sijaan sunnuntai-iltana jo hyvin hiljaista. (cacao.si/en/).
Maanantai oli lähtöpäivä. Airbnb –emäntämme oli joustava ja niinpä saimme jättää matkatavarat huoneistoon lähtöhetkeen asti. Aamiainen syötiin Bazilica Bistrossa, joka oli viihtyisä ja josta löytyi jokaiselle jotakin (gluteenitonta tosin heikohkosti).

Päivä kului kävellessä, Konsta tosin piipahti läheisessä ostoskeskuksessa. Shoppailu jäi tällä reissulla vähäiseksi, osin lämpimän sään (ei maltettu hengailla kaupoissa), osin melko korkean hintatason vuoksi. Hinnat ovat merkkituotteissa suurin piirtein Suomen tasoa.
Ruoka on jonkin verran edullisempaa, neljä henkeä söi illallisen noin 80-100 eurolla. Palvelutasossa on vielä parantamisen varaa, mutta luultavasti sekin ajan kuluessa – ja turismin lisääntyessä – paranee.
Retken viimeinen lounas syötiin tutussa aamiaispaikassa Le Petit Cafeessa, auringon lämmittäessä ihanasti. Taksi kentälle maksoi puolet siitä mitä olin maksanut kyydistä kentältä kaupunkiin.
Helsinkiin palattiin yhdentoista aikoihin illalla. Totesimme jälleen kerran tehneemme onnistuneen yhteisen matkan – ja jatkoa on varmasti luvassa.

Suosittelen Ljubljanaa viikonloppukohteeksi. Se on rento, helposti lähestyttävä, kaunis ja vielä kohtuullisen hintainen. Gluteenittomalle suht vaivaton. Englannilla pärjää mainiosti.

Ljubljanassa retkeili nuorten kanssa Tiina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s