Albania yllättää monipuolisuudellaan

DSCN7057.JPG

Vuoristojen ympäröimä pikkuruinen Albania tarjoaa tolkullisessa mittakaavassa koko kattauksen sitä, mitä monet matkailijat eniten arvostavat: lumipeitteisiä vuoristoja, pitkiä tyhjiä hiekkarantoja, tuhansia vuosia vanhaa historiaa, tuoretta lähiruokaa, edullisia hintoja, ystävällisiä ihmisiä ja tunnetta, että matkailija on turvassa.

Vaikka kyllähän matkailijaa myös varoitellaan muutamista asioista. Albaniassa ei luottokorteilla voi maksaa. Maata pyöritetään käteisellä. Nyrkkisäännöksi kävi maaliskuussa 2016, että tuhat lekiä vastaa vähän reilua seitsemää euroa. Paikallista valuuttaa voi nostaa pankkiautomaateista ja useimmissa paikoissa voi maksaa myös euroilla, mutta käteistä on joka tapauksessa hyvä olla mukana, sillä pankkiautomatteja ei välttämättä ole joka paikassa kovin tiheässä. Hinnat ovat suomalaisittain alhaiset ja etenkin ruoka tai taksilla huristelu ovat erittäin edullisia. Kaupan on paljon tuontitavaraa etenkin Kiinasta, joten kannattaa olla silmät avoimina kaupoissa. Tyrkyttämiseen en Albaniassa törmännyt.

Matkareittinä oli Tirana-Krujë-Berat-Durres-Tirana. Tiranassa hotellina oli siisti pieni keskustahotelli Vila Alba rauhallisella sivukujalla. Hotellin kattoterassilla voi nauttia aamiaista ja istua iltaa. Beratissa Hotelli Mangalemi on viihtyisä historiallinen rakennus, jonka ravintola tarjoilee perinteistä albanialaisruokaa. Durresin rantabulevardin varrella sijaitseva valtaisa Hotel Bleart puolestaan edustaa jo nostalgiselta tuntuvaa neuvostoliittolaista palvelukulttuuria, mutta huoneet ovat isoja ja siistejä ja parvekkeelta on merinäköala. Hotellien aamiaiset olivat kaikissa hotelleissa monipuolisia ja runsaita, vaikkeivat albanialaiset olekaan itse yhtä hillittömiä aamusyömäreitä kuin me.

Matkatavarat hukassa

Lufthansa lentää Helsingistä Münchenin kautta Tiranaan. Yleensä varaan aina käsimatkatavaroihin yhdet vaihtovaatteet ja yöpymistarvikkeet. Tällä kertaa Euroopan sisällä yhdellä lentoyhtiöllä reissaten se tuntui turhalta varotoimelta. Niin kuitenkin kävi, että Äiti Teresan mukaan nimetyllä Tiranan lentokentällä ei matkalaukkuani ilmestynyt pyörimään hihnalle.

Lost and foundissa paikallinen virkailija otti asian saman tien käsittelyyn. Hän näppäili koko matkaohjelmani kolmine eri hotelleineen omaan järjestelmäänsä, sain pyytämättä Lufthansan yöpymispakkauksen ja lupauksen, että jos ei enää sinä päivänä, niin kuitenkin seuraavana laukku olisi perillä. Siinä vaiheessa ei hänen koneeltaan näkynyt, onko se jäänyt Helsinkiin vai Müncheniin.

Yhden aikoihin yöllä oli tullut tekstari, että matkatavaranne on määränpäässään. Kävin vastaanotossa kysymässä 7.30, onko laukku tullut tai jotain viestiä tullut, ei ollut. Myöskään kentältä ei vielä niin varhain vastattu. 8.30 respa soitti uudelleen lentokentältä saamaani numeroon. Kentällä oli jääty ihmettelemään, että mihin hotelliin laukku pitäisi toimittaa. 20 minuuttia ja laukku oli hotellini vastaanotossa.

Tirana muuttaa muotoaan

Pääkaupunki Tirana leviää joka suuntaan. Ydinkeskustassa on viime vuosina rakennettu niin tiheään tahtiin korkeita rakennuksia, etten ihmettele paikallisten harmia, kun tutut maamerkit katoavat.

Pääkaupungeissa toki kuuluukin olla mahtipontisia rakennuksia. Tiranassa sellaisiin voi lukea esimerkiksi pitkäaikaisen diktaattorin Enver Hoxhan elämäntyön muistoksi hänen arkkitehtityttärensä suunnitteleman Hoxhan-pyramidin eli kansainvälisen kulttuurikeskuksen, jota kurkistelimme illan kävelykierroksella. Albanian ooppera ja balettirakennus reunustaa yhtä keskustan aukioista yhdessä kansallismuseon kanssa. Museon tunnistaa sosialistista realismia edustavasta päätymaalauksesta, joka on ikuistunut myös moniin postikortteihin.

Albania ylpeilee sillä, että siellä uskonnot elävät rauhallista rinnakkaiseloa. Tiranassa kajahtaa illan sinisen hetken aikoihin minareetista kutsuhuuto ja viereinen ortodoksikirkko kutsuu omine kelloineen väkeä kuulemaan sanaa. Vuosikymmeniä kestäneen kommunistisen kauden valtio oli virallisesti ateistinen.  Maa on sunnimuslimienemmistöinen, mutta huiveja en nähnyt naisilla varmaan puolta tusinaa enempää ja niistäkin osa oli vanhojen rouvien valkoisia huiveja. Arviolta kymmenen prosenttia albanialaisista on roomalaiskatolisia, alle seitsemän prosenttia ortodoksikristittyjä, pari prosenttia muslimeihin kuuluvia bektashi-dervissejä sekä muita pienempiä uskontokuntia, kuten juutalaisia.

Kaikkialle levinneistä etenkin ruotsalaisperäisistä vaatekauppaketjuista huomasin vasta Lindexin. H&M:n vaatteita myydään pienissä putiikeissa, mikä tuli tutuksi, kun metsästin ensimmäisenä iltana vaihtovaatteita. Albaniassa valmistettuja vaatteita ei liiemmin silmiin osu pääkaupungissa, mutta niitä voi kysellä historiallisten kaupunkien basaareista ja pikkukaupoista, joissa myyjät saattavat hurrutella ompelukoneillaan myynnin lomassa uusia tuotteita. Sen sijaan albanialaisia kenkiä voi hyvinkin kysellä ja matkalla ollut kollega löysikin italialaiskenkien seasta useita käsin tehtyjä puhvelinnahkaisia albanialaisia miesten kenkiä, joista uuden kodin saivat mustat juhlakengät.

Muiden eurooppalaisten pääkaupunkien kaduilla ärsyttävyyteen asti olevista kansainvälisistä pikaruokapaikoista ei näy merkkejä. Pikaruokaakin on toki, mutta vielä enemmän oman maan perinteisiä herkkuja. Salaatit ovat runsaita ja tuoreita. Erilaisia piiraita tarjotaan usein aterioilla. Reissun aikana oli tarjolla paljon juusto- ja tomaattipohjaisia ruokia, vihanneksia, juureksia, palkokasveja, naudan- ja lampaanlihaa ja maksaa eri muodossa, hienoja valikoimia kaloja ja äyriäisiä sekä jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä. Erikoisin jälkiruoka oli riisipohjainen maustettu makea herkku, jossa oli myös liki näkymättömiksi hiutuneita lihassyitä lampaanniskasta.

Albanialaiset korostavat, että heidän ruokanasa on lähi- ja luomuruokaa. Maatalous tuottaa merkittävän osan bruttokansantuotteesta, vaikkei vientiin liikenekään suuria määriä. Pienimuotoinen eläintalous näkyy myös kaupungeissa, joissa vaatimattomilla joutomaalänteillä laiduntaa nautoja ja jopa historiallisilla linnoituksilla käpeksii lampaita ja vuohia. Vapaat kanat puikkelehtivat laitumilla, pihoilla ja puutarhoissa.

Albania tuottaa olutta, viinejä, konjakkia ja rakia. Viinitiloille voi myös päästä maistelemaan. Ryhmämme kävi Copo Winery -perhetilalla lähellä Beratin kaupunkia.

Baareja, erilaista musiikkitarjontaa ja yöelämääkin löytyy. Lauantai-iltana Tiranan Matrix-yökerho oli omanlaisensa kokemus. Istumapaikkoja yökerhossa ei ollut, sen sijaan oli pieniä pyöreitä pöytiä, jotka oli numeroitu ja varattu kukin ennakkoon tietylle seurueelle. Tarjoilija kysyikin, että onko teillä pöytää varattuna ja haluatteko vesi- vai alkoholipuolelle. Happy hour kesti aina yhteen yöllä ja sinä aikana voi ostaa esimerkiksi 6000 lekillä eli reilulla 40 eurolla kokonaisen ginipullon lantrinkeineen pöytään jääkulhossa. Varsinainen meno alkoi, kun maan ykkösräppäreihin kuuluva 2TON aloitti keikkansa. Yökerhossa käytetään valtaisia video-screenejä animoituine musiikkivideoineen luomassa tunnelmaa. Matrix löytyy myös naamakirjasta.

Tanssin pikkupöydän ympärillä paljain varpain. Naistenhuoneen reissulle pistin taas kengät jalkaan. Tilan sivustat oli porrastettu. Lattia oli tehty mustista isoista keraamisista levyistä. Astuin yhden askeleen tyhjää ja rojahdin pitkin pituuttani niin vauhdilla toisen olkavarteni päälle, etten itsekään älynnyt, mikä iski. Kaaduin sopivasti juuri baaritiskin eteen ja samalla sekunnilla minua siinä jo auteltiin pystyyn ja loppuillasta sitten tuli oman juniorin ikäisiltä nuorilta miehiltä käsimerkkejä, että onko kaikki kunnossa. Mutta kuka siis käskee liikkumaan liian vauhdikkaasti keraamisella laattalattialla maassa, jossa ei reunuksia ole merkkailtu pienillä lamppunauhoilla tai teipeillä, eikä kaiteita löydy yhtä tiheässä kuin meillä.

Albanian-matkalaisia opastetaan, että pieni taskulamppu kannattaa olla mukana ja siinä on vinha perä etenkin, jos on iltakävelyllä historiallisten kaupunkien mukulakivikujilla tai portaikoissa. Albanialainen katukivetyskään ei ole joka paikassa takuuvarmasti ehyt, joten kannattaa katsoa välillä varpaisiinsakin.

Historiasta riittää ammennettavaa

Albanian historia ulottuu antiikin aikoihin. Niiltä ajoilta ovat säilyneet muun muassa Apollonian temppelin rauniot. Antiikin aikaan alueella asui illyrialaisia, joista albaanit polveutuvat. Paikalliset muistavat muistuttaa, ettei heidän kielensäkään muistuta mitään muuta kieltä. Jänniä piirteitä kielessä toki riittääkin. Sana voi alkaa jopa kahdella konsonantilla.

Balkanilla on aina liikuttu paljon ja valloittajia on vyörynyt milloin mistäkin. Itsenäisen Albanian historia alkoi 1371, mutta eipä aikaakaan kun ottomaanit alkoivat levittäytyä maahan. Ottomaanien ajan arkkitehtuurista on säilynyt vuorten ympäröimä Beratin kaupunki, jota sanotaan myös tuhannen ikkunan kaupungiksi. Berat on Unescon maailmanperintökohde yhdessä Gjirokastran historiallisen keskustan kanssa. Sen keskustasta löytyy viehättävä joenrantabulevardi ja patikkareittejä lähistön kukkuloille. Beratin linnoituksessa sijaitsee tunnetun albanialaisen ikonimaalari Onufrin museo. Onufri tunnetaan ikonimaalauksen uudistajana ja luonnonvärien käyttäjänä. Linnoituksella työskentelee käsityöläisiä, jotka myyvät vaikkapa etno-henkisiä naisten puseroita. Täällä laidunsi ainakin kaksi paimenta laumoineen vierailupäivänämme.

Albaanit kokosi ottomaaneja vastaan kansallissankariksi nostettu Georgi Kastrioti Skanderberg, jonka mukaan on myös nimetty konjakki. Skandenberg onnistui yhdistämään albaanit vastarintaan, joka kesti 35 vuotta, mutta hänen kuolemansa jälkeen Albaniasta tuli kuitenkin ottomaanien valtakunnan osa ja sitä perua on islaminuskon asema maassa.

Krujë-nimisen kaupungin linnoitus oli keskeisessä roolissa, kun ottomaaneja vastaan taisteltiin. Linnoitukselle valmistui vuonna 1982 Skandenbergille nimikkomuseo, jonka toinen suunnittelija oli Hoxhan tytär Pranvera Hoxha. Linnoituksella on myös etnografinen museo, jossa voi tutustua vauraan albanialaisperheen kotiin ja ihmetellä kansallispukujen moninaisuutta. Erityisesti jäi mieleen katolisen naisen huovutettu musta mekko, joka painoi vöineen kymmeniä kiloja tai nuoren morsiamen hääpaita sekä hautajaispaita. Oleellinen osa linnoituksen vetovoimaa on basaari, jossa kaupitellaan matkailijoille erilaisia matkamuistoja. Basaarista lähti mukaan muun muassa bunkkerituhkakuppi ja huiveja.

Linnoituksen kiviaidalla istui vanhempi herra, joka tervehti matkailijoita eri kielillä. Myytävänä hänellä oli kirjoja. Paluumatkalla pysähdyin sen verran, että hän ehti kertoa kirjojen olevan omiaan. Hän oli kaupungista kotoisin oleva Baki Dollma, jonka kirjan Historical places and events of Kruja ja Kurbin ostin neljällä eurolla. Myös hänen kirjassaan on kuva kuuluisasta Skandenbergin haarniskaan kuuluneesta kypärästä, jota koristi kokonainen vuohen pää.

Albania itsenäistyi viisi vuotta ennen Suomea eli 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana sen miehitti Italia, jonka vaikutusvalta jatkui miehityksen jälkeenkin vahvana. Mussolinin joukot valtasivat maan jälleen 1939 ja liittivät sen osaksi Italiaa. Toisen maailmansodan aikana sissit – partisaanit – taistelivat naapurimaan Jugoslavian Titon johdolla ja Enver Hoxhan johtamat kommunistit voittivat. Maa julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi 1946. Kun Jugoslavian kanssa välit viilenivät, kaveria haettiin ensin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen Maon Kiinasta. Maon kuoltua Albania eristäytyi, eikä osallistunut edes ETYK:iin Helsingissä 1975.

Hoxhan ympärille syntynyttä henkilökulttia eräs paikallinen kuvasi sanomalla, että Pohjois-Korean nykymeininki on lasten leikkiä siihen verrattuna. Uskonnollisia kohteita purettiin ja kulttiesiteitä tuhottiin. Imaameja, pappeja, munkkeja ja nunnia vangittiin ja teloitettiin samoin kuin poliittisia vastustajia. Hoxhan aikakaudella maa teollistui. Hänen ajastaan muistuttavat edelleen bunkkerit, joista uusin rakennettiin vastikään Tiranan keskustaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Enimmillään bunkkereita arvioidaan olleen noin 750 000. Nykyään ne sijaitsevat ihmisten pelloilla ja metsiköissä, joten niitä on myös räjäytelty ja metalliosia myyty kierrätykseen. Bunkkereita käytetään myös varastoina ja muutama niistä on valjastettu turistien ihmeteltäväksi. Bunkkerien ideana oli maan puolustaminen imperialistien hyökkäyksiltä. Käyttöön bunkkeriverkosto ei koskaan joutunut. Kylmän sodan aikana vakoilu oli kuitenkin vilkasta ja amerikkalaiset pudottivat Albaniaan lentolehtisiä ja päivittäistavaroita.

Hoxha kuoli 1985 ja Albaniassa järjestettiin ensimmäisen monipuoluevaalit 1991. Seuraava suuri myllerrys liittyikin rahaan. Sadat tuhannet albanialaiset menettivät rahansa ja jopa talonsa vuoden 1997 ns. pyramidihuijauksessa, jossa oli mukana maan keskeisiä pankkeja. Albanialaiset pillastuivat kunnolla tilanteesta. Tilannetta nimitetään sisällissodaksi, kun ihmiset lähtivät aseineen kaduille hakemaan kostoa, eikä poliisi tai armeija saanut tilannetta hallintaan. Yli 2000 ihmistä kuoli ja hallinto vaihtui. Tilanteen vakauttamiseksi YK joutui lähettämään 7000 rauhanturvaajaa alueelle, sillä levottomuuksien pelättiin leviävän. Monet aseista päätyivät Kosovaan, minkä arvioidaan osaltaan pohjustaneen Kosovon sotaa, jota käytiin 1996-1999.

Balkan on jatkuvassa liikkeessä

Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja, joten heidän oli sodan aikana helppo hakea turvapaikkaa Albaniasta. Albania yritti kriisin aikana viestiä, että se kykenee ottamaan enintään 200 000 pakolaista. Enimmillään Albaniaan tuli naapurimaasta 4000 pakolaista tunnissa. Huhtikuuhun 1999 mennessä arvioitiin noin 375 000 kosovolaisen siirtyneen Albaniaan, noin kolmen miljoonan asukkaan maahan.

Albanialaisia asuu oman maansa ulkopuolella arviolta saman verran kuin kotimaassa. Monet tapaamistani ihmisistä kertoivat, missä maissa he itse ovat asuneet ja missä maissa heidän lapsiaan tällä hetkellä asuu.

Maaseudulla näkee perinteisiä hulppeita kolmikerroksisia omakotitaloja, joista yhden kerroksen läpi tuuli pyyhkii. Ideana on, että alin kerros on puuhailu- ja varastotilaa, ulkorappusten kautta kiivetään kakkoskerrokseen, jossa asuvat perheen vanhemmat. Heidän kerroksestaan mennään yläkerrokseen, johon muuttaa perheen nuorin poika pitämään huolta vanhemmistaan. Monilla omakotityömailla näkyy sama ilmiö kuin esimerkiksi Liettuassa, että taloja on jäänyt kesken ja asukkaat ovat ehkä ulkomailla tienaamassa rahaa lopputöihin. Kaupungeissa liikekortteleissa on sama tilanne ja oppaamme mukaan kyse on myös verotuksesta eli niin kauan kuin tietty prosentti työmaasta on vielä kesken, ei tarvitse maksaa rakennuksesta veroa.

Siinä kun suomalaiset ovat lähteneet siirtolaisiksi maailmalle ja jääneet sinne, monille albanialaisille ulkomailla asuminen näyttäisi mieltyvän pikemminkin välivaiheeksi. Mennään, ollaan ja palataan sitten kotimaata rakentamaan.

Myös Kosovosta Albaniaan sotaa pakoon tulleet sadat tuhannet albaanit ovat pääosin palanneet tilanteen rauhoituttua kotimaahansa ja ne jotka ovat jääneet, ovat kotoutuneet yhteisen kielen ja kulttuurin ansiosta vaivattomasti. Nyky-Albaniaa riivaa valtaisa työttömyys, mikä toimii myös motivaationa lähteä katsomaan maailmaa kotimaata kauempaa ja muuttaa maaseudulta kaupunkeihin. Viime vuoden kesällä myös Suomea ”markkinointiin” albanialaisille ja turvapaikan hakijoiden määrä kasvoi muutamassa kuukaudessa.

Ystävälliset ihmiset on lopulta aika ympäripyöreä ilmaisu ja sitä heitellään välillä aika keveinkin perustein. Albanialainen vieraanvaraisuus on syvällä kulttuurissa. Moni albanialainen sanoi, että koska hekin käyvät ulkomailla vuosia asumassa, he ymmärtävät, miten tärkeää ystävällisyys on.

Koskaan ennen en ole ollut kaupassa, jossa paikalliset lakoavat kassajonosta ja viittoilevat, että tänne vain kassalle suorinta reittiä. Tai pääkaupungin kadulla jäädään opastamaan perille ja soitetaan kaverille varmemmaksi vakuudeksi, että löytyy suorin tie. Tai tarjoudutaan itse kuvattavaksi, että tule sinä tähän viereen ja ottakaa te muut meistä yhteiskuvia.

Kirjailija Ismail Kadere kuvaa kirjassaan Särkynyt huhtikuu verikoston perinnettä vuoristokylissä. Sananlaskun mukaan ”albanialaisen talo on Jumalan ja vieraan talo”. Entisaikoina vieras saateltiin kylän ulkopuolelle. Jos joku olisi murhannut vieraan vierailun aikana, isännän velvollisuus oli hyvittää teko murhaamalla tekijä. Kirja kuvaakin vuosikymmeniä jatkunutta verikoston kierrettä, joka sai alkunsa juuri tällaisesta tapauksesta, jonka yksityiskohtia kukaan ei ollut enää vuosikymmeniin muistanut. Verikostoa on yritetty suitsia lainsäädännöllä, mutta jossain mittakaavassa se jatkaa edelleen olemassaoloaan.

Albania kehittyy nyt vauhdilla

Kahden Etelä-Savon maakunnan kokoisella Albanialla on isoja kavereita. Maa on nykyään YK:n, Naton, ETYJ:n ja WTO:n jäsen. EU:n jäsenehdokkaana se on ollut vuodesta 2014. Albanialaiset sanovatkin, että maa rakastaa EU:ta, vaikkei EU vielä rakasta sitä.

Euroopan köyhänä maana pidetty Albania vetää nykyään investoijia. Välejä esimerkiksi arabimaihin on edistänyt vuodesta 2002 Albanian Qatar Center.

Albania on tarjonnut vuosia Kiinalle jalansijan Eurooppaan, ja kiinalaisilla toimi esimerkiksi historiallisessa Beratin kaupungissa valtava, kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistänyt Mao Zedong -tekstiilitehdas. Välit ovat aika ajoin viilentyneet. Yksi viilenemisen aihe oli, kun Albania teki Yhdysvalloille palveluksen tarjoamalla turvapaikan Guantanamon vankileiriltä Kuubasta vapautetuille uiguureille.

Yhdysvallat on lämmitellyt suhteita Albaniaan. George W. Bushin vierailun kunniaksi tehtiin patsas pieneen Fushë Krujën kaupunkiin. Vierailun aikana uutisoitiin, että presidentin kello olisi varastettu, mikä pöyristytti albanialaisia. Patsaassa presidenttihahmo seisoo paitasiltaan ilman kelloa. Albanialaistarinoiden mukaan kello ei ollut alkujaankaan hukassa, vaan se oli turvamiehellä.

Neuvostoliitto oli Albanian läheinen liittolainen diktatuurin aikakaudella, ja sosialistinen realismi on edelleen vallitsevana taidesuuntana Tiranassa valtion taidemuseossa. Entisten mahtihahmojen Leninin ja Stalinin patsaat on sittemmin siirretty sisätiloista takapihalle ja niiltä on siinä mylläkässä katkeillut raajoja.

Vanhaan maailmaan kuuluu myös vapaa tupakointi. Ilmeisesti Albaniassakin on voimassa tupakkalaki, mutta baareissa ja yökerhoilla tuprutellaan kyllä ihan vanhaan malliin.

Erilaisia reissuteemoja riittää

Shoppailumatkailijan paratiisi Albania ei välttämättä ole, ellei ole innostunut vaikkapa yrteistä ja yrttiteestä. Durresissa valmistetaan luomuteesekoituksia, joita voi ostaa paikallisista marketeista ja jopa nettikaupan välityksellä. Albania tuottaa tupakkaa ja sitä myydään toreilla vuokaleivän muotoon taputeltuina tupakkapötkylöinä. On niitä hienoja käsin tehtyjä puhvelinnahkajuhlakenkiä miehille. Naisille ommellaan etnohenkisiä painoja ja mekkoja, joita näkee vaikkapa Beratin linnoituksella. Perinteisiin matkamuistoihin kuuluu kivestä tehty bunkkerin muotoinen tuhkakuppi.

Matkasivustoilla varoitellaan, ettei omalla autolla kannata matkailla Albaniassa, koska tiet ovat huonoja. Jos rehellisiä ollaan, niin meiltä löytyy kotimaasta huonompia valtateitä kuin millä ajelimme tällä reissulla. Omalla autolla tai vuokra-autolla suunnistaisin ehdottomasti seuraavalle reissulle. Maassa toimii myös suppea rataverkko ja bussiliikenne pelittää, vaikkei aikatauluista löytyisikään ennakkotietoja.

Vanha ja uusi limittyvät vielä pääkaupungin kaduilla ja aukioilla. Moderni maailma tulee kuitenkin vauhdilla ja uusia tornitaloja nousee. Kun vielä muutama vuosi sitten sanottiin, että Albania on vanhojen mersujen luvattu maa, nyt pääkaupungin kaduilla näkee ehkä jo enemmän moderneja mersuja. Jos haluaa nähdä vanhaa tunnelmaa, ehkä Albaniaan kannattaa matkustaa juuri nyt.

Vuoristo ja etelän rannat jäivät tällä reissulla näkemättä. Vuoristokylissä pääsee patikoimaan ja etelässä voi omistautua rantalomalle. Etelän rannoille voi matkata Kreikan Korfulta. Maan eteläosassa on jo suomalaisillakin loma-asuntoja.

Tällä reissulla lähimmäs rantalomaa pääsimme Durresin kaupungissa, jossa voi ihmetellä myös Rooman vallan aikuista amfiteatteria, joka löytyi täytenä yllätyksenä yhden rakennusprojektin yhteydessä. Durres on satamakaupunki, josta löytyy ranta- ja kalaravintoloita.

Hotellimme uima-allas ”meni kiinni” iltakuudelta, minkä jälkeen sinne ei ollut asiaa. Suomalaisseurueemme miespuoliset testasivat kelteisillään pikkuruisen saunaosaston kahden kopin kokoisia infrapunasaunoja aiheuttaen yleistä närkästystä, sillä eihän nyt saunaan mennä ilman uimapukua. Kannattaa siis poisoppia tuttuja käsityksiä ja ottaa vähän selvää siitä, millä ohjeistuksilla reissukohteessa mennään. Yksi ryhmästämme tilasi hotellissa drinkin tyyliin ”mitä suosittelette”. Ja siitähän sitä prosessi syntyikin. Säännöllisin väliajoin tarjoilija kävi kertomassa, että homma on hoidossa, nyt on löytynyt drinkkeihin erikoistunut tekijä yms. ja lopulta sitten taisi olla peräti tunnin odotuksen jälkeen pöytään tuotiin… Sininen enkeli.

Mikään paratiisi Albania ei albanialaisille itselleen varmastikaan ole, ja he marmattavat kovasti maansa korruptiosta, hallinnon tavasta suitsia sananvapautta ja rikollisuudesta. Samaan hengenvetoon he kuitenkin muistuttavat, että eihän me tätä maata haukuttaisi, jos me ei tätä niin kovasti rakastettaisi. Matkailijalle Albania tarjoaa harvinaisen seikkailun keskellä Euroopan ydintä.

Albaniassa kulki Päivi

Linkkejä:

Eero Mattilan tältä reissulta editoima matkavideo: https://www.youtube.com/watch?v=cHlXh2Jdjv8&sns=fb

Friis&Tours järjestää reissuja Albaniaan: http://friisresor.eu/Finska.html

Lonely planet Albania: https://www.lonelyplanet.com/albania

Wikitravel antaa vinkkejä kuljetusvälineen valintaan: http://wikitravel.org/en/Albania

4 kommenttia artikkelissa “Albania yllättää monipuolisuudellaan

  1. Paluuviite: FAOn terveiset: Tervehdys jäsenistö!‏ | Freelancejournalistit – FAO

  2. Paluuviite: Kaikki Albanian jäsenmatkasta | Freelancejournalistit – FAO

  3. Hei! Maksoitko hotellitkin albaniassa käteisellä? Olemme varanneet hotellit booking.com:n kautta.
    Sari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s