Jokkmokin talvimarkkinoilla riittää ihmeteltävää

Jo 411 vuoden ajan Pohjois-Ruotsin Jokkmokkiin on kerääntynyt keskellä kovimpia paukkupakkasia valtava määrä markkinaväkeä. Viikon kestävä tapahtuma kerää nykyään kymmeniä tuhansia ihmisiä eri puolilta maapalloa. Kulttuuri-, ruoka- ja tavaratarjonta ovat sen mukaisia.

Tälle talviselle reissulle tuli idea naapurimaassa toimittajana työskentelevältä muinaiselta tutulta eli sunnuntai-iltana hän viestitteli, että jos hommaat itsesi torstai-iltapäiväksi Jokkmokiin, tehdään suoraa radiolähetystä Sisuradioon muutama viikko aiemmin valmistuneesta Porot kuuluvat tuulelle -dokumenttielokuvasta.

Ehdotus tuli täysin puskista. Tovin mietin, että yksin moista matkaa ei pysty ajamaan ikivanhalla Saabillani talvikelissä, pitää houkutella mukaan muitakin ajotaitoisia. Ensimmäinen kutsu lähti eläkkeellä olevalle kollegalle, joka tuntee saamelaiskulttuuria. Naamakirjakysymys sunnuntai-iltana kuului, että lähdetkö Jokkmokin markkinoille keskiviikkona aamulla. Paluupostissa tuli vastaus, että joo. Alkuviikon aikana mietittiin talvikeikan kestävää autoa ja kuskia. Lopulta kävi tuuri, kun juniori lupasi lähteä kuskiksi. Tai lupasi ajaa osan matkasta, mutta ajoi käytännössä koko reissun eli yli 2200 kilometriä automaattivaihteisella farmariautolla.

Vaikkei ollutkaan aiemmin käynyt markkinoilla kollega tiesi, että majapaikat Jokkmokin muutamasta hotellista varataan vuotta aiemmin. Hän keksi kysellä majapaikkaa tunturilatulaisilta, jotka järkkäilivät ryhmänä markkinareissua ja saman tien meillä oli kortteerikin valmiina.

Lähdimme Mikkelistä reissun päälle puoli seitsemältä keskiviikkoaamuna. Ajelimme viitostietä Iisalmeen. Ensimmäinen kahvitauko oli Väisäsen Kotilihassa Taipaleessa Iisalmelta. Sieltä saa tuoretta kahvia ja sämpylää, jonka päälle voi tiskistä valita mieleisensä päällykset. Myymälästä löytyy niin poropiirakkaa kuin laajasti muuta retkimuonaa pidempäänkin reissuun.

Siitä sitten ajelimme pikkuteitä Ponssen ohi kohti nelostietä ja Oulua. Oulussa piipahdettiin sen verran, että kuski ehti ostaa itselleen vartissa uuden takin alennusmyynnistä Zeppelin-tavarataivaasta. Sitä seuraava pysäkki olikin jo Tornion ABC, mistä löytyi tunturilatulaisten rytmiryhmä.

Peräkanaa sitten köröttelimme pimenevässä illassa majapaikkaan lähelle Piteån kaupunkia sijaitsevalle Stormyrberget Landgårdille, joka on nimensä mukaisesti maatalossa toimiva aamiaismajoituspaikka. Aamiainen rakennetaan huolella ja tarjolla on oman tilan takuutuoreita tuotteita. Saimme käyttöömme hulppean maalaistalon, jossa oli petipaikkoja solutyyppisissä huoneen tai kahden yksiköissä. Jokaisessa yksikössä oli oma vessa ja suihku. Valtava tupa-keittiö kabinetteineen tarjosi tilat isommallekin juhlalle. Maatilalla on lampaita, hevosia ja omia luomukanoja. Viehättävästä pihapiiristä löytyy myös lapsiperheille katseltavaa ympäri vuoden. Isäntä muuten puhuu suomea.

Majapaikasta oli Jokkmokiin 170 kilometriä yhteen suuntaan. Aamulla lähdimme köröttelemään kohti Pohjoismaiden ja Euroopankin suurinta vapaana kuohuvaa Storforsen-koskea. Vierailijoille on rakennettu väylä, jota pitkin voi turvallisesti kiertää koskialueella aina alajuoksulle saakka. Oli paukkupakkaspäivä ja osa koskesta oli jäätynyt, mikä toi oman erikoisen tunnelmansa näkymään. Alkuosaa koskesta nimitetään ”kuivaksi koskeksi” eli siinä vesi on eräänlaisissa poltereissa. Alueella kasvaa myös metsäruusuja.

Koskella käy arviolta 150 000 ihmistä vuosittain. Talvimatkailun iloihin kuuluu, ettei ruuhkaa tunneta. Kaupparakennuksesta löytyy vessoja ja kauppa, jossa olisi ollut houkuttelevaa shoppailla hyvälaatuisia käsityötuotteita. Jollei ole matkalla kohti Jokkmokin talvimarkkinoita, missä tarjonta on valtaisa ja pääsee ostamaan suoraan käsityöläisiltä ja taiteilijoilta.

Jokkmokk avaa saamelaiskulttuuria

Tapahtuman kotisivu tietää kertoa, että kun markkinat 1600-luvulla aloitettiin, ideana oli lisätä valtion kontrollia alueella. Markkinoiden aikana esivalta halusi kerätä veroja, jakaa oikeutta ja levittää jumalansanaa. Kylmin talvikausi valittiin ajankohdaksi, koska silloin talvilaitumilla liikkuneet saamelaiset pystyivät hyödyntämään liikkumisessaan jäätyneitä vesiteitä.

Jokkmokk eli suomeksi Jokimukka on reilun 5000 asukkaan kunta ja pinta-alaltaan Ruotsin toiseksi suurin. Alue on hyvin harvaan asuttu, ja asukkaat ovat pääosin saamelaisia. Wikipedia tietää kertoa, että Jokkmokin taajamassa asui vuonna 2010 noin 2800 ihmistä.

Ympäri vuoden matkailijoita vetää saamelais- ja tunturimuseo Ájtte, jossa järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia. Museossa on suuri kahvila-ravintola, pysyvä näyttely, jossa voi tutustua saamelaiskulttuuriin, pohjoisen luontoon ja käsityöperinteeseen. Markkinoiden aikana Ájttessa järjestettiin konsertteja, joissa esiintyi muun muassa utsjokelainen Niilas Holmberg yhtyeineen. Illalla tarjoiltiin erikoisillallista. Museon pihamaalla paloivat rakovalkeat ja kotaan pääsi fiilistelemään. Illan tullen pihapiiri oli hienosti valaistu.

Markkinat valtaavat koko pienen taajaman. Ohjelma kannattaa tulostaa jo etukäteen ja miettiä hieman, mitä ainakin haluaa nähdä ja kokea. Tarjonta kannattaa suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan. Olimme paikan päällä käytännössä kaksi päivää ja yhden aamun, mutta enemmänkin olisimme viihtyneet.

Vaikka alue on pieni, meiltä otti aikaa keksiä, miten pääsemme katsomaan järven rannalla iltapäivisin järjestettäviä poroajokisoja. Ne oli viritelty etenkin kansainvälisten matkailijoiden riemuksi ja he myös ”ajoivat” poroja pienen ympyrän verran yrittäen lähinnä pysytellä kyydissä. Kisojen suosio oli kuitenkin valtaisa, vaikka samaan aikaan paukkanen paukkui ennätyslukemissa aurinkoisessa iltapäivän kelissä.

Toinen kohde, jota jouduimme etsimällä etsimään, oli kotiseutumuseo. Siellä järjestetään iltaisin kansanmusiikkikonsertteja. Ensinnäkin museon nimi on englanninkielisissä ohjelmalehtisissä open air museum (kartassa nimellä homestead museum, hembygdsgård). Englanninkielisellä nimellä paikallista kotiseutumuseota eivät älynneet edes paikallispoliisit tai paikkakunnalla ikänsä asuneet ihmiset. Museo löytyy suunnistamalla saamelaismuseon lähellä sijaitsevan Östra skolan -koulun ja terveyskeskuksen sivuitse kohti järveä. Illalla tietä valaisevat kynttilät. Paikan päällä odottelee lämmittämätön tupa, jossa kansanmuusikot yrittävät pitää itsensä ja instrumenttinsa toimintakunnossa. Meillä oli siellä todella tunnelmallinen lauantai-ilta, jonka aikana tunnin välein vaihtui esiintyvä ryhmä. Väkeä oli lattialla ja seisomapaikoilla niin, että ulko-ovi unohtui välillä auki ja laitimmaiset olivat kylmettyä. Samassa pihapiirissä toimi myös pieni kahvila, josta sai lämmikettä ja ranskalaisia vohveleita.

Markkinat levittäytyvät taajaman pikkukatujen varsille. Kovin paljoa ei yleistä markkinakrääsää ole edes tarjolla ja olin huomaavinani sitä oikeastaan vain alueen ulkokehällä. Sisemmällä on aitoja asioita eli ruokapuolelta vaikkapa pakastettua poronverta, savustettua poronsydäntä, kuivalihaa, erilaisia makkaroita, marjoja ja mehuja. Saamelaiskäsitöitä oli paljon tarjolla markkinakojuissa, eivätkä hinnat olleet huimia. Myyjiä oli helmikuussa 2016 paljon myös Suomesta ja syyksi he kertoivat, että Ruotsissa sentään markkinoilla raha liikkuu kotimaata paremmin eli lama sai lähtemään pidemmälle myyntireissulle.

Saamelaiskulttuuriin pääsee tutustumaan laajasti. On musiikkia, käsitöitä, ruokia, vaatteita, taidetta. Jotain vain saamelaisille -tarjontaakin on eli ns. saamelaistanssit, jonne sisäänpääsyn edellytyksenä on saamen puku.

Paikalliset koulut toimivat erilaisten käsityönäyttelyiden, myyntinäyttelyinä ja taidenäyttelyiden pitopaikkoina. Koulujen näyttelyt ovat laajoja, joten niihin kannattaa varata aikaa ja ostorahaa. Myynnissä on myös saamelaiskäsityöläisten tarvitsemia tarvikkeita ja kankaita. Kävimme kaikissa kouluilla olleista myyntinäyttelyistä ja jokaisessa oli oma tunnelmansa. Käsityöläiset kertoivat omista töistään, mikä toi lisää kodikkuutta tapahtumaan. Ajoittain Västra skolanin näyttelyissä oli niin kova tungos, ettei valokuvaamisesta tullut mitään. Östra skolan toimi majoituspaikkana.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tiloissa oli esillä näyttäviä saamelaiskoruja ja saamelaissuunnittelijoiden tekemiä omia kokoelmia, joissa vanhan pohjalta oli luotu moderneja vaatteita etenkin nuorille. Myös Ája-rakennuksessa oli hieno näyttely, jossa nuoret saamelaistaiteilijat esittelivät vitriineissä ollutta omaa käsityötaidettaan. Samassa rakennuksessa järjestettiin myös iltatapahtumia.

Kaitumgården kirkon vieressä tarjosi paikallista ja lähiruokaa eli sieltä pystyi myös ostamaan lihatuotteita, erilaisia marjatuotteita ja luontaistuotteita, kuten salvoja, mukaan. Myös täällä toimi rennolla otteella kahvila. Täällä kävimme parikin kertaa.

Pari kertaa kävimme myös syömässä saamelaisravintolassa, joka toimi vastapäätä Ájtte-museota. Siellä oli tarjolla perinneruokaa, kuten käristystä ja poronlihakeittoa mykyineen. Hinnat olivat edulliset. Kahvileivät olivat myös omatekemiä ja niissä hyödynnettiin muun muassa lakkoja ja yrttejä.

Ohjelmaa tarjoa markkina-alueella myös valtava kota, joka toimii konserttipaikkana ja kaljatelttana. Onnistuimme osumaan paikalle levynjulkistamiskeikalle.

Matkaan kannattaa nostaa Ruotsin puolelta automaatista kruunuja, sillä Jokkmokin keskustasta löysimme kyselyjen jälkeen ilta-aikaan vain yhden toimivan pankkiautomaatin eli Sparbankenin automaatin läheltä paikallista Alkoa.

Varaudu karuunkin talvikeliin

Vielä torstaiaamuna parkkipaikan löysi markkina-alueelta melko helposti ja yli -20 asteen pakkasessa pystyi virittelemään troikalla autolleen lämmityksen. Taisi olla Ruotsin television sähköpiuha, mutta hyvin pelasi koko päivän.

Ajelimme torstaina 170 kilometriä markkinoille mennen tullen. Kun yksi ryhmäläisistä jäi matkailuinfon vinkkaamaan yksityisasuntoon, menimme perässä seuraavana päivänä. Yksityismajoituksista kannattaa kysellä matkailuinfosta, sillä peruutuksia voi tulla viime tipassakin. Jokkmokin ympärillä on myös muita pienempiä taajamia, joissa saattaa olla tarjolla majoitusta, mutta tällä aikataululla emme ehtineet sitä tarjontaa tarkistella. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua ajatukseen, että valkkaa majapaikan matkan varrelta. Nyt puhutaan oikeasti harvaan asutusta alueesta, jolla ei talvimatkailijoita tavallisesti ruuhkaksi asti näy.

Perjantaiaamuna vapaita parkkipaikkoja löytyi enää kirkon parkkipaikalta ilman lämpöpistokkeita, mutta auto lähti liikkeelle, olihan sillä körötelty aamulla jo 170 kilometriä.

Lauantaiaamuna heräsimme Jokkmokista yksityisasunnosta Ája-rakennuksen vierestä. Yllätys oli, että parkkipaikan lämmitystolppa ei ollutkaan käynnistynyt niin kuin ajastin antoi olettaa. Onneksi parkkipaikalta löytyi yksi ihminen, suomalaisnainen, joka antoi meidän ottaa virtaa tuttavansa autokatoksessa olevasta pistorasiasta. Talvimarkkinoille reissaavan kannattaa miettiä auton lämmityskuviot kuntoon ja ottaa riittävän pitkä troikka mukaan, että pystyy virittelemään luovia ratkaisuja tilanteen mukaan. Sanomattakin lienee selvää, että kannattaa ottaa kaikkein lämpimin takki, riittävästi alusvaatekertoja, villavaatteita ja lämpimimmät kengät. Olin onneksi hankkinut mikkeliläiset Kuoma-huopasaappaat reissua varten ja niissä eivät varpaat palelleet.

Paluumatka sujui sitten Jokkmokista suoraan Haaparantaan. Kun emme kääntyneet Luulajaa kohden, niin navigaattori ajatutti meitä pieniä maalaisteitä, jotka olivat onneksi hyvässä kunnossa, vaikkakin jatkuva lumipyry teki oman lisävivahteensa matkantekoon.

Ensimmäinen pidempi pysähdyspaikka oli Kemin lumilinna, jossa olisi kulunut pidempikin aika. Lumilinna on valtava, tyylikkäästi toteutettu kokonaisuus. Kappelissa olivat parhaillaan meneillään talvihäät. Myös lumilinnan myymälä tarjoaa tolkullista tavaraa matkailijoille ja kahvila on sympaattinen.

Ajelin ensimmäistä kertaa automaattivaihteisella autolla Kemistä kohti Oulua. Keli alkoi muuttua taas lumiseksi. Oulun kohdalla moottoritiellä jäin ihmettelemään, kun edessä oli sirkuskarusellivaloin viritelty poliisin rysä, että onkohan sieltä tulossa rattijuoppoja perässä vai mitä. Ei aikaakaan, kun samainen poliisimaija ajaa kiinni auton takapuskurissa, eikä ollut epäselvää, ketä siinä jahdattiin. Vedin hätäpäissäni tosi terävällä jarrutuksella sivuun ja sieltä tulee Oulun polliisi selvittämään, että ovat saaneet autosta ilmiannon ja seuraavasta rampista alas niin tarkistavat ajajan kunnon. Siinä vaiheessa alkoi hiki nousta pintaan. Kun menin maijaan sisälle, niin kaverit eivät kysyneet nimeä, ajokorttia tai rekisteriotetta. Eivät muuten myöskään pistäneet puhaltamaan alkometriin. Kertoivat vain, että ajolinja olisi voinut olla keskemmällä ja vauhti kovempi. Joopa joo, pimenevässä illassa lumisateessa, kun puuterimaista irtolunta oli väylän laidassa vaikka kuinka pöllytettäväksi. Eli ei tullut sakkoja eikä muutakaan. Vakuuttelivat vielä, että seuraavalla kerralla saatan jo nauttia automaattivaihteisella autolla ajamisesta. Jutut niistä Oulun polliiseista eivät taida olla ihan perättömiä…

Vakiokuskimme luotsasi meitä sitten alemmas. Autossa ei ollut sumuvaloja, joten valtavan suuret kovan tuulen kierrättämät lumihiutaleet veivät ajoittain näkyvyyden kokonaan. Hitaasti ja turvallisesti madellen olimme lopulta perillä Mikkelissä yhden aikoihin yöllä. Lähdimme Jokkmokista paikallista aikaa noin yhdentoista aikoihin, joten kannattaa varata sään muutoksille muutama tunti puskuria ja yrittää ajoittaa ajomatkasta mahdollisimman suuri osa valoisan ajalle. Meilläkin oli tavoitteena lähtö paria tuntia aiemmin, mutta jouduimme ”lämmittämään” ensin auton käyntiin. Mutta selvittiin näinkin, kun kotiin saapumisajalle ei laitettu mitään ehdotonta takarajaa. Sen verran karu keli oli, että useamman kerran siinä Vaskikellon puippeilla kyllä jo mietimme yökortteerin kyselemistä.

Reissusta jäi lähinnä sellainen fiilis, että ensi vuonna uudelleen, majapaikka markkinoiden läheltä varaukseen ajoissa ja kunnolla käteistä mukaan. Ohjelmaan vielä tämänvuotistakin enemmän erilaisia konsertteja.

Markkinareissulla kävi Päivi

Tulevien vuosien markkinat:

2.-4.2.2017

1.-3.2.2018

7.-9.2.2019

6.-8.2.2020

4.-6.2.2021

Linkit:

Väisäsen kotiliha (http://www.vaisasenkotiliha.fi/)

Stormyrbergets Landgård (http://www.stormyrberget.se/)

Storforsen Wikipediassa. https://en.wikipedia.org/wiki/Storforsen

http://www.jokkmokksmarknad.se

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s